Hei kaikille lukijoille
Olemme olleet vaimoni kannssa aviossa yli 30v. Meillä on vuosien saatossa ollut muita suhteita, mutta ne kaikki on sovittu ja anteeksi annettu molemmin puolin. Me olemme olleet "hyvä pari", eli olemme henkisesti samalla aaltopituudella. Keskustelunaiheita riittää, emmekä riitele asioista, vaikka joskus olisimmekin eri mieltä jostakin. Ehkä suurin eroavuutemme on se, että vaimoni ei ole yhtä hellyydenkipeä kuin minä, ja sanoo halailujani joskus lääppimiseksi, jollaisiksi ne eivät ole tarkoitetut, se vaan tuntuu niin hyvältä.
Seksi sujuu muutoin, mutta vaimoni ei juurikaan saa yhdynnässä orgasmia -yritetty on kyllä keinolla jos toisella ja vielä kolmannellakin- ja hän on sitä mieltä, että vika ei ole minussa. Eivät ole kuulemma muut onnistuneet senkään vertaa. Minä olen seksielämämme laatuun tyytyväinen. Määrää ei ymmärrettävästi ole aina ollut tarpeeksi.
Meillä on joskus ollut aika köyhääkin, mutta aina olemme kuitenkin selvinneet eteenpäin. Nyt talous on kunnossa ja sen puolesta olemme vapaita tekemään vaikka mitä. Lapsetkin ovat jo maailmalla ja tulevat hyvin omillaan toimeen.
Alkoholi ei ole meille kummallekaan ongelma, eikä perheväkivaltakaan ole kuulunut ohjelmaan. Kuukausi sitten vaimoni ilmoitti haluavansa erota, koska ei rakasta minua "sillee oikeesti", eli kunnioittaa minua kovasti ja pitää hyvänä kaverina, mutta tunteen palo kuulemma puuttuu. Tilanteeseen ei liity kolmatta henkilöä, eli kummallakaan ei ole menossa mitään "uutta juttua". Mielestäni rakastan vaimoani niin palavasti kuin vain näin pitkän yhteiselon jälkeen voi (ei sentään enää uutuudenhohtoa), ja olen tilanteesta kovasti murheellinen. Nyt hän ei tosin halua puhua avioerosta, mutta haluaa kuitenkin muuttaa omaan asuntoon ja sekin on minusta kovin surullista.
Että tällaisia murheita. Kiitos jos jaksoitte lukea.
Olemme olleet vaimoni kannssa aviossa yli 30v. Meillä on vuosien saatossa ollut muita suhteita, mutta ne kaikki on sovittu ja anteeksi annettu molemmin puolin. Me olemme olleet "hyvä pari", eli olemme henkisesti samalla aaltopituudella. Keskustelunaiheita riittää, emmekä riitele asioista, vaikka joskus olisimmekin eri mieltä jostakin. Ehkä suurin eroavuutemme on se, että vaimoni ei ole yhtä hellyydenkipeä kuin minä, ja sanoo halailujani joskus lääppimiseksi, jollaisiksi ne eivät ole tarkoitetut, se vaan tuntuu niin hyvältä.
Seksi sujuu muutoin, mutta vaimoni ei juurikaan saa yhdynnässä orgasmia -yritetty on kyllä keinolla jos toisella ja vielä kolmannellakin- ja hän on sitä mieltä, että vika ei ole minussa. Eivät ole kuulemma muut onnistuneet senkään vertaa. Minä olen seksielämämme laatuun tyytyväinen. Määrää ei ymmärrettävästi ole aina ollut tarpeeksi.
Meillä on joskus ollut aika köyhääkin, mutta aina olemme kuitenkin selvinneet eteenpäin. Nyt talous on kunnossa ja sen puolesta olemme vapaita tekemään vaikka mitä. Lapsetkin ovat jo maailmalla ja tulevat hyvin omillaan toimeen.
Alkoholi ei ole meille kummallekaan ongelma, eikä perheväkivaltakaan ole kuulunut ohjelmaan. Kuukausi sitten vaimoni ilmoitti haluavansa erota, koska ei rakasta minua "sillee oikeesti", eli kunnioittaa minua kovasti ja pitää hyvänä kaverina, mutta tunteen palo kuulemma puuttuu. Tilanteeseen ei liity kolmatta henkilöä, eli kummallakaan ei ole menossa mitään "uutta juttua". Mielestäni rakastan vaimoani niin palavasti kuin vain näin pitkän yhteiselon jälkeen voi (ei sentään enää uutuudenhohtoa), ja olen tilanteesta kovasti murheellinen. Nyt hän ei tosin halua puhua avioerosta, mutta haluaa kuitenkin muuttaa omaan asuntoon ja sekin on minusta kovin surullista.
