Laitoin tämän viestin tänne palstalle, koska tätä "Suhteet"-palstaa luetaan varmaan enemmän kuin "Terveys"-palstaa. Naisen logiikkahan tässä myös voi hakea ja hyviä perusteluja :-)
Miten naiset suhtautuu autoa ajamattomaan mieheen? Onko siitä haittaa suhteelle vai ei? Pitäisikö miehen "osata" ajaa autoa vai onko sillä mitään merkitystä, jos mies on muuten loistava?
Nainen voisi minun puolestani ajaa autoa vaikka aina ja minä nauttisin mielelläni maisemien katselusta.
Syynä ei ole ekologiset näkökohdat (luonto tms.), vaan kun en vain uskalla ajaa (fobia?). Pelkään aiheuttavani vahinkoa tai jotain. Kauhea paniikki mennä liikenteen sekaan.
Kortti on ollut 10 vuotta, mutten ole sen jälkeen ajanut kuin aivan vähän (50 km?). Viimeinen ajo on ollut noin 8 vuotta sitten ja olin aivan kauhusta jäykkänä.
Automaattivaihteinen auto varmaan vielä menettelisi, muttei manuaali. Tosin mitä pitempää on ajamatta, sitä suurempi kynnys on lähteä ajamaan.
Miten naiset suhtautuu autoa ajamattomaan mieheen? Onko siitä haittaa suhteelle vai ei? Pitäisikö miehen "osata" ajaa autoa vai onko sillä mitään merkitystä, jos mies on muuten loistava?
Nainen voisi minun puolestani ajaa autoa vaikka aina ja minä nauttisin mielelläni maisemien katselusta.
Syynä ei ole ekologiset näkökohdat (luonto tms.), vaan kun en vain uskalla ajaa (fobia?). Pelkään aiheuttavani vahinkoa tai jotain. Kauhea paniikki mennä liikenteen sekaan.
Kortti on ollut 10 vuotta, mutten ole sen jälkeen ajanut kuin aivan vähän (50 km?). Viimeinen ajo on ollut noin 8 vuotta sitten ja olin aivan kauhusta jäykkänä.
Automaattivaihteinen auto varmaan vielä menettelisi, muttei manuaali. Tosin mitä pitempää on ajamatta, sitä suurempi kynnys on lähteä ajamaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei. Mutta tuo fobioiden omaaminen on jo ihan eri juttu.
En pidä miehistä jotka ovat kiinnostuneita autoista. Itse en siedä autoja. Parempi että mies ei ole kiinnostunut eikä halua ajaa eikä ostaa eikä puhua autoista.
on mukava kuulla. Täytyy etsiä tuollainen nainen. :-)
Mullakin kortti on ollut jo pidemmän aikaa, mutta ajokilometrejä on kiertynyt vähän yksinkertaisesta syystä. En tarvitse kaupungissa asuessani autoa, kun bussilla pääsee kotiovelta työpaikalle sekä muualle. Kesän saapuessa vaihdan fillariin, jolloin pakollista kuntoilukautta on vähintään 7 kk/vuosi. Auton ylläpito ei ole ihan halpaa, joten miksi sellaista turhaan seisottaa.
Minulla ei itselläni ole ajokorttia enkä ole sen hankkimista vakavasti harkinnut, osittain koska liikenne tuntuu pelottavalta. Suurempi syy on kyllä ympäristöystävällisyys ja se etten tarvitse autoa eikä minulla olisi siihen varaa, pyöräilen tai kävelen, hätätilassa menen bussilla. Kun en itse aja autoa minusta tuntuisi aika typerältä vaatia sitä toiseltakaan, miksi autoista kieltäytyminen olisi sallittua vain minulle? Voi olla kyllä totta että toisen ajotaito helpottaisi elämää, mutta satunnaiseen auton tarpeeseen voi käyttää vaikka taksia.
kyllä sitä taksillakin pääsee ja joskus voi pyytää ajamisesta pitäviä kavereita esim. muuttoavuksi tmv.
Vastaustasi oli miellyttävä lukea.
Ei miehen ole mikään pakko omistaa autoa. Mutta jos mies kammoaa autolla ajoa niin se kyllä kertoo jotain muutakin luonteesta... Minua ei kyllä houkuttelisi sellainen mies. Anteeksi vain, ei millään pahalla...
