Onko ihminen luotu yksiavioiseksi? Jos ei olekkaan? Meille on opetettu että tulee olla uskollinen yhdelle, pitää mennä naimisiin eikä saa harrastaa irtosuhteita. Raamattu opettaa niin ja me seuraamme sitä noudattaneita esi-isiämme. Mitä jos uskontoa ei olisi, eikä meidän päähämme olisi iskostettu yksiavioisuutta? Olisimmeko tyytyväisempiä elämäämme sillä ei tarvitsisi murehtia uskollisuutta eikä tuntea surua siitä että kumppani panee muita? Onko uskollisuus tarpeellista? Olisiko helpompaa toimia eritavalla?
Pohdintaa
Mietiskelijä
81016
0Äänestä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmistä ei ole mielestäni luotu yksiavioiseksi, mutta mieluummin yksi kerrallaan. Siis jos elää suhteessa niin ei silloin muita. Mutta ajatus että koko elämä pitäisi elää yhden ja saman ihmisen kanssa tuntuu aika mahdottomalta/ pelottavalta.... En väitä, etteikö voisi onnistuneitakin pitkiä liittoja olla.
En tiedä mihin raamatun opetukset naimisiinmenosta jne perustuvat kun en ole ko. opusta tutkinut.
Uskollisuuden tarpeellisuus kai pitäisi ratkaista jokaisessa suhteessa erikseen, kaikki ihmiset ja suhteet kun ovat ainutlaatuisia. Ei voi olla olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa.
Omissa suhteissani olen yrittänyt olla uskollinen, mutta ei ole aina onnistunut. Rutiini saa vilkuilemaan muualle.
Mutta jos rakastaa ja suhteessa (sängyssä) kaikki toimii hyvin, niin ei kai silloin tarvitse hakea muualta? Siis nyt tarkoitan puhtaasti seksiä.
No tässä tämä vuodatus, eipä tainnut olla päätä ei häntää, kunhan kirjoitin :-)
Kuka täällä on opettanut huonoja tapoja yksiavioisuudesta? Jos on epävarma niin pitää kokeilla toista tappaa niin siitäpähän näkee tuntuuko paremmalta. Vaikka ite rasmuksen lauri sanos kovaan ääneen et moniavio/yksiavio on ainut oikea tapa niin entäs sitten. Pitäähän meillä jokaisella olla omaa harkintakykyä eikä vaan seurata orjallisesti muiden jeenustuksia. Jos tuntuu siltä et haluaa työntää hiilikoukun persiiseen vaikka muut on varoitellu niin sithän se pittää kokkeilla oliko se sen arvoista. Nykyjään kun pääasiassa ne huutaa kovimpaan ääneen jotka ei tiedä uskollisuudesta hölkäsen pölläystä niin voihan olla et tulee tarve kyseenalaistaa omat tapansa. Toisia ei selkeesti ole luotu yksiavioisiksi ja toiset on sitä hautaan asti ja molemmat löytää hyvät perustelut toiminnalleen mutta turha tässä on osoittaa syyttävää sormea uskontoon päin sillä riittää kun kattoo peiliin ja toteaa miten on.
On. Muuten olisimme eläimiä. Ei vaadi kovinkaan ihmeellistä ajatksenkulkua kun ymmärtää että ihmislapsen kasvatus ihmiseksi ei onnistu kuin omilta vanhemmilta. Kuka täysjärkinen mies uhraisi elämänsä vieraan lapsen vuoksi, naisesta puhumattakaan.
Vaikka uskontoa ei olisi, tai yleensäkkään sivilisaatiota, joka pohjautuu yksiavioisuudelle, niin muuttaisikohan se ihmisen tunteita? Yllättävän moni ei kysyttäessä olisi valmis jakamaan kumppaniaan monen kanssa; ihmeen moni on kyllä valmis pettämään, jos riski jäädä kiinni on minimaalinen.
Raamattu ei opeta ihmisille emootioita. ne syntyy kussakin sisällä. Ossa ihmistä on tehnyt suhteessaan sen sopimuksen, että muitakin voi olla. Osa haluaa pitää yhden seksikumppanin kerrallaan.
