Lueskelin näitä juttuja täällä kaikessa rauhassa, ku yhtäkkiä jysähti mieleen, et mun mieheni muistuttaa näitä "äitien poikia". Eli kysellään äidiltä hyväksynnät asialle ku asialle. Me ollaan seurusteltu 2 vuotta ja yhessä asuttu vuos. Eilen käytiin kattelemassa sohvia naapuri kaupungissa. Löytyi kummankin mieleinen, hintaa tosin oli yli 1000e. Mieheni piti soittaa äidilleen, että mitä mieltä se on siitä sohvasta. Sit kun äiti oli sanonut, että kannattaa ostaa kerralla kunnon sohva, niin johan miehenikin innostui asiasta. Hänen äitinsä oli vielä sanonut puhelimeen, että:"Äiti sitten tuo teille täältä ruokaa jos rupee tiukkaa tekemään rahan kanssa!". että "Äiti kyllä pitää huolta".
Aikaisemminkin on käynyt niin, että jos mieheni pyytää äitiään tekemään lempparikakkuansa, niin ei mee ku päivä ja se on valmis. Mieheni soittaa äidilleen melkein joka asiasta. Tilannettahan ei helpota se, että mieheni on perheen nuorimmainen ja on aina ollut lellilapsi. Hänen sisaruksensakin sanovat niin...
Mä olen tainnut olla todella sokea. Täytyy ruveta tarkkailemaan tilannetta tarkemmin...
Jos asiat muuttuvat pahemmiksi, niin laittaa mies seinää vasten...
Aikaisemminkin on käynyt niin, että jos mieheni pyytää äitiään tekemään lempparikakkuansa, niin ei mee ku päivä ja se on valmis. Mieheni soittaa äidilleen melkein joka asiasta. Tilannettahan ei helpota se, että mieheni on perheen nuorimmainen ja on aina ollut lellilapsi. Hänen sisaruksensakin sanovat niin...
Mä olen tainnut olla todella sokea. Täytyy ruveta tarkkailemaan tilannetta tarkemmin...
Jos asiat muuttuvat pahemmiksi, niin laittaa mies seinää vasten...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi ihmeessä sie nyt alat asiaa tarkkaileen ja ressaan? jos se ei sua tähänkään asti oo häirinny isommin, niin anna asian olla ja jatka samaan malliin. pääset paljon helpommalla. se että joillekin naisille äitinpojasta on muodostunu ongelma, ei tarkota että sunki pitäs siitä tehä itelles ongelma. ei kai kannata hyvästä miehestä alkaa oikeen kaivamalla vikoja etsiin ja paisuttelemaan.
Tossa sun jutussa on kyllä pointtia! :) Tietenkin joskus ottaa aivoon, ku ei voi arvostaa mun tietoja, jos neuvon häntä jossain asiassa.... Mutta toisaalta, kyllähän minäkin taidan luottaa oman äitini neuvoihin aika paljon :)
Asumme avokkimieheni kanssa pikkukaupungissa. Hänen vanhempansa taas 80km:n päässä pikkukylässä. Minua ärsyttää suunnattomasti se, että 21v. miehen rotaleeni ei osaa/halua itse varata aikaa parturiin/hammaslääkäriin, vaan äitinsä hoitaa aina sen homman. Ja vieläpä niin, että käy parturissa sitten siellä pikkukylässä, johon uusimmat muotivirtaukset ovat viimeksi yltäneet 10 vuotta sitten.. Monesti nipotan asiasta tällaisen puhelun jälkeen, jossa äitinsä sanoo lopuksi soittavansa pojalleen aikaa esim. parturiin. Tähän mieheni tuumaa, että kun äiti nyt vaan saa ajan nopeammin ym. ym. pashaa.. Ärsyttää kun mieheni on VELLIHOUSU. Missä ovat ne oikeat miehet nykyään???
mutta, osa johtuu ainakin jos nainen ei pidä hyvästä poika-äiti suhteesta, ni siinä on pieni mustasukkaisuuden ripaus havaittavissa miehen äitiä kohtaan! vaimo tuntee olevansa vähemmän rakastettu kuin miehen äiti.
kommentoikaa jos olen täysin väärässä!
