Meidän suhde alkoi vähän yli vuosi sitten. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olemme molemmat taiteilijoita ja olemme molemmat hyvin tunnevoittoisia ihmisiä eli järjen kanssa harvemmin pelaillaan. Muutettiin yhteen asumaan muutaman kuukauden päästä tapaamisestamme ja mieheni kosi minua kun olimme olleet yhdessä vain neljä kuukautta. Häitä ei kuitenkaan olla vielä suunniteltu lähiajoiksi. Meistä kahdesta minä olen se henkisesti vahvempi ja enemmän jalat maassa tyyppi. Saan hellyyttä yllinkyllin ja "mä rakastan sua" lauseen joka päivä useaan otteeseen. Suhde toimii hyvin, vaikka tietysti välillä otetan rajustikin yhteen. Ainut ongelmani suhteessamme on seksi. Harrastamme loistavaa seksiä ja keksimme jatkuvasti uusia juttuja millä piristää seksielämäämme. Nyt olen kuitenkin alkanut kyllästyä ainaiseen "peilin edessä ja kaiken maailman oudoissa asennoissa" -seksiin. Seksistämme puuttuu rakkaus. Tuntuu että se on vain joku fyysinen suoritus, joka on pakko hoitaa. Olen yrittänyt tehdä tilanteista lämpöisiä ja romanttisia kynttilöillä ym. mutta ei ole auttanut asiaa. Emme ikinä katso toisiamme silmiin harrastaessamme seksiä ja mieheni lempiasento on kun olen selkä häneenpäin kääntyneenä. En osaa kutsua seksiämme rakasteluksi. Olen muutaman kerran yrittänyt ehdottaa jotain että seksimme olisi ollut romanttisempaa, mutta silloin olen saanut kuulla kuinka vaadin sitä ja tätä.. Eli eikö minulla ole oikeutta mihinkään vaatimuksiin suhteessamme? Onko täysin väärin pyytää tällaista asiaa? Olen alkanut miettiä, että onko tämä nyt sitten kaiken murskaavaa rakkautta vai ei?
miksi seksimme ei ole rakastelua?
Piia
91287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä sitten odotat seksiltä? Minulla on täysin päinvastainen tilanne. Tyttöystäväni on jotenkin ruvennut karttamaan seksiä. Harrastamme sitä todella harvoin (n. kerran kahdessa viikossa) vaikka olemme molemmat nuoria ja viriilejä. Kun "rakastelemme", tuntuu kuin tyttöystäväni olisi jossain aivan muualla. Hän haukottelee eikä koske minuun juuri lainkaan. Vähän ehkä silittelee ja makaa paikallaan kuin lahna. Minä hoidan koko esileikin yksin. Ennen seksimme oli myös villiä ja kokeilevaa. Voikohan e-pillerit muttaa seksihalut pikkuhiljaa?
Olen saanut seksiltä paljon ja se on ollut tähän asti hyvin tyydyttävää, mutta jokin asia puuttuu..
Ei mulla muuten ole mitään haluttomuutta seksiin, mutta haluisin että se olis vaan jotain enemmän vielä, koska tähän asti se ei oo antanu mulle lämpöistä ja turvallista oloa sisälle.
Kokeile siihen tyttöystävääsi sellaista että ensin ajelet hänet sileäksi ja sitten nuolet häntä niin kauan että hän laukeaa. Sen jälkeen otat hänet takaapäin. Pistä jotain hyvää musaa ja kynttilöitä lisäks ni eiköhän mimmi lämpene. Ainakin toi on ollu mulle tähän astisista sellainen taktiikka mikä vieläkin kiihottaa vaikka on tehty se about sata kertaa..
Kaikkea olen kokeillut. Nuollut vaikka kuinka. Hän kyllä kiihittuu muttei laukea kuin lähetyssaarnaja asennossa. Ongelma nyt ei ole keinot vaan ettei tyttöystäväni ole aktiivinen seksitouhuissa. Sinähän voisit itse luoda puitteet sille romanttiselle seksille. Pistä niitä kynttilöitä ja musiikkia. Luo sinä se katsekontakti...näytä että pidät siitä että huomaatte toisenne rakastellessa. Silmätkin ovat eräänlaiset sukupuolielimet...
Kyllä pillerit vei ainakin mun halut ihan totaallisesti. Silloinen mies valitti että olen juuri tuo kuuluisa lahna..=) Nyt olen eronut hänestä ja lopettanut pillerit. Nykyään olen aivan kyltymätön (hävettää myöntää..=)) Sääliksi käy exää kun sai tyytyä siihen lahnaan..Mutta menneet on menneitä..
Samanlaisia kokemuksia ex-tyttöystävästäni pillereiden suhteen. Makasi kuin lahna, yritin vaikka mitä, mutta hormooneihin ei voi vaikuttaa. Ikävä sanoa hänestä sana lahna, koska ystävä hän on edelleen vaikka emme ole enää yhdessä. Seitsemän vuotta opetti paljon. Mutta onko seksi tärkein? Koska minä kyllä kunnioitin ja arvostin häntä muidenkin asioiden takia. Lääketieteellä voi olla harmittavia sivuvaikutuksia.
ihminen ei ole halukas kohtaamaan toista. Sehän saattaisi pilata mielihyvän. Joskus taas mielipahan aiheuttaminen aiheuttaa mielihyvää. Jotkut taas on vaan ilmaisu/empatiaköyhiä/arkoja/täynnä itseään olevia ihmisiä.
