Koska teidän mielestänne lapset voi eron yhteydessä esitellä kolmannelle "pyörälle"
Vaimoni haluaa eron.
Meillä on kaksi lasta 10v ja 11v
Asumme edelleen koko perhe samassa asunnossa.
Minä olin lomalla lasten kanssa, matkassa ei ollut uutta tyty-ystävää.
Vaimoni otti lomalle mukaansa lasten lisäksi heti uuden poikaystävän.
Mielestäni meidän pitäisi ensin erota kunnolla, mikä tarkoittaa, että muutamme omiin asuntoihimme ja lapset tutustusivat uuteen tilanteeseen ilman, että heidän täytyisi lisäksi trutustua uuteen ihmissuhteeseen.
Mielestäni vaimoni näyttää lapsille varsin huonoa esimerkkiä.
Mustasukkainen EN ole.
Mitä mieltä olette?
Vaimoni haluaa eron.
Meillä on kaksi lasta 10v ja 11v
Asumme edelleen koko perhe samassa asunnossa.
Minä olin lomalla lasten kanssa, matkassa ei ollut uutta tyty-ystävää.
Vaimoni otti lomalle mukaansa lasten lisäksi heti uuden poikaystävän.
Mielestäni meidän pitäisi ensin erota kunnolla, mikä tarkoittaa, että muutamme omiin asuntoihimme ja lapset tutustusivat uuteen tilanteeseen ilman, että heidän täytyisi lisäksi trutustua uuteen ihmissuhteeseen.
Mielestäni vaimoni näyttää lapsille varsin huonoa esimerkkiä.
Mustasukkainen EN ole.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 15
Vanhimmat
pitää taukoa.Ero lapsille paljon raskaampi kun luulisi.Uusi tulokas aina vihollinen ja paha,eikä lasten tarvitsekaan hyväksyä,eivät lapset uutta puolisoa valitse.
Vanhemmilla tuntuu olevan kova kiire.
Mitäs siitä lasten sielunelämästä.
Uusioperhe pystyyn ja elämä hymyilee, Kyllä lapset siihen tottuu,VAI MITÄ ?
mielestäni kyllä itse olen nainen enkä vielä kahden vuoden eron jälkeen ole esitellyt lapsilleni uutta miesystävääni. tosin ex mieheni on kyllä esitellyt jo vissii kolme tässä ajassa.että tasan ei käy onnenlahjat =)
Sama tilanne täälläkin. Harkinta-aika loppu ja eropaperit lähti vetämään, koko tämän harkinta-ajan tuleva ex-mieheni on halunnut esitellä uuden tyttöystävänsä lapsillemme(2x 6v.)ja minä olen vaststanut henkeen ja vereen. Tyttöystävä ollut kuvioissa jo ennen kun harkinta-aika alkoi...
On tarpeeksi iso asia lapsille jo vanhempien ero, saatikka sitten että tulisi taas muutos elämään isän tai äidin tuomalla uusi "ystävä" mukaan.
Entä jos suhde ei toimikaan, taas viedään lapsilta joku henkilö pois elämästä, jos ehtivät kiintyä. Tuo turvattomuutta.
Mihin ihmeessä ihmisillä on kiire??
tosiaan oo mikään kiire.. mulla ainakaan oo 5 vuoteen ollu ketään ketä edittelisin,,eikä tu,, ex.llä kyllä oli,,viedä lapset suoran toisen luo.. että sellasta kiirettä..
Itse pysyttelin eron jälkeen pari vuotta sinkkuna ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä. Sellaisen löydettyäni tapailimme miehen kanssa kahden kesken vuoden ajan. Lapset (molemmilla entisestä avioliitosta) esiteltiin puolin ja toisin vasta sitten, kun molemmat olimme varmoja siitä, että suhde on vakava.
Ensihuumassa ei mielestäni kannata uusia kumppaneita lähteä tuomaan lasten elämään. Ero on itsessään jo niin raskas prosessi lapselle, saati sitten äidin/isän kumppaneihin tutustuminen, ettei ihan kevein perustein kannata lapsen elämää lähteä muuttamaan.
Ihmettelen tätä ketjua. Kuinka ihmeessä joku voi tapailla uutta "ystävää" vuoden(!) ilman että lapset näkevät tästä vilaustakaan.
Minulla on lapsi koko ajan mukanani (isä ei käytä tapaamisoikeuttaan), en mitenkään voisi tapailla ketään jos pitäisi pitää suhde salassa lapselta. Sukulaisetkin asuvat kaukana.
Kertokaa hyvät ihmiset mihin kaappiin lukitsette lapsenne, jotta he eivät huomaa uutta seurustelukumppanianne!
Näimme aina silloin, kun oma lapseni oli isänsä luona tai isä minun luonani lastaan katsomassa. Muina aikoina puhuimme puhelimessa lasten mentyä nukkumaan.
Ei tämä kaikki olisikaan onnistunut ilman toimivia tapaamisjärjestelyitä lapsen isän kanssa, mitä sinun kohdallasi ei valitettavasti ole.
Tässä vaan tuli mieleen, että lapseni eikä mieheni ole nähneet lukuisia ystäviäni ollenkaan tai joskus vain vilaukselta, vuosiin! Ellei mieheni hoida heitä poissaollessani niin sitten joku ystävä tai naapuri. Harvoin, mutta kumminkin joskus myös lastenhoitaja.
