Haluaisin kuulla mielipiteitänne asiasta joka mieheni mielestä on aivan normaalia, mutta saa minut pois raiteilta ja pohtimaan jopa avioeroa. Mieheni on ns. kiivasluontoinen, mutta muuten oikein hyvä ihminen. Suuttuessaan hän saattaa kutsua minua lehmäksi tai sanoa esim. "painu vittuun siitä" tms. Minua tämä loukkaa valtavasti, vaikka mistään käsiksi käymisestä tai lyömisestä ei olekaan kyse. Voiko rakastamalleen ihmiselle todellakin sanoa noin, vai onko tämä tulkittavissa merkiksi rakkauden loppumisesta? Miten te muut naiset reagoisitte/reagoitte jos teille näin sanotaan? Entäs miehet, onko tämä ihan normaalia?
Onko normaalia?
hämmentynyt
196482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mä menetin seksihalut, tuntuu että melko kokonaan. ennen halusin seksiä sen kaksi kertaa päivässä, mielellään enemmänkin.. mutta vähitellen kun mies on riidoissa haukkunut, sekä "hiljentänyt" turpa kiinni ja haista vittu huudoilla ei kiinnosta. hän on myös lyönyt, käy joka riidassa käsiksi, näyttää nauttivan kun pelkään.. ja niin pelkäänkin, hän on isompi ja vahvempi. tiedän että rakastaa, ja meillä on ollut todella raskasta; ollaan väsyneitä. mutta silti kohtelee kai vaan luonnostaan huonosti, tai tunnen sen niin. en saa puhua vakavempia tai niitä joista mulla on paha olla, lähtee pois tai hermostuu ja siitä kehkeytyy nopeasti riita.. olen menettänyt tunteen olevani hänelle ainutlaatuinen ja ihana nainen, jota tiedän kyllä olleen. ja sitä myöten menetin kiinnostukseni seksiin miehen kanssa, mutta ei hän ymmärrä. ei näe itseään, kai se joku sairaus on.. ei tajua että se on vakava juttu kun käy aina käsiksi, jos yritän sanoa suuttuu ja pilkkaa. itseltäni on rakkaus hävinnyt jo kuukausia sitten, mutta odotan jos se tulisi takaisin.. jos mies muuttuisi, ja tuntisinkin olevani hänelle se rakkaus jota ei satuteta. mutta miehet taitaa ajatella niin eritavalla, eikä mikään tule muuttumaan.. itken joka päivä, päätäni särkee jatkuvasti ja huulta purren jaksan aina yhden päivän kerrallaan. minä en uskalla sanoa mitään kun mieheni huutaa noita sanoja, näyttää keskisormea, sylkee mun päälle tai kaataa kaljaa. heittää pizzaa mitä nyt kädessä on päälleni.. olen paikallani ja itken, joskus olen "hyökännyt" hänen kimppuun kun olen ensin istunut vain mutta ei kannata! siitä saa varmasti kuonoon
Kiroilu ja haukkuminen ovat myös väkivaltaa, henkistä väkivaltaa ja yhtä pahaa kuin fyysinenkin väkivalta, eli jättää ihmiseen pysyvät arvet. Älkää naiset suostuko tuollaiseen. Kenenkään ei pidä hyväksyä tuollaista kohtelua.
Itselläni on kokemusta tuollaisesta suhteesta. Eka vuosi alkoi haukkumisella ja "pidä vittu turpa kiinni" -huudoilla jne. Seuraavana vuonna muuttui jo repimiseksi ja tönimiseksi, kunnes tuli lyömistäkin. Sitten minä jätin hänet, koska en hyväksy mitään väkivaltaa. Olisi pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa jättää, kun hän käytti henkistä väkivaltaa.
Nykyinen mieheni ei hauku minua, ei huuda eikä edes kiroile kuin korkeintaan silloin, jos hänellä käy kipeää esim, jos lyö kyynärpäänsä johonkin tai leikkaa veitsellä sormeen tai muuta sellaista. Meidän perheessä puhutaan asiat selviksi, ei huudeta, ei nimitellä eikä muutoinkaan käyttäydytä kuin eläimet. Asiat pitää hoitaa puhumalla. Jos ottaa päähän, pitää käydä vähän juoksemassa tai muuta että menee enimmät energiat pihalle ja sitten voidaan taas jatkaa keskustelua.
Me emme hyväksy väkivaltaa!