Mitä se kertoo luonteesta ? Mitä tiedot fobioista ?
siis todella.. Tiedätkö, että kovakasvoisella naapurillasi saattaa olla sellainen :)
" Mutta jos mies kammoaa autolla ajoa niin se kyllä kertoo jotain muutakin luonteesta."
Kuten ?
mielenkiintoinen kanta asiaan, mutta kiitos siitä.
Ei varmaan ole kyse siitäkään, etteikö todella osaisi ajaa, sillä liikenteessä on niitä "osaajia" pilvinpimein. Nykyään liikennekulttuuri (kännissä ajo, kaahailu, ylinopeudet, punaisia päin ajaminen yms.) mennyt alaspäin niin paljon, että tiellä saa ajaa "henkensä uhalla". Ovatko he luonteeltaan "terveitä"?
Niin kuin sanoin automaattivaihteisella voisin kokeilla, niin ei tarvitsisi keskittyä vaihteen vaihtamiseen ja kytkimeen.
Se kertoo että mies on ylipäätään arka vellihousu, anteeksi nyt kärjistykseni.
Ilmeisesti kyseessä on joku "taiteilijatyyppi" jollaiset ei vetoa minuun muutenkaan.
...mutta ei pakollinen ainakaan täällä helsingissä. Eli kun täällä asun en tee autolla mitään ja kelpuutan kyllä miehen jolla ei ole ajokorttia. Tietty jos maalla asuisi niin itelläni olisi kyllä kortti ja auto. Ja jos mies ei vielä uskalla ajaa autolla niin mikä pakko sitä on edes opetella. Ei se tee ihmisestä sen heikompaa. Kaikilla on jotain pelkoja.
Ainakin minulle on, koska kaverit asuu hujan hajan PK-seutua ja on paljon kätevämpi piipahtaa autolla kavereilla kuin leikkiä busseilla. Monesti bussitkaan ei kulje niin hyvin ja kestää toista tuntia jos bussilla menee, kun taas autolla pääsee 20 minuutissa. Minulle aika on sen verran kallista etten kökötä bussissa.
Myös kauppareissut on mukavampi tehdä autolla, niin ei tartte raahata painavia ruokakasseja bussilla/kävellen/fillarilla. Työmatkat menee 40min nopeammin omalla autolla. Suomessa on vielä niin paskat kelit usein(sataa vettä, räntää jne.) niin ei todellakaan ole kiva kävellä dösäasemalle ja kököttää siellä sateessa..kaikkialla kun ei ole bussikatoksia.
oli hunajaa korvilleni. Asun pk-seudulla, joten täällä pääsee kulkemaan joukkoliikkennevälineillä sujuvasti ja tarvittaessa taksilla.
Mulle olisi tuollainen mies hieman hankala, koska en itse tykkää ajaa (arkajalka) -toisaalta se voisi olla myös taivaan lahja minulle, koska se kerta kaikkiaan pakottaisi minut rattiin. Ensin tosin pitäisi olla se auto :)
Tai no, kyllä mie tykkäänkin ajaa, ainakin muistaakseni se oli joskus ihan kivaakin. Ainaskin maantiellä ja metsäautoteillä - silloin kun peruuttamisen aikana ei ole ehtinyt kasvaa puuta takapuskurin taakse ;)! Ajamisnautinto tosin vaatii taakseen jonkin verran rutiinia jota mulla ei nyt ole. Poikakaverilla on auto ja vaikka sitä saisikin ajaa niin mielummin istahdan siihen pelkääjän paikalle. En ole tainnut ajaa nyt puoleentoista vuoteen... kaupunkiajoa kammoan kuin ruttoa.
Mutta kuten sanoin, jos olisi se auto ja jos poikakaveri tai kukaan muu ei kerta kaikkiaan tahtoisi ajaa niin kyllä mut kai rattiin saisi. On mua ihan hyväksi kuskiksi joskus haukuttu. Pitäis vain treenata noita ruostuneita taitoja. Kotiporukoilla on automaattivaihteinen jota kieltäydyn edes kokeilemasta. Se tästä vielä puuttuisi että ehtisin tottua siihen ettei tartte itse vaihtaa vaihteita.
Summa summarum, ei ole mitään foobikkomiehiä vastaan noin yleensä, jos kyseinen fobia ei suuremmin hankaloita elämää (niin miehen kuin meikäläisen). Toisen "puutteita" kun voi aina tarpeen tullen paikata - puolin ja toisin.
Ja ainahan on yleiset kulkuneuvot. Niin kauan kun ollaan opiskelijoita niillä matkustaminen voi taloudellisesti joskus jopa kannattaa henkilöautoon verrattuna... ekologisuudellahan nyt ei ole mitään väliä, eihän....?