Kirjotin tuon tämän kokonaisuuden alla olevan "perhe tärkeämpi kuin minä" jutun. Lue jos haluat tarkempaa infoa. Mutta siis, minua ei haittaa vaikka poitsulla oliski lämpimät välit äitiinsä. Saa halailla, soitella ja kylästellä, mutta on olemassa sellainen veteen piirretty viiva, mitä ei saa ylittää. Ja se viiva on nimeltään Oma Tahto, eli ei Äidin Tahto. Kyllä miehessä pitäisi olla miestä ostamaan oma sohva, jos siltä tuntuu. Ja on ihan ok kysyä mielipidettäkin silloin tällöin, mutta ei kaikesta eikä koko ajan.
Mutta aloittajalle, minunkin mieheni on vässykkä (sinäpä sen sanoit, hyvä ninitys). jos ei tilanne ole sinusta muuten häiritsevä, niin anna olla. Älä turhaan nosta verenpainettasi mokomalla. Kyllä miehestäsi varmaan löytyy särmää, jos oikein kaivaa. Löytyisipä minunkin...
tuo miehesi näyttää iän perusteella vielä olevan, joten ei hätää vielä. Kyllä hän siitä kasvaa ja aikuistuessaan tekee pesäeroa vanhempiinsa.
Kyselenpä tässä itsekin vielä moneen asiaan äitini mielipidettä. Iän myötä tullutta kokemusta kannattaa kunnioittaa niin ei tarvitse tehdä samoja virheitä. Toisaalta lapsille pitää antaa tilaisuus hakata päätään seinään jos he niin haluavat. Se on toisinaan ihan kasvattavaa sekin.
No, miua on siunattu ihanalla miehellä ja hyvällä anoppi-suhteella, joten hyvähän tässä on päätään aukoa..
Onpas mielenkiintoista lukea näin samantyppisistä miehistä&elämästä.
Kyllähän se meilläkin on niin että äitiä aina uskotaan ja täytyy tarkista et mitähän mieltä se on asiasta...joissakin tilanteissa. Ja apua kun jossain tarvisi, niin äitihän se on ensimmäinen keneltä kysytään....toisaalta loogista, mut toisaalta ärsyttävää...aikuiselta mieheltä...
Minäkin puhuin miehelleni kerran, et naapurikaupungissa on halpa kauppa mistä kannattaa käydä kerran kuukaudessa ostamassa kuivamuonaa:makaroonia, mehua jne, ku 50e:lla saa kolme kassia ruokaa. Mieheni rupesi narisemaan, että ku sinne on matkaa. (sinne on matkaa 40km). Ja sitten menimme mieheni kotiin käymään ja anoppihan puhui sitten ihan samasta asiasta ja mieheni oli, että "joo, olipa hyvä idea!"
Hassua miten näitä juttuja rupes tulee mieleen, ku rupes tarkemmin asiaa miettimään :)
Tuo on ihan yleistä kaikissa ikäluokissa, ilman anoppia tai äitiä.
Kun ehdottaa ukkokullalle jotain näppärää, kuten nyt sitä kaukaista halpakauppaa, niin ajatus on tyhmä ja tyrmätty alta aikayksikön, mutta sanoopa sen sitten kuka tahansa toinen, vastaa ukkokulta, että juu, sitähän mekin juuri ajattelimme aamulla, kun eukko huomasi ilmoituksen lehdessä.
Ilmiö on ihan yleinen, liian läheisen ihmisen mielipide ei aina tunnu loppuun asti ajatellulta, mutta kun saman kuulee muualta, saattaa huomata, että se olikin ihan fiksu ajatus kuitenkin.
