Onko hallinto-oikeuden tuomari Villikka jäävi? Mitä mieltä olet?
Lue kalevan juttu ja laita talteen, voit tarvita sitä vielä jos valituksesi on Helsingin hallinto-oikeudessa ja jos ratkaisun tekemisessä on mukana hallintotuomari Villikka.
Jos hallinto-oikeudessa on sisällä valituksia, joissa pitää ratkaista mm. se, onko alvin/elvin periminen autoverosta laillista, voiko hallinto-oikeuden tuomari mennä lehtihaastattelussa sanomaan, että hänen mielestään alvia saa periä?
Mielestäni ei voi. Asia on juridisesti kiistanalainen. Tuomarin on oltava puolueeton kunnes asia on ratkaistu. Nythän tuomari aivan selvästi ottaa toisen osapuolen, eli viranomaistaho Tullin kannan jo ennen kuin päätös on annettu!
Helsingin hallinto-oikeuden pitää jäävätä Villikka autoveroasioiden käsittelystä.
http://www.kaleva.fi/cf/juttu.cfm?j=484942
Ai niin. Ota juttu talteen. Jos Villikka osallistuu autoveropäätöksesi käsittelyyn ja päätös on tehty lehtijutun ilmestymisen jälkeen, sinulla on valmis valitusperuste.
Lue kalevan juttu ja laita talteen, voit tarvita sitä vielä jos valituksesi on Helsingin hallinto-oikeudessa ja jos ratkaisun tekemisessä on mukana hallintotuomari Villikka.
Jos hallinto-oikeudessa on sisällä valituksia, joissa pitää ratkaista mm. se, onko alvin/elvin periminen autoverosta laillista, voiko hallinto-oikeuden tuomari mennä lehtihaastattelussa sanomaan, että hänen mielestään alvia saa periä?
Mielestäni ei voi. Asia on juridisesti kiistanalainen. Tuomarin on oltava puolueeton kunnes asia on ratkaistu. Nythän tuomari aivan selvästi ottaa toisen osapuolen, eli viranomaistaho Tullin kannan jo ennen kuin päätös on annettu!
Helsingin hallinto-oikeuden pitää jäävätä Villikka autoveroasioiden käsittelystä.
http://www.kaleva.fi/cf/juttu.cfm?j=484942
Ai niin. Ota juttu talteen. Jos Villikka osallistuu autoveropäätöksesi käsittelyyn ja päätös on tehty lehtijutun ilmestymisen jälkeen, sinulla on valmis valitusperuste.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miksi ei hallinto-oikeuden tuomari saisi sanoa sitä, minkä jokainen voi itse KHO:n julkaisemista päätöksistä lukea ?
on ainakin sataan kertaan täällä palstallakin puitu, eli EY-tuomioistuin ja KHO hyväksyvät elvin, turha alottaa samaa asiaa enää alusta. jos joku on asiasta ulkona niin hänelle joku viisaampi voi sen täällä selittää.
Tässä sulle selvennykseksi Santtu Turusen artikkelista vuodelta 2003 (siis ennen uuden autoverolain voimaantuloa) hiukan tietoa.
