Toissapäivänä tyttöystäväni tuota noin vain ilmoitti minulle, että olisi lähdössä inttiin jos lääkäriltä vaan saa luvan. Aikaisemmin joskus kun ollut puhetta hän on ilmoittanu ettei ole lähdössä. Mutta toissapäivänä maailamni kuitenkin romahti. Minulla oli jo kaikenlaisia suunitelmia tulevaisuudesta ja olin jopa ajatellut kysyä häntä kihloihinkin. Nyt olo oon aivan kauhea, en enää haluaisi kokea sitä samaa ikävää, toisen ihmisen muuttumista ja kaikkea sitä paskaa mitä itse koin kun olin intissä. Ei tässä tiedä nyt mitä tehdä..rakastan tyttöystävääni eniten maailmassa, mutta en tiedä kyllä mitä sitten tehdä jos hän inttiin lähtee... Erossa olemisen tuska tuntuu ainakin nyt liian kovalta palalta uudestaan koettavaksi, kun hän on meinannut olla sitten jopa 9kuukautta intissä. Oli vain pakko avautua tänne..tuntuu vaan niin pahalta.
Tyttöystävä inttiin
Särkynyt sydän..
205405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
:-D
Joo..naura vaa
yttöystävä inttiin
Anna hänen lähetä ja tue häntä. Ikävä tulee varmasti, mutta kyllä ne iltalomat pyörii ja viikonloputkin. On eri asia olla naisena siellä kuin miehenä, onhan tyttöystäväsi siellä ihan vapaasta tahdostaa, eikä se häntä muuta tuskin miksikään. Voi olla, että joudut kuuntelemaan inttijuttuja:). Kihloihin meni silloisen mieheni kanssa inttiaikana? Miksi et sinäkin voisi kihlata tyttöäsi?
Kiitos mielipiteestä, mutta huomioithan sen myös, että sinulla on myös hieman erilaiset ajatusmaailmat muutenkin kun itse olet myös armaijan käynyt ja peräti vuoden siellä viihtynyt.
Millälailla erilaiset ajatusmaailmat? Jos tyttöystäväsi haluaa armeijaan, niin eiköhän hänellä aikalailla samanlainen ajatusmaailma ole. Etkö itse ole käynyt armeijaa? Onko se se asia, mikä sinua sitten kaihertaa?
En ymmärrä noita naisia, jotka väkisin haluaa inttiin lähteä. Ei siitä ole naiselle mitään hyötyä ellei aio jäädä skappariksi.
Kun ite kävin intin sai niitä neitoja aina odottaa ja auttaa kaikessa vähänkin fyysisessä suorituksessa. No suurinosa ei kestä viikkoakaan, joten lohdutukseksi todennäköisesti myös sun eukkosi tulee maitojunalla aika pian takas. Sun kannattais silti vielä miettiä kannattaa sun päästää sitä sinne satojen kiimaisten nuorten miesten ympäröimäksi keskelle erämaita... vai eikö sulle anneta mitään sanavaltaa teidän parisuhteessa?
Ja onhan siellä rehdissä ja tutussa poikaporukassa kiva välillä keskenään lyödä vaikka painiksi kun tytöt eivät ole näkemässä =)
Kuulepas, naiselle siitä on suuri hyöty, jos on armeijan käynyt. Niinkuin varmasti miehellekin. Itte olen saanut huomata sen edesauttaneen aika monessa asiassa (tällä hetkellä olen poliisina). Työnantaja arvostaa tosi korkealla. On kokemusta.
Alkuperäiselle: ei se armeija maailmaasi kaada. Sinut tyttöystäväsi tosin voi leimata roikkujaksi tai riippujaksi, ellet osaa arvostaa HÄNEN valintaansa. Siis opi ymmärtämään ja arvostamaan kultaasi!
Oma suhteeni pysyi ja säilyi, poikaystäväni (nykyinen avokkini) oli tukena ja turvana, vaikka toisinaan ankeaa olikin. Yhteiset hetket tuntuivat entistäkin (jos mahdollista) paremmilta!