Et ole sokea! Olet ollut fiksu...
ole sitä edelleen.
Täällä monet valittavat valittamisen halusta: kenellä on kauhein anoppi-tyyliin.
Täydellistä anoppia kuin miniääkään ei ole missään.
Jos olet tähän asti osannut viisaasti katsoa läpi sormien anoppisi vikoja, niin ei muuten toimivaa suhdetta mieheen kannata heittää menemään yhden muorin takia.
Autoissakin on aina fiksattavaa, huollettavaa ja korjattavaa, ja silti niitä ei välittömästi pistetä myyntiin.
Monet täällä kirjoittavista ovat sietokyvyltään niin herkkiä, että eivät osaa elää riitelemättä. Riitelevät jopa itsensä kanssa.
Ei kannata ottaa mallia olivioista eikä elleistä...
Minulla on 18 v. poika, joka ei tunnu uskovan mitään mitä hänelle neuvon. Tuntuu lohduttavalta, että joskus taitaa sittenkin käydä vielä niin, että uskotaan minuakin ja kysytään neuvoa. Vai olenko saanut aikaiseksi miniöiden mieleisen itse päätöksensä tekevän kaverin.
Kyllä poikasi vielä ymmärtää arvostaa viisauttasi ja sinua, mutta olethan onnellinen, ettei poikasi turvaa kaikessa sinuun. Ei aikuinen ihminen voi aina turvata äitiin. Ole ylpeä lapsestasi, joka tulee toimeen myös omillaan.
et tekisi noista kynnys kysymyksiä...minulla on poika kans, joka kysyy melko paljon minulta...miniän kanssa on tehty siitä vitsi.."äidille pitää ilmoittaa, kun mennee vessaankin"...se helpottaa, sillä mihinkäs poika tavoistaan pääsee...mutta oppii, kyllä pikkuhiljaa, että vaimoltakin voi kysyä...ja huonekalut kyllä ostavat ihan ilman kyselemistä...sillä minusta on tärkeämpää, että ne miniälle kelpaa..
Kyllä minäkin tuun anopin kanssa juttuun, ei siitä oo kiinni. Anoppi on tosi mukava ja monesti jutellaankin asioista paljon. Hän on sellainen ihminen jolle vaan rupee puhumaan henkilökohtaisistakin asioistaan. Eikä hän tuomitse ainakaan niiden perusteella minua.
Mutta taas hän tuntuu tuomitsevan minut sen perusteella miten pidän kotia. En oo maailman ahkerin siivoaja, kun taas anopin kotona on aina siistiä. Tässä yksikin päivä hän ilmoitti, että "huomenna pestään teidän ikkunat, että tulee nekin joskus pestyä". Toki mä oisin ne itekin saanut pestyä ja tuli semmonen olo, että anoppi pitää mua saamattomana. Monta asiaa on hän sanonut mikä viittaisi siihen...
Mutta kertokaa anopit, että ajatteletteko te niin, että kukaan nainen ei oo tarpeeksi hyvä teidän pojallenne? Vai vertaatteko helposti pojan kasvuympäristöä pojan nykyiseen asumiseen?
sitten on teillä . . . vai?
Ollaan kumpikin 23- vuotiaita.
eikös se niin mee et mies ettii äitinsä kaltaista vaimoa...ja toisinpäin vai miten se oli... taitaa kaikilla miehillä tulla välillä suusta "meijän äiti ainakin...meijän äiti tekee sen niin..." mut eikö tää toisaalta oo hellyttävää miten poika välittää äidistään,parempihan se niinpäin on kuin että huutais äitillensä ja aukos päätään... minä oisin äitinä imarreltu jos poikani arvostais mun mielipidettä. TOSIN, totta on myös se et liika on aina liikaa ja omia mielipiteitäkin pitää olla. muttamutta...eiköhän tässä maailmassa luulis suurempiakin murheita olevan :)