Teinkö oikein, kun riidan yhteydessä mies tönäisi minut kohti lasiovea joka hajosi ja sain käteeni useita eri asteisia viiltohaavoja jotka jouduttiin ompelemaan, en tehnyt siitä mitään ilmoitusta. Mies kun on suurinpiirtein ollut ihan hyväkin näinä vuosina(niitä on aika monta) enkä halunnut että lapsemme joutuisivat asiasta kärsimään enkä ole heille asiaa selvittänyt. Heilläkun elämä on ihan mukavalla mallilla ja perhellämme on ollut aina hyvä yhteishenki.
Mitenkähän yhteiskunta olis asiasta rankaissut tietääko kukaan?
Mitenkähän yhteiskunta olis asiasta rankaissut tietääko kukaan?
Vastaukset 22
Vanhimmat
perhemallin haluat näyttää lapsillesi. Onko hyvää mallia se että isä saa vahingoittaa äitiä ilman mitään seurauksia. Lapsia on helppo käyttää tekosyynä jos itsellä ei tunne ym. muu puoli sano koska meni överiksi.
Teinkö oikein?
Tekikö Bush oikein, kun antoi joukkojensa hyökätä Irakiin? Tekikö Hitler oikein polttaessaan juutalaisia keskitysleireissä?
Tekeekö mellakkapoliisi oikein hakatessaan rauhanomaisia mielenosoittajia verille?
Antakaa vaan miestenne hakata ja lyödä itseänne lasten takia, näinhän se suomessa menee ;)
sinä itse. Itse olet esimerkkinä lapsillesi, ei kukaan muu. lapset kärsivät joka ikisestä väkivallanteosta, jonka kokevat tai näkevät.
Jos kyseessä oli vahinko, ilmoittamisen laiminlyöntiä voi harkita. Jos kyseessä oli tahallinen teko, se oli aika törkeä. Eikö miehesi arvannut sinun kaatuvan tönäisystään vai luuliko oven kestävän? Miten hän itse on selittänyt asian? Sukulaisperheessä isä saa raivokohtauksia ja erään remontin yhteydessä oli jo panemassa taloa matalaksi moottorisahalla ja löi vaimoa niin että tämä sai tinnituksen ja hiusrepeämän tärykälvoon. Monia muitakin potkimisia, kuristamisia ja huutamisia on esiintynyt. Yksi lapsista järkyttyi ilmeisesti jonkin isänsä raivokohtauksen aikana niin että lopetti puhumisen kahdeksi vuodeksi (oli juuri oppinut muutaman sanan alle 2 vuotiaana). Vaimo kuitenkin luulee että he ovat ihanneperhe ja että lapset ovat niin kunnollisia kun heillä on kova kuri. Tosiasiassa kaikki neljä lasta ovat järkyttyneitä, masentuneita, pelokkaita ja ahdistuneita. He huomaavat kyllä kaiken, kuten sinunkin lapsesi, vaikka luulet että teillä menee mukavasti. Väkivalta on AINA paha asia, jota ei saa katsoa läpi sormien. Voit tehdä ilmoituksen lääkärille joka hoiti sinua siitä, miten vammat syntyivät. Siitä saat alulle rekisterin, johon turvautua, kun lopulta huomaat, että asia kuuluu poliisille. Sakkoja vain luultavasti miehesi saisi.
Tuoko on hyvää yhteishenkeä,mielestäsi??Minun mielipiteeni on,että teit väärin,kun et ilmoittanut.pelkäsitkö seurauksia,kulissien kaatuessa??Muuten en voi asiaa ymmärtää,väkivalta raaistuu,tulee anteeksipyyntöjä,ei koskaan enää-tyyliin.no itse kärsit,lapsesi kärsii,mutta seuraava kerta voi olla viimeinen,onhan näitä luettu lehdistä,kuolinilmoituksista jne.Kannattas varmaan kaataa ne kulissit,lähteä,kun vielä voi.
Miten miehesi suhtautui sinuun välittömästi tapahtuman jälkeen? Säikähtikö, auttoiko vaiko oliko välinpitämätön? Suhteessa voidaan helposti etsiä rajoja mitä voi tehdä ja mitä ei. Joskus menee yli. Olen itse kerran läpsäissyt vaimoani kasvoille ja hän minua kerran. Molemmissa tapauksissa alkolla oli osuutta asiaan ja mitään vahinkoa ei kummallekkaan onneksi sattunut. Tällainen kontrollin pettäminen säikäytti itseäni niin paljon että tuntuu kuin joku automatiikka olisi ilmestynyt aivokuoreen. Vastaavan tilanteen ilmestyessä osaan nykyään vetäytyä tilanteesta vaikka olisin kuinka jurrissa ja ottaa asian esille myöhemmin tilanteen rauhoituttua. Jos tällaista tapahtuu toistamiseen, miehesi ei ole virheistään oppivaista sorttia ja on syytä toimiin.
