vaimoni päätti tässä vähän aikaa sitten ,että hän haluaa erota minusta.syyksi hän ensin sanoi,että hän haluaa omaa vapautta ja selvittää ajatuksiaan,koska hän ei enää rakastanut minua 12vuoden jälkeen,rakkaus oli kuulema muuttunut vain erittäin hyväksi ystävyydeksi.Meillä on kolme lasta tästä liitosta,vaimoni on hoitanut lapset aika paljon kotona koska hänellä ei ole ollut kuin pätkätöitä sillointällöin,mutta nyt on paljastunut ,että suurin syy oli siinnä kun vaimoni oli rakastunut meidän yhteiseen kaveriimme.hän alkoi reilu vuosi sitten puhua,että voiko hän käydä sen kaverin kanssa joskus vaikka ostoksilla tai elokuvissa kun itse en olisi päässyt.Sanoinkin hänelle ,että tottakai voit mennä sillä olethan ollut meidän nuorimmaisen kanssa niin paljon kotona ja oisihan se vaihtelua.mutta näin siinä sitten kävi.tässä toissa päivänä kun kyselin asiasta,että mikä siinä kaverissa on parempaa kuin minussa niin kuulema aika monikin asia 1.hän osaa näyttää tunteensa julkisesti:myönnän ,että sinnä olen tehnyt virheen,minun oisi pitänyt kuulema ulkona kävellessä pitää häntä kaunolossa yms.kyllä lapset on nähnyt kun me olemme halailleet,mutta olen myös muistanut sanoa,että kuinka välitän hänestä edelleen,vaika jotenkin sitä on vain on pitänyt toista liian itsestäänselvyytenä siinä vieressä. 2.en osaa enää tukea tarpeeksi..ja muitakin syitä löytyi kovasti.Tällä kaverilla ei ole omia lapsia eikä ole ollut yhtään seurustelusuhdetta vaikka hän on 32v,hän on vaimoni kanssa samanikäinen.Kertokaa rehelliset mielipiteet tästä uudesta suhteesta.miten joku voi hylätä vanhan suhteen,sillä vaimoni mielestä siiinnä ei ole ollut mitään isompaa vikaa,en käytä alkoholia kuin satunnaisesti muutamia kertoja vuodessa,en ole koskaan ollut väkivaltainen ketään kohtaan,no talous on kohtuu kunnossa,ei mitään isompia velkoja,mutta se jokin kuulema puuttuu meidän liitosta ja se ajoi sitten hänet tähän ratkaisuun
kaveri ja vaimo
yhdessä
92278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaimosi on näköjään rakastunut, ja silloin tuntuu just tuolta. Olen itsekin vaimo ja äiti, kymmenisen vuotta sinun vaimoasi vanhempi. Minulle kävi ihan samalla tavalla viime talvena, rakastuin aivan järjettömästi erääseen mieheen.
Silloin tuntui, että taivas on tullut maan päälle, jalat on metrin irti maasta, oma ukko tuntui vanhalta ja virttyneeltä - kuin vanhalta ystävältä, ei muulta. Etsin ja löysin miehestäni vaikka minkälaisia syitä ja virheitä, osittain ihan samoja mitä listasit itsekin tuossa.
Mutta... en onneksi ehtinyt aloittaa eroprosessia tai muuttaa tämän miehen luokse. Pidimme salasuhdetta kolmisen kuukautta, jonka aikana onneksi huomasin, ettei homma vaihtamalla parane. Se kun tuo rakastuminen haihtuu yllättävän nopeasti, varsinkin tällaisessa "jalat alta" -suhteessa, joka minullakin oli.
Epäilenpä, että vaimosi katselee tällä hetkellä uutta miestä niin ruusunpunaisien lasien läpi, ettei mitään muuta näekään kuin elämänsä miehen. Siis luulee näkevänsä. Enkä usko, että hän edes kuuntelee, jos yrität järkeä puhua hänelle. Mutta yritä kumminkin! Pyydä häntä vielä harkitsemaan ja punnitsemaan tarkasti, mikä tässä elämässä on tärkeintä. Jos teillä ei ole mitään todellisia isoja ongelmia ollut - alkoholi, väkivalta tms - niin hetken huuman takia ei kannattaisi hylätä kaikkea entistä!
Jokaisessa pitkässä suhteessa tulee kyllästymisen hetkiä ja kausia, se on ihan normaalia ja kuuluu ihmisen henkisen kehityksen kaareen. Ja kun kerroit, ettei vaimosi ihastus ole edes seurustellut aiemmin, pitäisi vaimollasi jo kovasti hälärit soida: hän ei varmasti tule jäämään tälle miehelle ainoaksi; mies haluaa jossain vaiheessa ihan varmasti vaihtelua, uusia naisia, mahdollisesti sellaisia, joilla ei ole vielä lapsia "taakkana".
Silloin vaimosi jää ikävä kyllä lehdelle soittelemaan.