KYLLÄ SINUN FOBIAT PAHENISI KUN MINUN KYYTIIN USKALTAUTUISIT....=)
EI VAINESKAAN,HYVÄ KUN MYÖNNÄT FOBIASI.JOKAISELLA MEILLÄ ON HEIKKOUTEMME.
Ei siinä mielestäni merkitystä, ajaako mies autoa vai ei. Pääasia, että olet kiva mies noin muuten :) Tuosta fobiasta sen verran, että minullekin oli aikamoinen kynnys lähteä autoilemaan. Olin noin viisitoista vuotta ajamatta! Siis ei kilometriäkään. Kortti on ollut vaikka kuinka monta vuotta, mutta jostain syystä en paljoakaan ajanut ja sit se vaan jäi. Muutama vuosi sitten ostin auton ja sen jälkeen olen päristellyt menemään. Alussa se oli aivan kauheata. Oksensin melkein ja olin minäkin kauhusta jäykkänä, mutta nyt nautin ajamisesta :)
Elämässä on paljon muuta kuin autoilu. Hyvää jatkoa sinulle!
Ensiajattelulta tuntuisi hassulta, että mies tai nainen arvioitaisiin sen mukaan, ajaako autoa vai ei.
Itse en ajanut vuosiin, ja muuttaessani outoon kaupunkiin, en uskaltanut yrittääkään.
Sitten tuli sattumalta (perinnöksi vaarilta) auto, ja piti päättää myydäkö vai pitääkö.
Harjoittelin iltasella sivuteillä, jossa oli tietenkin vähän liikennettä. Sitä oppi sitten vähitellen ajamaan sen reitin töihin ja takaisin, eikä autoa paljon muuten tarvinnut.
En kyllä silloin mitenkään ajatellut, että autolla ajaminen tai ajamattomuus parantaisi tai huonontaisi minua ihmisenä.
Nyt on mies ja lapsia. Autotta eläminen tuntuisi aika vaikealta. Tosin olen ehdottanut usein miehelleni, että luopuisimme autosta ihan siksi, että tulisi enemmän liikuttua pyörillä.
Sanotaan näin päin, että mieheni ei luovu autosta, mutta en minä häntä sen takia mitenkään parempana miehenä pidä.
Joskus tosin muuttokeikoissa olen sitten ollutkin minä kuskina vuokra-autolla, sillä miehelläni ei ole kuorma-autokorttia, mutta minulla on (isä aikoinaan pakotti ajamaan, mutta en kyllä ihan paria elämän aikana tapahtuvaa muuttokeikkaa varten kehottaisi hankkimaan).
Jos ajattelisi asian näin, että haittaako, jos mies ei tee remonttia, niin eihän se haittaa, jos kuitenkin remontti tulee tehtyä vaikka palkatulla työvoimalla tai sitten (niin kuin meillä) nainen tekee sen.
Sama koskee autolla ajoa. Jos taksit ja linja-autot kulkevat, tai on auto, jota vaimo ajaa, niin missäs ongelma?
Toisaalta, kun lapset ovat siinä iässä, että harrastuksiin pitää viedä, ja remontti on siinä vaiheessa, että tavaraa pitää tuoda, niin aika vaikea olisi hoitaa arkea, jos omaa autoa ei olisi. Siis jos vain yksi ihminen perheessä olisi neljän tai viiden kuskina, niin kyllä kuskin elämä olisi aika kiireistä.
Jos asia sinua vaivaa, niin ota muutamia ajotunteja, ja katso miten asia etenee. Älä fobian vuoksi hylkää ajamista, vaan hankkiudu ennemminkin fobiasta eroon. Liikenne on vaarallista, se on totta, mutta usko pois, tapaturmia sattuu muuallakin, emmekä silti voi olla menemättä sinne muualle. Elämä on riski, siitä ei pääse mihinkään.
Siis, autokouluun??
Sille ei voi sitten yhtään mitään, että jos nainen ajaa, niin kyydissä istuvan miehen luullaan olevan kännissä.
Ja remontin tekemisestä vielä. Arvaapa kummalle rautakaupassa tai lautakaupassa aletaan ensin puhua. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun mies on joutunut oikaisemaan, että remontin tekijä on oikeastaan tämä rouva tässä.
Tämmöstä tämä vielä vuonna 2005. Jospa joskus toisin.