Minkä ikäisenä ihmisen pitäisi alkaa "rakentamaan elämäänsä" (=työ, perhe jne.)? oon 23v ja tuntuu, että kaikki kaverit on jo eläkkeellä (henkisesti siis). Kun itseeni kiinnostaa vaan hankkia elämänkokemusta, opiskella, matkustella, bailata, tavata uusia ihmisiä, harrastaa jne. en todellakaan haluais rivitaloo jostain "rauhalliselta asuinalueelta" tai viettää joka vapaahetken dvd-elokuvia katsellen tai tiskaten... tuntuu vaan että jo päälle parikymppisetkin ihmiset ovat niin paikoilleen jämähtäneitä. itse haluaisin jämähtää vasta päälle kolmikymppisenä, ja silloinkaan en lopullisesti. Kommentteja, kiitos!
milloin "vanha"?
23.
72455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kirjottamasta samaa viestiä jokapaikkaa suihkurunkkari
tähän on yksi aiona vastaus.Älypää! Just iässä 23,4v.Siitä ei voi poiketa.
tähän on ainoa oikea vastaus.23,4v.Siitä ei voi poiketa.ÄLYPÄÄ!
Se on jokaisen oma asia, koska vakiintuu ja alkaa rakentaa perhettä vai vakiintuuko koskaan. Henkinen kypsyminen tapahtuu niin eri aikoihin eri ihmisillä. Kaikista ei ole vakiintumaan koskaan eikä kantamaan vastuuta perheestä. Siis parempi katsella ja naauttia elämästä ns.vapaana jos siltä tuntuu.
ja niistä asioista, joista on aina nauttinut voi nauttia parisuhteessakin! Se on järjestelykysymys. Jos parisuhde on vakiintunut ei se tarkoita sitä, että muusta elämästä täytyy luopua.
Ihmetyttääkö katsoa kavereiden parisymbioosikimppaa joihin et enää pääse mukaan? Miten niille riittää vain toisensa?? Sitten jos/kun sä tapaat sen joka kanssa itse haluat perheen niin sut yllättääkin hirveä pesänrakennusvietti js huomaat ykskaks olevasi kaukametsässä tyytyväisenä tiskaamassa. Tää yleensä tapahtuu siinä alle 30v.
Mahdollisten lastesi 20 v kuluttua lähdettyä himasta sä kiität kumppaniasi tästä pätkästä elämää ja olet taas valmiina ottaan ulkomaailman vastaan.
Kuule: Ihan sama. Tee siten miltä tuntuu ja on ehkä vähän järkevääkin :).
Mutta: Itse aloitin nykyisen parisuhteeni 21- vuotiaana. Sekstailtiin melkein jokapäivä ja viikonloput kokonaan. Käytiin leffoissa, syömässä ulkona joka päivä, tavattiin ystäviä, matkusteltiin maailmalla ja kotimaassa, tehtiin töitä, opiskeltiin jne.
Nyt olen 42v. Lapset syntyivät ikävuosinani 28-32. Hoidin heitä vuosia kotona. Mies oli aina töissä/harrastamassa/kavereillaan. Minä aina kotona. 9 vuotta kestin kotona ja sitten taas menin opiskelemaan/töihin... Ja aloin tavata taas kunnolla (ilman miestä/lapsia) ystäviäni, uusia ihmisiä, bailata, harrastaa jne. Mieheni päivystää kotona ja jopa ihan mielellään.
Eli siis vähäksi aikaa on ihan syytäkin jämähtää, kun lapset ovat pieniä. Muuten ei ole tarvis. Jotkut vain haluavat... Tunnen paljon jämähtäneitä ihmisiä, ihan kaikenikäisiä. Tosin tuossa kahdeksankympin hujakoilla ihan varmasti alkaa jämähtää.. Se on luonnollista. "Vanha" on siis n. 80-vuotiaana, mutta silloin on melko myöhäistä alkaa rakentamaan elämäänsä...