Et tehnyt oikein, sillä sallit miehen pahoinpidellä itseäsi, ja lasten läsnäollessa isän pahoinpitelyt vaikuttavat lapsiinnekin.
Lapsi/lapset kärsii väkivallasta kotona. Ei aikuinen ole ainoa, uhri, joka siitä saa osansa. Myös lapset ovat aina tilanteissa mukana joko suoraan tai välillisesti. Ja jo tämä jälkimmäinenkin aiheuttaa lapselle vakavia vaurioita myöhemmin ellei suoraan... mm. itsetuhoisuus, surullisuus, masennus, tunnehäiriöt, pelkotilat, jne jne.
Oireilua ei aina edes huomata, ja etkö sinä äitinä olekin se joka määrää millaisessa kodissa omat lapsesi elää?
Väkivallan pelkojen alla (kokemus puhuu että se on kamalinta mitä voi sattua) vai rauhallisessa ja lämpimässä tunneilmapiirissä?
Menkää nyt hyvät naiset itseenne, kuinka usein te valitatte miehillenne aivan turhasta ja kun miehenne koettavat teitä rauhoitella te vaan jatkatte ja jatkatte valittamista kunnes jossain vaiheessa toisella menevät hermot. Ja sen jälkeen kitistään ja ollaan miestä haukkumassa pahoinpitelijäksi, vaikka toinen on parhaansa tehnyt selvittääkseen tilanteen. Katsokaa joskus itsekin peiliin voisiko vika myös löytyä itsestä.... No eipä tietenkään löydy, joten ei muuta kuin turvakotiin ja soitto varmuuden vuoksi miehen äitille, jotta tietää millainen sika hänen poikansa on. Ja nyt kaikille tiedoksi en ole naistenhakkaaja, enkä myöskään katkera ihminen, olen myös onnellisesti naimisissa, joten menkäähän naiset joskus itseenne, välillä voi myös olla hiljaa!
Monet vaikeat asiat ovat kommunikaatiotaitojen puutteesta johtuvia. Mies ei kuule mitä naisen kitinän takana on. Molemmat turhautuvat. Haluamme että meidät nähdään, kuullaan, ymmärretaan sanoittakin. Kontaktia, reaktiota ja ymmärrystä haetaan vaikka fyysisesti raapien etc. Mies joka lyö naista ei kuitenkaan ole mies, ei ainakaan sellainen joka rakastaa, koska rakastamaansa suojelee vaikka omalla hengellään. Mutta mistä hän sai mallin ja oikeutuksen lyömiseensä, onkin pohtimisen arvoista. Todellinen rakkaus on harvinaista ja siinä ei tarvitse ulkopuolisten asetella rajoja, ne ovat sydämessä. Mutta niihin vähemmän rakkausavioliittoihin tarvitaan fyysisen koskemattomuuden rajat, jotka onneksi laki määrittää nykyisin Suomessa.
Tarinat lähtevät näköjään elämään ihan omaa elämäänsä kun ne jatkuvat riittävän pitkään.
Mistylle tiedoksi, että kukaanhan ei tässä tapauksessa lyönyt ketään, vaan mies oli tönäissyt puolisoaan.
Tälläiset kommentit: "Mies joka lyö naista ei kuitenkaan ole mies, ..." ovat täysin vessasta. Ei näissä ole mitään järkeä. Haloo
raapia....wtf...!!
Onks sillä periaatteessa väliä löikö mies vai tönäiskö lasin läpi? Väkivalta ON väkivaltaa!
Sä se jaksat puolustella väkivaltaa, noilla argumenteillako sä omalle muijalleskin selittelet? Mä en viittis kuunnella tommosta hurskastelijaa, yäk!
Sillä todellakin on väliä, mitä tekee toista kohtaan ja mitkä ovat tekijän tarkoitusperät.
Et kai tosissasi esitä, että kirveellä päähän lyöminen ja toisesta kiinni pitäminen olisivat "samanarvoisia" väkivallantekoja. Tai, että ampuiko toisen tahallaan vai oliko kyse onnettomuudesta, olisi jotenkin sivuseikka.
Kaikki, jotka vastasivat tähän keskustelun aloittajan kysymykseen jotenkin yksioikoisesti, "teit väärin", "teit oikein", ovat hyvin yksinkertaisia ihmisiä.
Ehkäpä koko kysymyskin, oikein vai väärin, on järjetön. Asiassa on monia puolia ja niitä tulisi kyetä itse harkitsemaan sen perusteella mitä tietää koko tilanteessa tapahtuneen.
Nykyään tuntuu, että tämä perheväkivalta tai jonkinlaisten väkivallaksi mahdollisesti luettavien tapahtumien arviointi on perin sokeaa. Muuten ihan täysjärkiset ihmiset ahdistuvat ja haluavat tilanteisiin yksiselitteisiä "kyllä" tai "ei" vastauksia.
