mies ei tiedä

Varmaan melkein kaikki suhteet alkavat uskollisuus lupauksilla, ja mitenkä niissä sitten käy? Se lupaus kun näkyy perustuvan vain sen hetken mielentilaan. Mutta jos ajattelee vähän pidemmälle, niin melkeimpä mahdoton on sanoa miten ajattelee esim. 10 vuoden päästä.
Ja jos miehesi kerran kykenee tämän asian tajuamaan, niin lupaa siinä sitten.
Itse sanoin aikoinaan samassa tilanteessa, etten tiedä, enkä pysty sellasta lupaamaan. Se perustui juuri tuohon ajatukseen, etten kyennyt kuvittelemaan elämääni 30 vuotta eteenpäin, ja sitä mitenkä toimisin tulevaisuudessa. Enkä tosiaan ajatellut olevani uskoton. Kykenin olemaankin uskollinen ensimmäiset 13 vuotta, jonka jälkeen hairahduin. En jäänyt kiinni ja se jäikin ainoaksi kokemukseksi sillä saralla. Tuli vain tosi paska olo itselle. Joten siinä mielessä hyvä etten luvannut rakkauden huumassa asioita joita en olisi kyennyt pitämään.

Ihan samaa mieltä edellisen kanssa. Itse olin nuorena uskollisuuden puolesta ja ihan aidosti, en vain pillua saadakseni. Vannoin uskollisuuden nimeen ihan miestenkin kesken. No tämmössä nössössä ei sitten ole mitään seksikästä ja on vielä paska sängyssä, ja sekös minua on vuosikaudet suuresti vituttanut ja olen katkeroitunut. Niinhän siinä sitten kävi, että petokseen lankesin. Ja niinpä lankesi vastapuolikin, enkä yhtään ihmettele miksi. Vielä jatkettiin kilttiä linjaa ja yrittettiin uudestaan. Kierre vaan syveni vaikka lapsiakin tuli. Sitten kun ruvettiin taas eroa miettimään lasten saannin jälkeen niin tulikin paniikki molemmille. Lähettiin hakemaan apua, terapiaa ja kirjallisuutta, pillereitäkin tarvittiin. Sitä ihmettä mitä molemmat odotimme ei tapahtunut, mutta tapahtui jotain muuta. Tajusimme, ettei kyse ole mistään ihmeestä vaan muutamista ihan simppeleistä perusasioista ja kaavoista, jotka toistuu suunnilleen kaikissa suhteissa. Olen ateisti, mutta tunne oli niin voimakas, että luulen nyt ymmärtäväni miltä uskoon tuleminen tuntuu. Seksistä voisi sanoa sen verran, että masentuneena jopa itkin kun naiseni ei saanutkaan, elikkästen suunnilleen koko ajan. Nykyään saatan jopa nauraa, koska tiedän ettei itsessäni ole mitään vikaa, ei vaan ollut naisen päivä tänään. Itsekäs paskako? Enpä tiedä, vaimo ei ainakaan valita, koska saa aina silloin tällöin kun sitten on "se päivä" semmoisia orgasmeja ettei koskaan. Ja sanomattakin lienee selvää että minä saan paaaljon enemmän kuin suhteen alussa. Mainittakoon lisäksi että tätä puutetta kesti toistakytä vuotta ennen kuin se patti laukesi.

Elikkä sinä hämmentynyt, hämmennys on hyvä, pääset tutkimaan tunteitasi. Etsi itseäsi ja omaa onneasi, älä odota että tuo kundi sen sinulle kantaa korissa eteesi, sillä sitä se ei voi tehdä, eikä kukaan muukaan. Kriiseittä ette tule selviämään, mutta niissä kriiseissä piilee henkisen (ei hengellisen) kasvun salaisuus.

Tämän tunteellisen höpötyksen perään rohkenen antaa vielä käytännönläheisemmän neuvon. Älä jumalauta päästä irti siitä jätkästä!

Vaikuttaa rehelliseltä ja realistiselta tyypiltä. Mistäpä hän tietäisikään,onko uskollista tyyppiä vai, jollei ole koskaan seurustellut.