Miksi tämä on miehille tällainen itsetuntokysymys? Jokainen päätelköön itse mikä on totuus ja mitä tosta yllä olevasta viestistä kannattaa ajatella. Onneksi suurin osa miehistä omaa sen verran älliä, että ymmärtää pointin selittämättäkin.
Mikset sä muka kestäisi tilannetta, kun monet naisetkin kestävät? Ihan hyvin intin aikanakin voi mennä kihloihin, ei mikään estä. Tottakai kummallekin tulee ikävä ja paluu yhteiseen arkeen on todennäköisesti myrskyisä, mutta kaikesta selviää. Tyttöystävälläsi on oikeus käydä armeija, et saa häntä painostaa luopumaan siitä.
Loppujen lopuksi se 362:kin menee nopeasti ohi. :)
heh, kerrakin toisinpäin! ethän sinä häntä mitenkään menetä, no ehkä korkeintaan vuodeksi.
Intissä olo ei minua kovinkaan paljon muuttanut, paitsi siten että arvostin vapauttani armeijan jälkeen eri tavalla.
Mitäkö tehdä? rakastat tyttöystävääsi kuten ennenkin! mikäli suhteenne ei ole kovinkaan nuori, kestää se varmasti intin ajan ja sen jälkeenkin.
Mulla ainakin meni muijani kanssa hienosti sen ajan ku se oli intissä.Tosin siitä meni muutama vuos ku into kasvo ja poliisikoulu oli edessä.Sen aikana sitten menikin suhde alamäkeen ja nyt ollaan erossa.Nais poliisi ja tavallinen sekatyömies ei näköjään sovi yhteen. =) Tosin väliin änkes toinen mies joka oli kans poliisi,mut tämmöstä tää elämä on.Aina ei voi voittaa...ei ees joka kerta. =)
Pahoittelen, en jaksanut lukea koko tekstiä, mutta tämä pisti silmään:
"Mutta toissapäivänä maailamni kuitenkin romahti. Minulla oli jo kaikenlaisia suunitelmia tulevaisuudesta ja olin jopa ajatellut kysyä häntä kihloihinkin."
Tunne on ymmärrettävä ja inhimillinen, mutta otapa järki käteen. Ellette ole helvetin onnekkaita, ette selviä elämästänne niin, että intti olisi suhteen suurin koettelemus. Tuleehan niitä opiskelujaksoja, työtarjouksia ja yksinkertaisesti ristiriitaisia tulevaisuudenhaaveita. Ja lisäksi toivon, että TEILLÄ oli suunnitelmia, ei sinulla? Hyvin teillä riittää aikaa siihen yhdessä asumiseen, arkeen, perheeseen jne, vaikka siihen vuoden intti lätkäistäisiinkin väliin. Älä vahingossakaan yritä rajoittaa tätä mahdollisuutta tyttöystävältäsi, rajoittamalla saa aikaan hyvin katkeria ihmisiä.
Mutta jaksamista sinulle, sinnittele!
"Toissapäivänä tyttöystäväni tuota noin vain ilmoitti minulle, että olisi lähdössä inttiin jos lääkäriltä vaan saa luvan. Aikaisemmin joskus kun ollut puhetta hän on ilmoittanu ettei ole lähdössä. Mutta toissapäivänä maailamni kuitenkin romahti. Minulla oli jo kaikenlaisia suunitelmia tulevaisuudesta ja olin jopa ajatellut kysyä häntä kihloihinkin. Nyt olo oon aivan kauhea, en enää haluaisi kokea sitä samaa ikävää, toisen ihmisen muuttumista ja kaikkea sitä paskaa mitä itse koin kun olin intissä. Ei tässä tiedä nyt mitä tehdä..rakastan tyttöystävääni eniten maailmassa, mutta en tiedä kyllä mitä sitten tehdä jos hän inttiin lähtee... Erossa olemisen tuska tuntuu ainakin nyt liian kovalta palalta uudestaan koettavaksi, kun hän on meinannut olla sitten jopa 9kuukautta intissä. Oli vain pakko avautua tänne..tuntuu vaan niin pahalta."
- Omalta osaltani osaan vain kertoa. Itse menin armeijaan aikoinani sillä perusteella että minä puolustan tulevaa perhettäni. En ollut vielä tuolloin parisuhteessa, mutta tuo oli ainoa peruste.
