Hei. Pitkään työttömänä olen huomannut itsessäni seuraavan ilmiön: Aina kun huomaan jonkun vapaan työpaikan niin lupaan, että huomenna otan yhteyttä. Seuraavana päivänä lupaan että sittenkin vasta huomenna otan yhteyttä. En tiedä oikein mikä vaivaa. Jotenkin kynnys ottaa yhteyttä on niin suuri, että en osaa itsekkään selittää. Laiskuudesta se ei ole kiinni. Mökillä tulee tehtyä kaikenlaista, mutta joku ihme nyt tökkii. Joka päivä kuitenkin on huono omatunto kun olen jouten ja ajattelen että mun pitäisi olla töissä kuten muidenkin samanikäisten. Jotenkin tämä joutilaisuus turruttaa, että suoraan sanoen monella asialla ei ole enää oikein väliä. Töissä olevien on niin helppo vittuilla, että veromarkoilla sut elätetään tai nyt ryhtiä ja töitä hakemaan. Juuri edellämainitut fraasit omaavat henkilöt eivät monestikaan ole edes olleet koskaan työttöminä. Tällaista tää on elämä. Ainoa lohtu on tällä hetkellä että en ole taipuvainen juopoksi. Moni pitkäaikaistyötön alkoholisoituu.
En jaksa hakea töitä
Tuuqqq
172894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tiesitkö, että moni työssäkäyvä alkoholisoituu?
Työssäkäynti on siis kansanterveydellisistä syistä kiellettävä!
Toisilla työpaineet ja toisilla työttömyyden paineet. Työ ja työttömyys tappaa, sillä sitä ei osata tai voida tehdä työntekijän näkökulmasta katsottuna oikein.
Yrittäjä on myös työnsä tekijä, joten jokaisen yritteliään työnsä tekijän tulisi voida hyvin.
Kuinka se onnistuisi paremmin?
Mitä siis tulisi muuttaa?
Kuka viisas vastaisi tähän?
Just viikon pallotin yhtä hakua, en vaan saanut kirjoitettua hakemusta..
Otin kyllä tarkan selvän firmasta ja tapasin yhden heillä olevan puolitutunkin siinä.
Nyt juuri kirjoitin sitten sen hakemuksen ja vien sen vielä tänään suoraan sinne firmaan..
Mitä enemmän tulee hylkyä, niin hakuinto vastaavasti putoo.. Kerran menin myös työkkärin järjestämään työnhakupiiriin, että hakuinto jotenkin palautuisi.
Tulokseton työnhaku on todella turhauttavaa. Kun kerta toisensa jälkeen saa kielteisiä vastauksia alkaa itseluottamus ja usko omiin mahdollisuuksiin olla nollassa. Työnantajien vastaukset ovat lisäksi sävyltään usein melko ikäviä tai jopa ilkeitä. Siltä ne ainakin työttömän näkökulmasta tuntuvat.
Jatkuvat epäonnistumiset työnhaussa ovat tartuttaneet saman masentavan fiiliksen kaikkeen muuhunkin. Mistään ei jaksa enää oikein iloita, eikä elämää voi suunnitella lainkaan eteenpäin. Elämästä on tullut puuduttavaa ja harmaata selviytymistä päivästä toiseen. Lisäksi paine työpaikan löytämiseksi kasvaa koko ajan ja kaikki muu tunttuu merkityksettömältä.
Aivan ja täsmälleen noin. Ihan sama tunnelma myös minulla.
Olen maalis-heinäkuun välillä lähettänyt yli sata työpaikkahakemusta (sähköpostitse) ilmoitettuihin erilaisiin työpaikkoihin, mutta saanut vain kolme (3) kielteistä vastausta...siis en mitään muuta!
Tämä jos mikä on turhauttavaa. Ei luulisi olevan vaikeata vaikka automaattisesti generoida samanotsikoisille sähköposteille massavastaus. Tietäisi tulleensa hylätyksi varmasti. Tällainen "tyhjä kaivo" ei rohkaise yhtään.
Itseluottamus ja toivo paremmasta lähtee monelta hyvältä työnhakijalta jatkuvien kielteisten vastausten jälkeen. Monia ei palkata työhön juuri siksi, kun tahdotaan halvempia ja pompoteltavampia työntekijä tekemään työtä.