Aikuisena ihmisenä ymmärrät varmaan, että vaikka asia olisi "ainakin sataan kertaan täällä palstallakin puitu", niin kuin kirjoitit, niin se ei tarkoita että asia olisi juridisesti loppuun käsitelty ;=). Onneksi sentään on vielä muitakin tuomioistuimia ja oikeusasteita kuin suomi24.fi. ;=)
4. Autoverolain 5 §:n mukainen ei-arvonlisävero
EY:n tuomioistuimen ja KHO:n ratkaisun mukaan autoverosta perittävä arvonlisävero ei ole eurooppaoikeudellisesti arvonlisävero, minkä vuoksi sitä lähtökohtaisesti voidaan periä autoverosta. Arvonlisäveron periminen autoverosta on kuitenkin syrjivää ja kiellettyä, jos kannettavan veron määrä ylittää jäsenvaltiossa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn auton arvoon sisältyvän verosta jäljellä olevan määrän.41
Käytettyjen autojen osalta ratkaisevaa on siis se, kuinka paljon arvonlisäveroa on jäljellä tuotavien autojen kanssa samanlaisten Suomessa jo rekisteröityjen autojen arvossa. KHO ei ottanut Siilinin tapauksessa lainkaan kantaa Siilinin esittämään väitteeseen siitä, että autoverosta perittävän arvonlisäveron periminen on syrjivää, koska se on ”hävinnyt” samanlaisten Suomeen uutena rekisteröityjen autojen arvosta.42
Siilin katsoi autoverolain 5 §:n nojalla perityn ”arvonlisäveron” perimisen autoverosta estyvän siksi, että sitä ei sisälly lainkaan Suomessajo rekisteröityjen autojen arvoon.43 Autoverosta autoverolain 5 §:n nojalla peritty arvonlisävero on arvonlisäverolain 102 §:n 1momentin 4 kohdan nojalla vähennyskelpoinen auton koko hinnasta maksettavasta arvonlisäverosta. Kun autojen lienee kuitenkin tulkittava sisältävän normaaliverokannan mukaisen määrän eli 22 prosenttia eurooppaoikeudellisesti arvonlisäverona pidettävää veroa, voidaan Siilinin mukaan autoverosta maksettavan eurooppaoikeudellisesti ei-arvonlisäveron ajatella häviävän auton hinnasta tai paremminkin muuttuvan tavalliseksi arvonlisäveroksi. Liikkeestä ostetun auton voitaisiin siis katsoa sisältävän 22 prosenttia ”tavallista” arvonlisäveroa, mutta ei lainkaan autoverolain 5 §:n mukaista veroa. Näin ollen autoverolain 5 §:n mukaisen veron periminen käytettynä maahantuotavista autoista olisi syrjivää.
Autoverolain 5§:n mukaisen veron muuttumista arvonlisäveroksi voidaan havainnollistaa laskuesimerkin avulla. Oletetaan, että merkkimaahantuoja on vanhassa CIF-hintapohjaisessa järjestelmässä tuonut maahan auton, jonka CIF-hinta on ollut 25 000. Oletetaan, että tästä hinnasta on maksettu autoveroa 20 000 ja autoverosta perittävää arvonlisäveroa eli autoverolain 5 §:n mukaista veroa 4400. Kun tämä auto on myyty kuluttajalle, sen hinta on voinut olla esimerkiksi 100 000. “Muuttumisteorian mukaan” tämä hinta on sisältänyt 18 030 tavallista eurooppaoikeudellista arvonlisäveroa (22 prosenttia), mutta ei laisinkaan autoverolain 5 §:n mukaista veroa. Tämä perustuu siihen, että autoverolain mukainen ”ei-alv” eli ”elv” ei ole voinut vähennyksen kautta pienentää eurooppaoikeudellisesti arvonlisäverona pidettävän ”tavallisen arvonlisäveron” määrää, jonka verokannan on täytynyt olla yleinen 22 prosenttia.
Siilinin vaatimukseen ei kuitenkaan otettu kantaa KHO:n ratkaisussa, vaikka selkeä ja perusteltu ratkaisu olisi ollut tarpeellinen. Nyt syrjivyyskysymyksen ratkaiseminen jätettiin Tullille ja asiaa myöhemmin käsitteleville tuomioistuimille.