No eihän haukkuminen oikein ole ketään kohtaan ainakaan parisuhteessa. Itselleni tuli ero kun riitojen aikana haukuin häntä kaikilla mahdollisilla sanoilla...mitä ei olisi pitänyt tehdä. Rakastan häntä vieläkin vaikka olen haukkunut. Sanat vaan pääsee kiivas luonteiselta ihmiseltä vähän liian helposti vaikka ei olisi tarkoituskaan. Neuvoksi voin antaa keskustelemisen asiasta kasvokkain ja mieluummin sellaisessa paikassa jossa kummankin hermo ja mieli lepää. Itse en saanut tilaisuutta tehdä näin.
haukkuisi minua lehmäksi,en hyväksyisi sitä. sehän todistaa vaan ettei toinen arvosta sinua tarpeeksi. suuttusin niin että tietäis haukkuneensa eikä haukkuis toista kertaa. älä siedä tuollaista,et ole ansainnut tuollaista kohtelua! näytä sille et noin ei suhteessa voi toimia!
Tosin lehmäksi tms. nimittely kuulostaa kyll tosi ikävältä,
vaikka saatan joskus itsekin suutuksissa aika rumasti sanoa,
tai käskeä "häipymään mun elämästä" tms. tyhmää, vaikken OIKEASTI tarkoita.
Mutta tietenkin vain,
jos on jokin "syy"
ja yleensä riitaan löytyy 2 osapuolta
(peiliin katsomisen paikka!).
Asiat kyllä AINA selvitetään pohjamutia myöten jälkeenpäin,
ja usein huomataan esim. väärinkäsitysten sotkeneen asiat.
Ja ANTEEKSI pyyntö on paikallaan silloin!
Siis vastauksena: antaisin nimittelyn ym. (PAITSI EN FYYSYSTÄ VÄKIVALTAA) anteeksi jos syyt selvitetään ja anteeksi pyydetään!
on kyllä aika naista alentavaa.mieluummin vaikki idiootti tmv...jos kerran haukkua pitää. ja tarviiko haukkua,eihän se ketään hyödytä? eikö se riitä kun sanoo tai tarpeen vaatiessa huutaa et mikä siinä toisessa niin vituttaa...
Itse täytyy tunnustaa, että pahasti riidelleenä saatan haukkua miestäni mitä hirvittävimmillä sanoilla. Oikeasti paljon pahemmilla kuin naista "lehmäksi". Rakastan miestä kuitenkin yli kaiken, enkä oikeasti tarkoita sanaakaan siitä pa**asta mitä sanon. Myöhemmin sanon miehelleni etten ikinä tarkoita haukkua häntä ja oikeasti rakastan täydestä sydemästäni vaikka vihainen olenkin. Ehkä sinun miehesi on yhtä äkkipikainen riehuja kuin minä?
Minusta tuollainen haukkuminen ja nimittely ei ole normaalia. Ainakaan omaan parisuhteeseeni se ei kuulu. Olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä reilut viisi vuotta, eikä hän ole koskaan suuttuessaankaan haistatellut tai puhunut törkeästi. Enkä minäkään hänelle. Rakastan ja kunnioitan häntä enkä todellakaan haluaisi puhua/huutaa hänelle tuohon sävyyn...
Toisen arvostus ja kunnioittaminen ovat olennainen osa parisuhdetta, eikä "lehmittely" tms mielestäni kuuluu edellä mainittuihin.
kyllä haukkuminen kertoo jostakin, ei se ole pelkkää ventilointia. on totta, että varmasti ihminen voi rakastaa, vaikka haukkuukin. haukkuminen ehkä kertoo juuri sen, että kokee ko. ihmisen niin läheiseksi, että kaikkein huonoimmatkin osat itseä tulevat esille. mutta, haukkuminen, henkinen väkivalta ei ole koskaan asia, joka tulisi sivuuttaa. olisi hyvä miettiä syitä moiseen agressioon. yksi ilmeinen vastaus on, että haukkujan oma vanhempi on kohdellut omaa puolisoaan vastaavalla tavalla. oletko kysynyt miehesi äidiltä, että miten miehesi isä kotona kohteli vaimoaan. tämä on yksi todella todennäköinen vastaus. riitelynne hetki tuo miehessäsi pintaan ne ahdistuksen tunteet, jotka hän koki lapsena äidin ja isän riitelyn aikaan ja siihen päälle hän ottaa isän käyttäytymismallin. hän ei ole oppinut käsittelemään tunteitaan ja riitatilanteita, koska on saanut ehkä kotooltaan mallin, jossa vanhemmat eivät myöskään osanneet käsitellä ristiriitojaan.