Eikö kannattaisi tutustua toisiin yksinhuoltajiin? Heillä on hoitorinkejä, joissa hoidetaan vuoronperään toisten lapsia. Näin pääsisit tuulettumaan. Ihan oikeesti; kannattaa!
kyllä hyvä hiljaa tulee... Lasten tulee saada RAUHASSA mukautua uuteen elämäntilanteeseen. Heidän ehdoillaan tulee mennä.
Kokemuksesta voin kertoa, että persii edellä mennään puuhun, kun aikuisilla ei ole hajuakaan miten erotilanteessa pitäisi lapsia kohdella... Kun ei ole koskaan perheessä keskusteltu syvällisesti MISTÄÄN asioista, niin ei edes iältään aikuiset ihmiset tiedä miten toimia. Yhteistä linjaa ei ole. Lapset ovat hämillään, pelokkaita, vaivautuneita, mustasukkaisia, turvattomia... :(
Tällä tietämyksellä, jonka omaan reilun kolmen vuoden "uusioelämästä", tekisin KAIKEN toisin mieheni puolesta vaikka väkisin. Tästä sotkuisemmaksi ei kuvio ainakaan olisi voinut mennä.
Exälläni on myös ollut todella hoppu esitellä uusi äijänsä lapsillemme, pari viikkoa seurustelua ja sitten esittelemään... Ei hyvä, mutta minkäs teet..?
Mä oon kans miettinyt tätä asiaa aikalailla. Seuannut vierestä avioeroa, jossa uusi on tuotu heti osaksi elämää perheeseen, jossa on kaksi pientä (2- ja 4-vuotiaat) lasta. Olen itsekin ollut tuota mieltä, että lasten pitää saada rauhassa sopeutua eroon ja uuteen elämäntilanteeseen.
Nyt olen kuitenkin ruvennut ajattelemaan asiaa myös toiselta kantilta. Olen miettinyt sitä, miten lapsi kokee uuden ihmisen tulon perheeseen, jos hän on saanut olla tiiviissä suhteessa kahden joko äidin tai isän kanssa. Eikö lapselle tällöin ole vaikeampaa hyväksyä uutta ihmistä, joka selkeästi tällöin tulee lapsen ja äidin/isän uuden perhe-mallin väliin? Meillä erosta on nyt kulunut neljä kuukautta ja päätin ottaa härkää sarvista ja kysyä asiaa pojaltani (8v.). Tiedustelin suoraan, että miltä hänestä tuntuisi, jos äidillä tai isällä olisi uusi tyttö-/poikaystävä. Lapseni ilme kirkastui ja melkein kiljaisi "se olis hienoo!". Kummastuneena vastauksesta kysyin, että minkätakia, niin poika vastasi, että "olis kiva tutustua siihen ja tehdä sen kanssa kaikkee kivaa". Olin vastauksesta aika yllättynyt, kun olin myös ajatellut, että uuden tulo kuvioihin on lapselle uhka..
Teemmekö me aikuiset siitä uhan? Pidämmekö lapsia liian "heikkoina"?
Oikea ratkaisu on varmasti täysin yksilökohtainen, itse en halua esitellä ketään, joka ei mahdollisesti ole kuvioissa pidempään. Turha riistää lapsen elämästä ihmisiä enempää. Mutta sen ratkaisun tein, että jos elämään tulee ihminen, joka saattaisi olla "se oikea", niin lapsen takia en esittelemistä jarruttele..
Kokemuksia "nopeista" uusioliitoista ja lasten suhteutumisesta olis mukava kuulla..
Hyvää loppukesää kaikille! :)
Ei kait niistä uusien nais-/miesystävien esittelystä mitään haittaa muuten olekaan, mutta entäs sitten, jos taas tulee ero, miltä se lapsesta sitten tuntuu, varsinkin, jos on ennättänyt tottua uuteen ihmiseen ja "tehdä hänen kanssaan kaikkea kivaa"? Se voi olla ihmettelyn paikka pienelle, kun taas joku ihminen ottaa ja lähtee ilman selitystä. Voihan uuden voi esitellä ihan vain kaverina, ilman isompia höyryämisiä.
Minä esittelin uuden tyttöystäväni lapsilleni jotka just alle ja päälle 8v... Lapset tykkää uusi tykkää,mutta ex sai älyttömän raivarin... Nykyään tilanne on kaikille osapuolille ok. Tyttöystäväni lapsi joka on nuorempi omiani on kaikkien minun lasteni suosikki ja tykkää meistä todella paljon. Ainakin meillä helpoksi tilanteen teki se että lapset näki ja kuuli riitamme ennen eroa ja keskustelimme erosta lasten kanssa. Lapset ei ole tyhmiä...
Minut esiteltiin miesystäväni lapsille (5 ja 7) jo hänen harkinta-ajallaan, kolmisen kuukautta sen jälkeen kun hän muutti kotoa tähän lähistölle. Olen ymmärtänyt, että asia on sujunut lasten kannalta ihan hyvin ilman mitään suurempia sopeutumisvaikeuksia.
Ehkä suurimmat sopeutumisongelmat ovat olleet ystäväni ex-vaimolla, jonka ymmärrän oikein hyvin - itsekin olisin varmasti raivoissani koko tilanteesta ja tajuan oikein hyvin, että hän todennäköisesti karsastaa vielä pitkään minua ja sitä myötä kaikkea sitä, mitä teen tai olen. Ja kun on kyse lapsista, tunne saattaa olla vielä voimakkaampi kuin puolison menettämiseen liittyvä tuska.