- Voin kuvitella miten pahalta minusta tuntuisi myös jos vaimo sanoisi lähtevänsä armeijaan. Sodan tullessahan hän olisi suuressa vaarassa kuolla.
- Keskustelu voi auttaa suruun.
- Ehkä keskustella voisi tehdä vaikka näin, että "Mitä tekisit sotatilateessa." Meillä keskustelu meni niin, että molemmat uhrautuisivat toistensa puolesta. Molemmat kieltivät toisiltaan myös vaaraan asettumisen.
(lohduttelen vaimoni hätää turvallisuudestani sillä, että meillä on tehokas iskujoukko. Samoin vaimoni ei tarvitse olla huolissaan, että toisten naisten kanssa olisin tekemisissä, kun en ole)
Tämä on mahdotonta armeijassa. Armeijassa olette määrättyjä sodan tullessa eri ryhmiin. Varsinkin jos molemmat ovat saman arvoisia, ja vielä ylempi arvoisia sotilasarvoltaan. Jos vaihdatte sodan aikana ryhmää, se on teidän alkuperäiselle ryhmällenne vahingollista, koska olette oppineet tuntemaan oman ryhmänne toimintatavan.
Sotatilanteessa, ainakin omalta kohdaltani, häiritsisi mahdottoman paljon jos tuntisin etten voisi suojella vaimoani, ja vaimoni olisi rintaman laidalla. Omasta sotimisesta ei tulisi mitään. Huolissani vihollinen saattaisi ampua minut. Ihan totta.
Parisuhteen kannalta tämä nykyarmeija on hirvittävä. Olen aiemminkin kirjoituksissani tätä painottanut.
Ikävä katsoa nuoria yksinäisiä naisia armeijan puvussa. Surullista. Joku päivä he elävät parisuhteessa. Ja joku ruma päivä kun yllättää sota, nämä rakastavaiset revitään erilleen. Vaikka jokainen ihminen tahtoo puolustaa juuri sitä rakastaan, ovat he eripuolella tanteretta.
Tietävätköhän kaikki mihin soppaan ovat lusikkansa laittaneet. Suomen Laki velvoittaa nämä naiset loppuiäkseen, katsomatta mm. raskausaikaa. Verrattuna raskauteen armeija ei ole mitään. Silti kertauskutsu napsahtaa.
EI AUTA MUUTA TOIVOA KUN ETTÄ SOTAA EI KOSKAAN TULE!
Mitä he**etin posotusta tää nyt oli?? Sehän vaan menee armeijaan, kuten kaikki fiksut naiset tänä päivänä!! Herrajjee että tehdään asiasta iso numero!!
On kyllä melkoinen määrä pelkoa ja uhkakuvia, mitä yhdestä asiasta voi tulla mieleen. Ota vähän rennommin. Elämä on elämää oli se mitä hyvänsä, ja se päättyy kaikkien kohdalla joskus.
Omat vanhempani: Isä kapiainen ja äiti alussa sotilaskodissa töissä (18 v) kahdessa kohteessa. Sen jälkeen isäni ylenemisen myötä (muutettuamme pois sotilas-alueelta) äiti paljon yksin, isä jos töissä tai kertausharjoituksissa jne. Silti he kaksi ovat vieläkin yhdessä, yli 40 vuotta. Rakkaus kestää.
Tue häntä saat naisesi parempana takaisin intinjälkeen
Se on ALLE vuosi, kun tyttöystäväsi siellä intissä on. Kyllä sen kestät.
Olen itse jo yli 50v, enkä olisi pärjännyt intissä; kuukautiset tulvii niin, että taju meinaa mennä; vessa on paras "ystäväni" viikon kuukaudessa. Olen allerginen, pienikokoinen, suuririntainen... Sivariksi menisin, jos jokin palvelus olisi suoritettava. Monet nuoremmat ystäväni työpaikallani ovat käyneet intin. Sisaruksistakin molemmat. Heille molemmille on ollut intistä hyötyä ammatillisesti. Eli siis koko elämäksi.