sisareni ex-mies on "hyvässä" työpaikassa oleva, joka käyttäytyy moitteettomasti ulkomaailman läsnäollessa ja haluaa antaa itsestään sivistyneen ihmisen kuvan. kun sisareni ja tävä ex tekivät eroa, mies haukkui sisartani mitä rumimmilla nimityksillä. sisarelleni oli hyvin vaikea käsitellä sitä, että miten toinen ihminen voi neljän seinä sisällä kohdella toista ihmistä niin ala-arvoisesti ja sitten näyttää naamaansa ulkomaailmassa, ikään kuin olisi maamme sivistyneistöä. on hyvin traumaattista toiselle osapuolelle joutua tuollaisen väkivallan kohteeksi. sisarelleni olennaista toipumisprosessissa oli ymmärtää juuri se, että miehen solvaaminen ei ollut millään tavalla hänen syytään, vaan syvien haavojen laukeaminen sai miehessä aikaan sen, että hän tavallaan menettää itsehillintänsä ja kontrollinsa (ei kykene pitämään yllä väärää sivistyneen ja empaattisen ihmisen julkisivuansa) ja kohdistaa kaiken sisäisen, käsittelemättömän ja kohtaamattoman lapsuuden historiansa ihmiseen, jonka jollain tavalla kokee turvalliseksi.
Mutta siis aina se on epätervettä ja pitää sisällään mieheen lapsena kohdistunutta henkistä väkivaltaa, joka on siirtynyt lapseen tämän omien vanhempien käyttäytymismalleista ja kodin henkisestä ilmapiiristä. Vaikka kotona ei olisi käytetty mitään sanoja, niin lapsi vaistoaa aina, kun kotona tapahtuu jotain pahaa, eikä hänellä ole työkaluja käsitellä sitä. Se jää muhimaan tiedostamattomana käyttäytymismallina ja sisäisenä ahdistuksena (kyvyttömyytenä käsitellä riitatilanteita ilman että putoaa ikään kuin lapsuuteen, takaisin oman äitinsä ja isänsä riitoihin - ja siinä tilanteessa itseensä lapsena, joka oli täynnä ahdistusta ja tuskaa, koska ei voinut tehdä mitään). Nyt aikuisena on hyvä mahdollisuus tiedostaa näitä käyttäytymismalleja. Agressiivisuus merkitsee AINA PELKOA.
Olen tottunut periaatteessa kiroiluun ja haukkumiseenkin. Osoittaisin kyllä loukkaantumiseni, mutta en välittäisi, jos mies olisi aidosti pahoillaan. Jos ei olisi pahoillaan, siitä että on loukannut, olisi se vähän huonompi.
Meillä on juuri samaten asiat. Mieheni on muuten aivan loistotyyppi ja ihana ihminen. Mutta, silloin kun hän oikein todella suuttuu niin suusta pääsee mitä tahansa. Olemme keskustelleet tästä ja hän on kertonut että kaikki nämä juontuu hänen nuoruudestaan...samaten hän on myös sanonut ettei hän tarkoita niillä sanoilla mitään ja varsinkaan minua kohtaan mutta hän ei vaan pysty hallitsemaan sitä mitä suustaan päästää.
Olen hyväksynyt asian koska riitelemme vain muutaman kerran vuodessa ja olen sallinut sen hänelle. Muuten hän ei minua lyö eikä käytä väkivaltaa, joten olen ajatellut että jokainen riitelee tavallaan...en minäkään täydellinen ole riidellessä. Mutta, kun riita on ohi, aurinko paistaa jälleen ja anteeksi annetaan molemmin puolin. Kerro suoraan miehellesi miltä sinusta tuntuu...ja kirjoita paperille kaikki miehesi plussat ja miinukset. Ajattele avioeroa vasta sitten kun miinuksia on niin paljon ettei paperilla ole enää niitä plus-merkkejä.
Tee muuten sama itsellesi...eli kirjaan rehellisesti itsesi hyvät ja huonot puolet...on aina hyvä tutkistella itseään myös niiltä huonoilta puolilta.
..normaalia! Vaikea sanoa kun kukaan mies on ole noin mennyt minulle sanomaan, ja mieheni on alkoholisti joka päästelee suustaan välillä todella pahoja asioita..
Kuulostaa siltä että hän ei kunnoita sinua kun puhuu noin pahasti? Minäkin herkitsisin avioeroa jos minua kohdeltaisiin noin.