Kyllähän se aika olennaista olisi saada "henkistä"(kin) rakkautta... Ei ihminen kukoista pelkällä makkaralla...
Ehkä sulle sopisi joku vanhempi henkilö, vähän elämää nähnyt ja naista arvostava? Tai ehkä sun itsesi pitäisi antaa toisen "hengittää"? Tai ehkä teidän suhteesta puuttuu rakkaus... Ehkäpä oletkin vain joku "hoito", koskapa niin nopeasti kehititte kotielämänkin?
Seksi on kuitenkin vaan seksiä. Usealle miehelle se on sitä alusta loppuun asti. Siinä piilee se kaksiteräinen miekka: jos otat et aja...
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta kaksi vuotta.Seksimme on ollut ns. villiä; olemme naineet lähes kaikkialla, aina kun on tehnyt mieli.Kaipaisin siihen kuitenkin enemmän hellyyttä; kuten sanoit, rakastelua.Ei vaan naimista ja panemista, vaikutit ymmärtävän eron.Usein naidessamme minusta tuntuu ettei hän edes huomaa minua ns. tuntuu kuin se olisi hänelle ihan sama olenko se minä vai joku muu. Mielipiteitä?
Ei mielestäni tarvitse koko ajan tuijottaa toisen silmiin, että seksi muuttuisi rakasteluksi, mutta ymmärrän, mitä tarkoitatte. Minäkin koin aiemmin, ettemme koskaan rakastelleet mieheni kanssa, vaan naimme. En ollut ennen miestäni koskaan mielestäni mitään muuta tehnytkään - yhden yön jutut harvemmin ovat kovin romanttisia.
Nyt olen kuitenkin saanut kokemuksen hellästä rakastelemisesta sekä loistavasta naimisesta. Tunteen rakastelemisesta toi ehkä se hellä ja pienien kevyiden sivelyjen ja suukkojen käynnistämä tapahtuma - pakoton tyydytyksen hakemisesta. Se, että - tosiaan - katsoimme toisiamme pitkään silmiin aina välillä, ei pelkästään esileikin, vaan myös rakastelun aikana. Tahti oli hidas, oikeastaan loppuun asti, ja suutelimme syviä suudelmia. Ehdimme myös sivellä toisiamme, ja välillä nousimme vähän eroon voidaksemme paremmin kosketella toisiamme - ja katsoa! Mitään niin ihanaa en ole koskaan kokenut. Tunsin itseni todella rakastetuksi ja hyvänä pidetyksi.
Meillä on myös useammin villiä menoa, tämäkin kuitenkin pääsee välillä tapahtumaan. Luulen,e ttä ihmiset eivät usein osaa ottaa aikaa hitaalle etenemiselle. Mekin olimme molemmat niin väsyneitä päivän jäljiltä, että luulin, ettemme jaksaisi ollenkaan rakastella/harrastaa seksiä. Se ehkä teki kokemuksesta niin hienon, kun en odottanut mitään, enkä pyrkinyt mihinkään. Ei ollut kynttilöitä, eikä mitään - vain yölamppu ja lattialle kopsahtavat unilukukirjat.
Itselläni on kuitenkin usein juuri tuo miehienne tyyli - pidän silmät kiinni tai katson muualle. rajua seksiä vaan! Kyllä silti koko ajan haistan ja maistan oman mieheni, enkä voisi hetkeksikään unohtaa kenen kanssa siinä touhuan!
Muutaman kerran olen kuitenkin saanut tunnelmaan lisäystä, kun olen sytyttänyt kynttilät... Ja kiva bossanova tai joku muu soimaan...
Mielestäni on ihan oikein välillä pyytää muuta kuin takaapäin. Ehkä sinunkin pitää selittää miehellesi, miksi haluaisit edestä päin: koska haluat katsella häntä silmiin, haluat rakastella. Voithan pyytää, että vain hivelisitte, ettekä tekisi mitään muuta. Jos niillä odotuksilla lähtee ja se kääntyykin todellisille urille, voi olla, että uusi herkkä maailma odottaa... tai sitten ei.
minun ongelmani ei ole sama kuin sinun, mutta tuli mieleeni, ja haluan sen kertoa: mieheni todella tykkää ja haluaa rakastella kanssani, mutta se on lähiviikkoina ollut n. kerran kahdessa viikossa. ymmärrän kyllä, että hän on ollut väsynyt, koska hän vaihtoi työpaikkaa, ja nyt uusi työ on yö-työtä. sitten myös muutimme reilu viikko sitten.
minä taas olen sellainen, että vaikka vähän väsyttäisikin, haluan silti rakastella. viime kuukausien aika olen itkeskellyt, koska olen kuvitellut ettei hän halua minua enää. sitten hän melkein suuttuu/loukkaantuu, kun edes ajattelen jotain sellaista. hän kysyy, että kuinka usein hänen pitää sanoa ja todistaa että hän rakastaa ja haluaa minua.