Paljon on tietysti niitä ihmisiä, jotka ovat elämänsä aikana traumatisoituneet johonkin tällaiseen liittyvien tapahtumien yhteydessä, eivätkä näin pysty aidosti järjelliseen ajatustoimintaan tämän aiheen tiimoilta. Sen voisi kuitenkin ymmärtää, etteivät voimakkaasti omasta tunnekokemuksesta kumpuavat käsitykset ole sellaisia, joita tulisi tyrkyttää vastauksiksi toisten ihmisten elämäntilanteisiin.
Se mitä miehesi sinulle teki on väkivaltaa. Väkivaltainen käytös harvoin jää ensimmäiseen kertaa ja yleensä se pahenee kerta kerralta. Mikään ei oikeuta väkivaltaista käytöstä, sinä et ole voinut sanoa mitään mikä sen oikeuttaa. Harhaluulo on, että lapset eivät tiedä mitä perheessä on meneillään, pienetkin lapset aistivat ilmapiirin ja ahdistuksen. Neuvoisin sinua miettimään elämääsi ja tulevaisuuttasi sekä hakemaan apua suhteellenne ja miehesi käytökselle.
Ota ensitilassa henkivakuutus ja laita edunsaajaksi lapsesi.
Näin he saavat edes hieman lohturahoja kun miehesi tönäisee sinut seuraavan kerran lasin läpi ja et ehdikään laittaa käsiä eteen suojaamaan lasilta.
Toivottavasti viesti meni perille.
siis mitä? mitä tarkoittaa suurinpiirtein ihan hyvä. minulle se ei riittäisi!
Hyvä, että tulit tänne asiasi kanssa etkä jäänyt sitä yksin miettimään. Annan tässä muutamia täällä paljon viljeltyjä ratkaisuja, jotka hyvin soveltuvat tuohon sinunkin mieltäsi painavaan ongelmaan:
JÄTÄ MIEHESI!!!
OTA LAPSET JA LÄHDE!!!
MIES ei muutu!!!
LÄHDE, KUN VIELÄ VOIT!!!
VÄKIVALTA PAHENEE kerta kerralta!!!
VOIMIA SINULLE!!!
Jos lapsesi eivät nähneet tapausta, mene heti viimeistään tänään ääneen itkien kertomaan heille, mitä miehesi teki täysin TAHALLAAN ja SUUNNITELMALLISESTI. Heillä on OIKEUS tietää, ja sinulla VELVOLLISUUS kertoa.
Vielä ei ole myöhäistä mennä heti tekemään rikosilmoitsta VÄKIVALTAISEN miehesi rikollisesta ja TAHALLISEN SUUNNITELMALLISESTA teosta.
Älä anna sen hämätä, että miehesi on vuosikausia teeskennellyt olevansa hyvä aviomies ja isä. On aivan luonnotonta, että koskaan elämässään vihastuu niin, että tönäisee. Kuten jokainen femakko voi sinulle kertoa, MIES ei muutu. OTA LAPSET JA LÄHDE HETI! Jos jäät, hämäystä saattaa jatkua vuosia, ehkä kymmeniä vuosia, mutta MIEHEN luontainen väkivaltaisiuus tulee ennen pitkää esille. AJATTELE LAPSIASI, jos et välitä itsestäsi.
Sun kirjotuksestas paistaa, että sun nimimerkkis kokemusosasto tulee väkivallasta. Ei olis kannattanu.
Hienosti kiteytät "Kokenut mies" tuossa viestissäsi se, minkälainen puheenparsi tätä naisten kohtaamaa väkivaltaa hallitsee. Kovin on yksioikoista ja mustavalkoista.
Väkivalta kaikissa muodoissaan on aina kovin valitettavaa, mutta jonkinlaista järjellisyyttä siitäkin keskusteltaessa olisi hyvä yrittää ylläpitää.
Joo, sinähän sen tiedät.
Tosin asenteeni näihin kannanottoihin näkyy viestistäni, mutta annoinhan samalla kerralla ne ohjeet ja kauhistelut, mitä täältä näköjään tullaan hakemaankin.
No sitten on tietysti vielä liuta noitä MINÄ-keskeisiä perusfemakko-opetuksia: "Kun ex-mieheni ....niin MINÄ sain jostakin voimaa ....MINÄ otin lapset ja ..... oli MINUN elämäni paras ratkaisu.....nyt MINÄ olen niiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen. Niin että HERÄÄ JO!!!"
sinulle teitkö oikein itseäsi ja lapsiasi kohtaan jättämällä kertomatta.
Mutta jos haluat mielipiteeni, niin se on, että sinun pitäisi kertoa.
Sinä olisit voinut saada elinikäisen invaliditeetin.
Onkohan miehesi osoittanut katumuksen merkkejä?
Olisitko kertonut viranomaisille, jos miehesi olisi satuttanut jäkikasvuanne?
Mitä vanhemapsi sanovat tapahtuneesta?
Koita parantua etenkin henkisistä haavoistasi...ja ole varovainen.