Onnistuisiko hänelle puhuminen silloin kun tilanne on rauhallinen? Koeta nostaa kissa pöydälle.
Minä olen meillä se kiivasluonteinen ja itsekkin kärsin siitä. Saatan sanoa vaikka kuinka rumasti tarkottamatta sitä. Henkilökohtaisesti en ole ikinä ketään haukkunut. Siis kenenkään ulkonäköä tai vastaavaa. Olen voinut kusipääksi,paskiaiseksi tai idiootiksi haukkua. Mieheni on minua rauhallisempi,mutta hänen haukkumisensa ovatkin sitä henkilökohtaista. En ole mikään missivartaloinen joten läski kuuluukin hänen haukkumis sanoihin,en sylje lasiin niin olen juoppo. Syön masennuslääkkeitä kun rakas äitini kuoli 3 vuotta sitten, niin olen hullu. Kyllä kestäisin paremmin kusipäät ja idioottiksi haukkumiset,mutta läskit,ym haavoittaa vaan enemmän.Ehkä mies niillä sanoilla juuri yrittää panna paremmaksi,mutta mielestäni se ei ole oikein. Eikä sekään että minä haukun. Otan nokkiini paljon helpommin kuin mieheni. Lääkäri sanoi että se johtuu masennuksestani.
No oon kyllä itsekin aika kiivasluontoinen mutta en kyllä tasan pura sitä heikompaa osapuolta haukkumalla.
Äijäs on täys vellihousu paska. Lähde vetämään. Se ei todellakaan rakasta sua jos haukkuu lehmäksi.
Ihmiset riitelevät eri tavoin.
Miten ihmeessä määrittelet normaalin? Mitä se on?
Me ollaan miehen kanssa molemmat suuttuessamme erittäin kiivaita ja silloin tulee sanottua useasti kaikkea ilkeää mitä ei todellakaan tarkoita.
Toki on olemassa se riski että suutuspäissään loukkaa toista anteeksiantamattomasti.
Mielestäni silti "haista huora vittu" tms. on lievempi juttu saatika se että käyttää hyväksi toisen heikkouksia tai jotain luotolla kertomaa, kaivelee aikaa sitten sovittuja juttuja ym.
Jokainen tyylillään.. :)
Lisäisin vielä että tunne oma sietokykysi ja arvosta itseäsi!
Ja lähde lätkimään jos siltä tuntuu.
Mun mielestä aikuiset ihmiset käyttäytyvät aivan liian usein lapsellisesti. Toisaalta yksi seurustelukumppani (nainen) tapasi ylikierroksille mennessään sanoa ihan mitä tahansa. Ensin järkytyin ja loukkaannuin aika pahastikin, mutta tajusin aika nopeasti, ettei ne sanat merkkaa mitään. Pitää vaan odottaa, että toinen rauhottuu.
Avain on siinä, ettei ota kaikkea toisen sanomaa niin vakavasti. Vaarana on tietysti se, että tärkeätkin asiat alkaa mennä ohi, mutta se on se hinta, jonka tuittupää maksaa omasta tolloilustaan.
Kuvittelisin itse käyttäytyväni yhtä typerästi vain, kun en muuta enää keksisi, tai on vaikea myöntää riidan todellista syytä, tai jos haluaisin vierittää syyn jostakin asiasta toisen niskoille (oman nahkan pelastamismielessä) tai jos haluaisin kääntää huomion pois vaikeasta aiheesta.
Taitaa olla pahimmat sanani koko 5-vuotisen suhteemme ajalta nämä: haista paska, haista vittu sekä painu helvettiin. Ei edes mistään vakavista kriiseistä ole ollut kyse, tulistuin vain (taisi olla molemminpuolista). Tuskin kuitenkaan kovin vakavasti loukkasin, ainakaan ei näytä siltä.
On mielestäni aika normaalia että kun ihminen suuttuu tai kiehahtaa niin sanoo toiselle hyvinkin pahasti. Voisin uskoa että jälkeenpäin häntä kaduttaa asia mutta ei siitä puhuminen välttämättä niin helppoa ole.
Ihmisiä on niin erilaisia. Toiset vähän kiivaampia ja toiset ei... :) Muut asiat ovat ne jotka ratkaisee, kuten käytös silloin kun eletään normaalissa rytmissä. Itse sanon miehelleni välillä todella pahasti mutta rakastan tätä silti niin paljon kuin rakastaa voi!