Viimeisimmän aids raportin mukaan viime vuonna HIViin sairastui 5 miljoona ihmistä; eräänlainen ennätys aids:in histriassa. Huolestuttavaa on ollut myös kaikkien muiden sukupuolitautien lisääntyminen. Ja samaan aikaan enenevissä määrin harrastetaan irtosuhteita ja uskottomuutta. Onko ihminen tdella näin tyhmä? Uskon, että ei enää ihmiskunnan suurin uhka olekaan ydinsota, vaan tämä seksistynyt maalima.
En usko tänä päivänä monenkaan ihmisen uskollisuusvaatimuksen perustuvan uskontoon. Se on ehkä taustalla yksiavioisuuskulttuurissamme. Jos et esimerkiksi itse halua yksiavioista suhdetta, luulisin olevan mahdollista löytää samanhenkinen kumppani. Todennäköisesti voitte elää onnellista elämää avoimessa parisuhteessa varsinkin, jos teillä ei ole lapsia.
Yksiavioisuus on jonkinlainen peruslähtökohta monelle suhteelle. Luultavasti pettäminen sinänsä (=fyysinen akti) ei kaada kovinkaan monta suhdetta. Kyse lienee lähinnä yhteisen, sanattomasti sovitun arvomaailman häviämisestä ja näin ollen pohjan putoamiselta koko suhteesta.
Sinällään sitä tuskaa uskottomuudesta ei aiheuta usko tai mihin uskoo vaan ne tunteet mitä toista kohtaan on. Kun toinen pettää tulee paha mieli. Seksi on kaunis asia kahden ihmisen välillä, siinä ei se mihin on kasvatettu auta, jos toinen pettää ja sattuu. Se kaunis intiimi nautinto kahden ihmisen väliltä annetaan jollekin toiselle. Sen taika katoaa ja jää vain katkeruus, paha mieli...se miten on kasvatettu, uskoon tai ei, ei vaikuta niihin syvimpiin tunteisiin, joita ihminen kokee toisen ihmisen lähellä. Toisaalta, rakkauden sanotaan olevan jumalan lahja ihmiselle.
Eli en väitäkkään että nykyajan ihmiset olisivat uskollisia koska ovat uskovaisia vaan että uskovaiset ihmiset ovat aikojen saatossa iskostaneet meihin ajatuksen että yksiavioisuus on ainoa oikea tapa elää. Ja me noudatamme sitä koska niin on aina ollut.
Monogamia ja polygamia.. Niinkö?
Siis oliko ajatuksesi taustalla pelkkä fyysinen uskollisuus (käyttämäsi yksiavioisuus termi), vai tarkoititko, että ihmisellä voisi olla - kuten joissain kulttureissa on - useampi laillinen puolio samanaikaisesti?
Mietitkö kumpaakaan vaihtoehtoa ihan järjellä? Miksiköhän sivistysvaltioissa pitäydytään yksiavioisuudessa? Oliskohan sillä mitään tekemistä sen kanssa, että säilyisi edes jonkinlainen käsitys siitä, kuka on kenenkin lapsen isä? Sillekin nyt on peeruste jossain muualla kuin uskonnossa: pyritään mahdollisimman hyvin välttämään sukulaissuhteessa keskenään olevien liitot ja lapsien hankkiminen. Lapsiin on olemassa ihan järjellä pohdittavissa oleva lääketieteelliinen syy! Toisekseen, kenen vastulle voisi monogamistisssa yhteiskunnissa jättää sukupuolitaudeilta suojaamisen??!!
Jos puolestaan tarkoitit, että yksiavioisuus on sukupuolista uskollisuutta, niin eihän kirkon opit ole enää kuin ohjeelliset. Eli, jokainen pari toivottavasti keskenään pohtii ja päättää sen, onko oikeus molemmilla useaan seksipartneriin. Jos ihmiset siis noudattavat yksiavioisuutta, niin se lienee jokaisen omassa valinnassa ja mahdollista erota kumppanista, joka ei kulje samalla periaattella (oli se kumpi tahanasa). Ehkäpä siis ihminen omien tunteiden kautta tekee valinnat. Ehkäpä jokaisella on tarve olla jollekin ainoa ja ainutlaatuinen..
Aloituksessasi oli yksilölle sopivaa pohdintaa, mutta koko yhteiskunna tasolle kuulosti aika hurjalta. Eipä siis ihme, että jos tuon kaltaista pohdintaa on yleisemminkin vallalla, että lakeja tiukennetaan kaiksissa niissä asioissa, jotka voisivat yhtä hyvin olla jokaisen omassa harkintavallassa.