Moni ammattitaitoinen ja koulutettu aikuinen on hankala työllistettävä, sillä heillä on työnantajan mielestä liian kovat vaatimukset. Totta helvetissä he vaativat, sillä he tietävät, mitä vaativat. Kunnon palkkaa ja työaikojakin inhimilliseksi, jos on lapset olemassa. Koulutus menee hukkaan, jos ei pitkien koulutusten jälkeen saa edes sen suuntaista työtä.
Suomessa ei enää tällaisia työntekijöitä arvosteta, vaan nyt arvostetaan
"halpoja harjoittelijoita".
Henkilöstö vuokrafirmoilla on roportti joka ensin karsii iän,työkokemiuksen,koulutuksen.
Mitä jos kokeilisit ensin noita parantaa uudella cv:llä
Itselläni ihan sama juttu. Olen ollut käytännössä työttömänä vajaan puoli vuotta, vaikka olenkin erään hlstö-vuokrausyrityksen listoilla. Saan sieltä toisinaan jonkun päivän töitä ja sitten sovitellaan korvausta. Jonkin verran se hyödyttää ja pitää motivaatiota yllä. Varsinainen työnhaku tahmaa, kymmeniä hakemuksia ja joku viitsii aina lähettää kirjeen tai sähköpostin 'kiitos mielenkiinnosta'.
Turhauttavaa on, että kun keikkafirmakin rikkoo TES:sta niinkuin edellinen työnantajanikin (josta erosin juuri siitä syystä, että sopimus oli vain mainoskirjanen hänen mielestään), niin uskoni työnantajiin alkaa pikkuhiljaa mennä. En jaksa enää riidellä ja vaatia. Tämä on vain turhauttavaa, niin turhauttavaa.
Minä vaa sanon työkkäriin että oon katsellu töitä. Hah.
Vaikka asun itse pienehkössä kunnassa, sen olen oppinut että luuri käteen ja soittamaan niihin paikkoihin joihin voisit kuvitella itsesi töihin. Ja vaikka sanoisivat, ettei juuri nyt tarvitse työvoimaa, omalla kohdallani ovat soittaneet myöhemmin. Vaikka olisi sijaisuuksia jne. ne kannattaa ottaa vastaan, oli Kelan paperisota sitten mitä on. Kokemuksesta voin sanoa että niin ne työpaikat saa, ei työkkäristä.
Sain vakituisen työpaikan ihan tällä toiminnalla. Tuntuu upealta.
Kun kauan on työttömänä, sitä ali-tietoisesti ei kuitenkaan halua luopua siitä omasta vapaa-ajasta kun ei tarvitse lähteä mihinkään ja saa touhuilla omiaan. Kynnys ottaa yhteyttä työpaikkoihin oli minulla jotenkin vaikeaa, hyvä kun en änkyttänyt ensimmäisellä soitolla. Työttömänä olo selvästi pisti ihmisten kohtaamisen jotenkin vaikeammaksi että pitäisi soittaa työpaikkoihin. Mutta kyllästyin jatkuvaan rahattomuuteen ja huomasin itsestäni että aloin vähän erakoitua ja ihmisten kohtaaminen tosiaan oli jänittävä tilanne. Näin itselläni, muista en tiedä.
Itselle ihmiset on energiasyöppöjä. Tämän ja terveyteni takia minua ei haittaa työttömyys ja pienituloisuus. Työttömyyden ainoa huono puoli on että koko aika on joku viranomainen hengittämässä niskaan, jonka mielestä elämästäni puuttuu sisältöä. Työ ei ole ikinä ollut minulle elämälle sisältöä tarjoava asia, vaan päin vastoin. Omista asioistani olen löytänyt tarpeeksi sisältöä. Työelämä on ollut erittäin kuluttavaa ja äärimmäisen uuvuttavaa, kuten ihmisten kanssa toimiminen muutenkin.
OECD:n hallinnon mukaan coronajälkeisenä aikana työttömyyttä kuuluu lisätä, ei vähentää:
https://www.naturalnews.com/2020-07-13-oecd-urges-governments-to-scale-back-coronavirus-wage-subsidies.html
Suomessahan pyritään kaunistamaan työttömyystilastoja -enemmän tilastokikkailulla kuin työllistymisellä-, mutta OECD tosiaan käskee lisätä työttömyyttä.
Ei ole enää kuin röitä, eli paskapalkkaisia apupojan tehtäviä , kuka niitä tekee?
Töitä miehen kuuluu tehdä eikä vuokrafirmojen paskahommia!
No, ei se. Hyllytavaroissa kun olisi oltava sellainen merkki. Sehän ei saisi määritttää täyttä elämää ainakaan. Haasteista luopuessa usein saapuu muita.