Esittelijäneuvos Marina Äimä kirjoittaa tässä numerossa julkaistussa artikkelissaan myös vähennyskelpoisuuden vaikutuksesta. Äimän mukaan KHO katsoi, että ensirekisteröinnin aikaisen arvonlisäverokannan soveltaminen autoverosta perittävään arvonlisäveroon riittää turvaamaan syrjimättömyyden.Äimä perustelee kantaansa sillä, että EY:n tuomioistuin ei nimenomaisesti ottanut esille mahdollisuutta, että koko autoverosta perittävää arvonlisäveroa ei voisi lainkaan kantaa, ja sillä, että EY:n tuomioistuin olisi ratkaissut kysymyksen toteamalla tuomion kohdassa 113, että vähennysoikeudella ei ole merkitystä. 44 Itse tulkitsisin EY:n tuomioistuimen viitanneen vähennyskelpoisuutta koskevalla toteamuksellaan lähinnä komission kannanottoon, jonka mukaan elv:n kaltainen vero sinänsä olisi kielletty kaikissa olosuhteissa, koska sitä ei peritä myöskään Suomen markkinoilta ostetusta käytetystä autosta omistajan vaihtuessa.45 Keskeistä tuomiossa ei kuitenkaan ole se, että elv-veroa sinänsä saisi periä, vaan se, että myöskään elv-veroa ei saa periä enempää kuin sitä on jäljellä samanlaisen jo rekisteröidyn auton arvossa.46 Jäljellä olevaan määrään tuomioistuin ei mielestäni ottanut kantaa. Tuomioistuimen vaikenemiselle mahdollisuudesta, että elv-veroa ei olisi lainkaan jäljellä Suomessa jo olevissa autoissa, ei voine antaa kovin suurta merkitystä. Veron määrän sitominen saman veron jäljellä olevaan määrään Suomessa vastaa syrjivän verotuksen yleissääntöä, ja tuomioistuimen voi ajatella halunneen pysytellä korkeammalla abstraktiotasolla. On kuitenkin todettava, että tuomion muotoilu on elv-kysymyksen osalta hieman epäselvä.
Elv:n määrää koskeva ongelma näyttäisi siirtyvän uudistettuun autoverolakiin ja myös uusiin autoihin. Autoverolain 5 §:n mukainen vero on edelleen vähennyskelpoinen arvonlisäverosta, minkä vuoksi autoja maahantuovat autoliikkeet eivät käytännössä maksa lainkaan autoverolain 5 §:n elv-veroa, jos sen ajatellaan muuttuneen arvonlisäveroksi edellä kuvatulla tavalla. Tämän vuoksi elv-veroa ei edelleenkään sisältyisi sen paremmin uusien kuin käytettyjenkään autojen arvoon Suomen markkinoilla. Tästä huolimatta yksityiset tuojat joutuisivat kuitenkin todellisuudessa maksamaan autoveron ja arvonlisäveron lisäksi myös elv:n kokonaisuudessaan sekä uusista että käytetyistä autoista. Näin ollen vähennyskelpoisuus johtaisi siihen, että yksityisiltä tuojilta perittäisiin kaikissa tapauksissa enemmän elv-veroa kuin Suomen markkinoilla olevien autojen arvossa on jäljellä elv:n osuutta. Elv:n perimistä yksityisiltä voidaan puolustaa ”kauppateiden yhdenvertaisella kohtelulla” eli sillä, että tosiasiassa kaikkien verojen yhteismäärä (autovero alv elv) ei muodostuisi yksityisessäkään tuonnissa suuremmaksi kuin kaikkien verojen jäljellä oleva määrä vaikka elv-veroa perittäisiinkin.47 Jos elv-veroa ei perittäisi, kaupallinen tuonti olisi yksityistä tuontia heikommassa asemassa, koska arvonlisävero jouduttaisiin maksamaan hankintahinnan ja katteen lisäksi myös autoverosta, kun taas yksityisessä tuonnissa arvonlisävero maksettaisiin ainoastaan hankintahinnasta. 48
Kysymys siitä, voidaanko elv-veroa periä ei kuitenkaan liene ratkaistavissa yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen perusteella: esimerkiksi arvonlisäverodirektiivi perustuu tavallaan yksityisen käytetyn auton tuojan ja uuden auton kauppiaan asettamiseen ”epäyhdenvertaiseen” asemaan siinä mielessä, että toisen täytyy maksaa arvonlisäveroa Suomeen ja toisen ei. Asiassa on kysymys verotuksen syrjimättömyydestä tilanteessa, jossa aupanporrasajattelua eli kaupallisen tuojan maksamaa autoveroa korkeamman autoveron perimistä kuluttajalta ei hyväksytä autoverotuksessa, mutta jossa arvonlisäverotus toisaalta perustuu ajatukseen, että veronmaksuvelvollisuudessa on eroja ja veron määrä määräytyy eri verovelvollisilla eri perusteiden mukaan. Kysymys on tavallaan syrjimättömän autoverotuksen ja neutraalin arvonlisäverojärjestelmän yhteensovittamisesta.