Että tällaisia murheita. Kiitos jos jaksoitte lukea.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eukkosi uskoo, että rinssi uljas satumaan löytyy heti ensimmäisellä kuppilareissulla.
Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä niitä rinssejä ja rinsessoja löytyy, mutta sopivan löytäminen on suuren työn takana.
Toista ei voi omistaa eikä estää lähtemästä.
Vaimosi on vallannut jokin villitys. Minkäs teet ? Näissä tapauksissa ajaudutaan melkeimpä
aina eron karikkoiseen satamaan. Onneksi olkoon
saitahan pitää hänet 30v,moni ei vuottakaan.
Känyykkä-jutun alta, Olen ollut 34 v. naimisissa, ehkä joudun eroamaan jonkun netistä löytyneen pankkilesken ja hänen puudeleidensa vuoksi. Mies toivottavasti edes jättää pian juuri valmistuneen upean omakotitalon minulle ja muuttaa "kälyseen" rivitaloon Helsingin lähelle.
Jos vasta 60:n vuoden iässä löytää suuren rakkautensa ( siis:"sopivan vitun"), tervemenoa ja onnea!!! Saapahan akkakin osansa särmikkäästä miehestä. Voi olla että kuristuskuolema on lähellä.Olen osuuteni tehnyt, hoitanut lapset lähes yksin, koska miehellä on ollut kokouksia ja ampumajuttuja, Se siitä, lapset ovat upeita, en ole koskaan voinut ajatellakaan jättäväni heitä jä lähteä huoraamaan. Mutta näinhän se menee, mies löysi hyvän ihmisen, vaimo ei siis ollut hyvä, kun ei huorannut???Tämä on ainut asia, joka rasittaa minua. Entä jos olisin jättänytlapset....
Hoida ensitilassa tuo katkeruutesi! Olet häviäjä ja se siitä! Itku ei auta, eikä turha uuden naisen halpamainen nimittely. Säälittävää! Miehesi rakastui ja sillä siisti. Hän löysi elämäänsä sitä, jota teidän parisuhteesta puuttui. Tuskin ihan sokeasti valitsi tuon tien..
katkeruuden ja vihan tunteet ovat ihan luonnollisia ja sallittujakin tuossa tilanteessa. Harva meistä pystyy suhtautumaan kumppaninsa lähtöön kevyesti -ei ainakaan kukaan inhimmillinen ihminen. Mutta aika aikaansa kutakin, katkeruus kyllä hellittää kunhan pahimmat tunnekuohut laskevat ja elämä asettuu uusiin uomiinsa.
Näillä yleisillä ja nimettömillä palstoilla on ihana lukea ronskia tekstiä. Onneksi valvoja ei ole heti niitä pois pyyhkimässä.
Varmasti ottaa kupoliin, jos mies viidenkympin villityksessä hommaa itselleen uuden elämänkumppanin netistä. Olisi edes tavannut kohtalonsa klassisesti firman pikkujouluissa.
Varoitan huorittelijaa käyttämään värikästä kieltä vain näillä keskustelufoorumeilla.
Jos vastapelurina on pankinjohtaja, niin saat helposti juristit kimppuusi kunnianloukkaus- ja herjaussyytteiden kera.
Katkeruutta, raivoa ja vihaa voit purkaa monella tavalla. Kun minä mesosin ja raivosin, en vielä ollut kekannut näitä keskustelufoorumeja.
Ei eroa hoideta pois päiväjärjestyksestä kahdessa kuukaudessa. Se hoitaminen on pitkä prosessi.
Onhan Jennifer Anistonkin purkanut tuntojaan mediassa. Hänellä jo kenellä on huumorintajua ja siitä huolimatta tarvitaan terapeuttia. 4,5 vuotta avioliittoa lapsettomana on pikku itku minun ja monen muun kärsimysten rinnalla.
Avioeron yhdeydessä tulee moni muukin vanha tunnelukko avattua. Tuuletetaan kunnolla.
Ja ei missään nimessä hommata sitä uutta ukkoa yhtään mistään. Netistä vihon viimeiseksi.