Yritä jutella vaimosi kanssa. Näytä vaikka tämä kirjoitus hänelle. Saattaa olla, että hän viittaa kintaalla, mutta yritä kumminkin! Joku asia voi kuitenkin saada hänet muuttamaan mielensä, joku hyvinkin pieni järjen hiven, joka saattaa yhtäkkiä puhkaista hänen kuplansa!
kyllä tästä asiasta ollaan puhuttu ja paljon,mutta mikään ei saa enää hänen päätään kääntymään,hän itse ilmoiti minulle,etä "vaikka seisoisit päälläsi tuossa pihassa ja tekisit mitä niin päätös on ja pysyy.Hän vai näkee tällähetkellä kuinka ihana se toinen on,ja itse olen se jossa on enemmän huonoja puolia kuin hyviä
Olipa kyseessä sitten miehen tai naisen ihastuminen/rakastuminen/suhteen aloittaminen avioliiton ulkopuoliseen ihmiseen, niin taustalla lienee henkilökohtaisten tarpeiden muuttuminen.
Keskusteluissa on aina kuitenkin sellainen jännä piirre, että jos vaimo ihmettelee tällä palstalla miehensä lähtöä toisen naisen mukaan, niin kanssa sisaret on innolla muistuttamassa vaimoa siitä, kuinka tämä laiminlöi sekä oman ulkomuotonsa että miehensä hoitamisen ja huomioimisen.
Vastaavasti oletetaan, että nainen ei niin "pinnallisten" syiden takia lähde toisen miehen mukaan. Ajatellaan, että naisille "sopivampaa" on seurata sydämen ääntä. Ristiriitainen ajatus sinänsä, että miehen lähtöä toisen naisen mukaan taas naiset perustelevat vaimon/parisuhteen puutteilla.
Onko sitten niin, että naisen lähdöt toisen miehen mukaan on "pysyvämmän" luonteisia, kun puolestaan miehille riittää useinmiten rinnakkaissuhde ja liitto säilyy? Olettaa voisi, että naiselle rinnakkaissuhteen aloittaminen (olettaen, että se sellaisena säilyy) on "isomman kynnyksen asia kuin sitten juuri rakastumisen takia kokonaan puolison jättäminen.
Tämän palstan annin perusteella tosin ihmetyttää, että kun naiset tuntuvat aina tietävän, miksi mies pettää vaimoaan ja siten antavat ymmärtää, että tietävät onnellisen parisuhteen reseptin, niin miksi naiset ei sitten sen paremmin osaa suhteitaan hoitaa kuntoon.
Vai olisikohan sittenkin niin, että jokaisen ratkaisun takana on henkilökohtaisten tarpeiden täyttäminen? Että eroista syyllistäminen taisyyllistyminen ovat ajan hukkaa ja edes auttavat elämän ilon katoamisen ja katkeruuden säilymistä?
Lohdutuksena voisi kuitenkin todeta, että jos ihminen sanoo epämääräisesti jonkin puuttuvan suhteesta, mutta ei kykene nimeämään sitä, niin yksilö on pikemminkin eksyksissä itsensä kanssa. Vaimosi on myös siinä iässä, että saattaa taustalla olla ihan luonnollisen kasvun paikan (puhutaan kolmenkympin kriisistä, joka näyttäisi olevan juuri naisten juttu). Ikävintä on se, että kun oma sisäinen myllerrys on vaiennut, niin vasta silloin kykenee arvioimaan realistisesti ratkaisun "onnellisuutta".
Parisuhteessa elelevät näkevät kapeahkosti suhteen henkisen tilan,jossa mustavalkoinen ajattelutapa jakautuu kahteen,joko hyvään tai huonoon suhteeseen.Hyvä ja huono ovat ääripäitä,mutta mitä välimaasto sisältää,siitä riippuukin paljon.Totuushan on se,että tasapainoinen,hyväkin suhde kun saa ärsykkeen ulkopuolelta joka osuu"suoraan suoneen",ollaan pisteesä jossa aletaan kaivelemaan syitä ja seurauksia.
Jos siellä välimaastossa ei ole kuin tyhjyyttä,täytettä on paljonkin tyrkyllä suhteen ulkopuolelta.
Suhdetta kannattaisi huoltaa ja remontoida yhtälailla kuin muitakin hankintoja.
Taloa ja autoa kyllä rempataan ja huolletaan ennakkoon,mutta miksi suhteessa herätään liian myöhään?
Siinä vaiheessa,kun kuvioihin ilmestyy kolmas,ollaankin jo pahasti myöhässä.
Jos osattaisi herkistyä kuuntelemaaan omaa ihmissuhdetta,sieltä sen hyvin-tai pahoinvoinnin erottaisi jo alkuunsa.Ja kun viitsittäisi ja jaksettaisi nähdä vähän vaivaakin tilanteiden eteen,niin tulostakin syntyisi,mutta kun levätään vain laakereilla,vailla huolta huomisesta pienen narinan säestyksellä.
Kun autosta erotetaan pieninkin poikkeava äännähdys,ollaan heti huolissaan ja huoltoon tilaamassa aikaa.
Mutta jos suhteessa kuuluu napinaa,odotetaan vain, että lopettaisi jo tuon ainaisen marinan.
Vaimollasi menee ilmeisesti kohta hyvin.
Kaksi miestä,kolme lasta. Hurvitteluunkin jää
nyt aikaa (lapsethan ovat hyvässä hoidossa aina
välillä isin luona) Äidillä on näin paremmin aikaa selvitellä ajatuksiaan. Kolme lasta teettää
työtä jokaiselle jolla on vain kaksi kättä.
Kyllä siinä usein vanha kumppani hylätään kun
anttilan keväthuumaus yllättää.Sellaista se on ??
Eipä siinä huumassa paljon lapsia ajatella ja sitä, traumatisoituvatko he tutun kodin hajotessa ympäriltä. Kiihkeä, päänsekoittava rakkaudentunne se pääasia elämässä on! Kaikki muu kuin oma onnellisuuden tunne on toissijaista eikä muusta tarvitse välittää ratkaisuja tehdessä. Ei, vaikka lukuisten muiden ympärillä olevien elämät tuhoutuisi.
Mielestäni tällainen välinpitämätön, itsekäs ja kylmäsydäminen käyttäytyminen tulisi saada lakiin rangaistuksenalaiseksi teoksi. Varmasti olisi tämäkin maa silloin montaa surullista verityötä köyhempi maa.
parhaankaan kaverin käsiin?ne vaimot on vähän sellasia!!!
Olette siis olleet yhdessä 20-vuotiasta asti. Näyttääpä sille, että vaimosi kaipailee vastuutonta ja vapaata elämää, mikä ilmeisesti jäi seurustelun ja lapsien vuoksi hänen mielestään elämättä.
Vaimosi näkee kaveristanne vain ne hyvät puolet kuten kaverista yleensä, vaikka hyvin tunnetaankin. Sen vuoksi häneen on ollut helppo rakastua. Vaihtoehtona virheettömälle miehelle on tavallinen arki sinun kanssasi. Sillehän se hänestä varmaan näyttää. Arki se tulee ennen pitkää siihenkin suhteeseen ja toisen virheet alkavat näkyä. Silloin vaimosi voi tulla katumapäälle. Onko järkeä aloittaa kaikki alusta miehen kanssa, jossa on virheitä siinä missä entisessäkin ja entisen kanssa oli kaikki jo valmiina?
Suosittelen, ettet ota vaimoasi takaisin, vaikka hän joskus sitä pyytäisi. Jos hän ei luottanut suhteeseenne aiemin, ei hän luota myöhemminkään. joudut elämään ainaisessa epävarmuudessa hänen kanssaan.
Jos tämä kaverinne ei ole vielä kertaakaan seurustellut 32-vuotiaaksi mennessä, ei kaikki ole kunnossa. Sekin jo kertoo karua kietää epävakaasta päänupista, että viedään kaverin nainen. Oikea kaveri ei koskaan tekisi niin. Vakavan suhteen arvoinen nainenkaan ei koskaan iskisi kynsiään miehen tai yhteiseen kaveriin.
Minä olen tullut siihen tulokseen, että ihmisen kannataa sitoutua vasta lähempänä 3-kymppiä, jottei tarvitse sitten haaveilla turhien kotkotusten perään, kun on lapset, talo/asunto ja velkaa. On raakaa peliä pistää toisen elämä remonttiin juuri, kun sen on saanut rakenettua.
Minulle kävi niin. Seurusteltiin 7 vuotta, naimisiin mentiin ja koti ostettiin. Halusin lapsiakin viimeistään 3-kymppisenä. Eipä mennyt pitkään, kun vaimo yhtäkkiä ilmoitti olevansa rakastunut toiseen mieheen. Vaimo, koti ja lemmikkikoirakin meni. Elämäni otti 10 vuotta takapakkia. Olin taas kuin parikymppinen sinkku yksin pienessä vuokrakämpässä tulevaisuus täysin auki. Olin kuitekin nyt 10 vuotta vanhempi ja haaveet omasta kodista ja perheestä 3-kymppisenä sai haudata. Kaikki samat asiat ovat taas edessä kuin 2-kymppisenä. Vituttaa!
Samoin kävi mulle. 16-v rakastuin, menin naimisiin ja ostin talon. Nyt 29-v kaikki on pirstaleina ja lapset jäi mulle. Kuka oikeesti enää haluaa 29-v yksinhuoltajaa? Mulla on vakiduuni ja asiat hyvin, mutta tunnen, että elämä on ohitse, kun oon näin vanha ja mulla on noi mukulat. Auttakaa mua hädässä, kelpaanko enää koskaan kenellekään? Itsestä uuden ihmissuhteen aloittaminen on vaikeaa nimenomaan sen takia, kun on lapsia. Kolmekymppiset sinkkumiehethän haluaa tehdä muksunsa itse. Ei sillä, etten lapsiani rakastaisi, en vain löydä ketään ja olen katkera lasten isälle, joka otti nuoren naisen. Miksi lapset ovat äidin vastuulla, miksen minä voisi elää niin kuin en olisi koskaan lapsia saanutkaan? Miksi se on ainoastaan isän oikeus?