Kuten sanottua, EY:n tuomioistuin on todennut, että autoverosta perittävä arvonlisävero ei ole eurooppaoikeudellisessa arvioinnissa arvonlisävero, vaan ikään kuin toinen autovero. Ylimääräisen autoveron periminen perustuisi ajatukseen, jonka mukaan käytännössä vain yksityisestä tuonnista peritty autovero voisi olla suurempi kuin kaupallisessa tuonnissa peritty eli jo maassa olevissa autoissa jäljellä oleva autoveron osuus, jotta kansallisessa arvonlisäverotuksessa yksityisen tuonnin hyväksi syntynyt etu voitaisiin tasata.
Toinen vaihtoehto on tarkastella arvonlisäverojärjestelmää ja autoverojärjestelmää erillisinä. Jos elv-veroa ei perittäisi yksityisestä tuonnista enempää kuin sitä on jäljellä kaupallisesti tuotujen maassa olevien autojen arvossa, Suomen nykyinen arvonlisäverojärjestelmä johtaisi siihen, että kaupallisen tuonnin asema muodostuisi heikommaksi kuin yksityisen tuonnin. Voidaan kuitenkin ajatella, että arvonlisäverojärjestelmän neutraalius uusien autojen kaupassa olisi turvattava kansallisesti muilla keinoilla kuin perimällä erilaisessa asemassa olevilta tuojilta eri suuruista elv-veroa eli eri määrä autoveroa. Tällainen keino olisi esimerkiksi verovelvollisuuden siirtäminen kuluttajille autoverotuksessa, jolloin autovero maksettaisiin lopullisen ja arvonlisäverollisen hinnan päälle. Autovero- ja arvonlisäveroverojärjestelmät erillään pitävässä tarkastelussa elv:n jäljellä olevan määrän kannalta tärkeäksi kysymykseksi näyttäisi muodostuvan se, voidaanko elv kuudennen arvonlisäverodirektiivin mukaan vähentää alv:sta. Jos vähennysoikeus ei ole eurooppaoikeudellisesti sallittu, on vaikeampaa perustella ajatusta, jonka mukaan elv ei olisi eurooppaoikeudellisessa tarkastelussa muuttunut alv:ksi vähennyksen yhteydessä. Alustavasti vaikuttaisi siltä, että direktiivin mukaan elv ei voisi olla vähennyskelpoinen.
Myöskään oikeustieteen kandidaatti Santtu Turunen ei ole tuomioistuin, kuten ei myöskään oik.kand. Petteri Snell. Korkein päättävä tuomioistuin tässä asiassa on KHO. Sen tuomiosta ei voida enää mihinkään valittaa, vaan päätös on lopullinen.
KHO on tuon Turusen kirjoituksen jälkeen 13.12.2004 ottanut nk. Lindfors-jutussa uudelleen kantaa elvi-asiaan, eikä asia ole miksikään muuttunut. KHO on näin halunnut vahvistaa asian.
http://www.kho.fi/paatokset/29095.htm
"Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-101/00 antamasta tuomiosta käy ilmi, että autoverolain 5 §:ssä tarkoitetun autoveroksi kutsutun arvonlisäveron kantaminen ei sinänsä ole kiellettyä ja että veron yhteensopivuutta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artiklan kanssa on arvioitava samalla tavalla kuin itse autoveroa. Tuomion perusteena ovat olleet samat autoverolain säännökset kuin Lindforsin autoverotusta toimitettaessa. Tämän vuoksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 29.4.2004 antamalla tuomiolla asiassa C-387/01 (Weigel) ei ole tässä asiassa merkitystä.
Lindforsin tuoman auton autoverotuksessa voidaan suoritettavalle autoverolle määrätä autoverolain 5 §:ssä säädetty arvonlisäveroksi kutsuttu vero."
Asia ei enää tämän selvempi voi olla. Jokaisen kandidaatinkin pitäisi tietää, että asia on lopullisesti käsitelty siihen saakka kun Suomen lakia mahdollisesti muutetaan.
Kirjoitit että "Asia ei enää tämän selvempi voi olla. Jokaisen kandidaatinkin pitäisi tietää, että asia on lopullisesti käsitelty siihen saakka kun Suomen lakia mahdollisesti muutetaan. ".
Olitko pannut merkille, että Suomen lakia nimenomaan on muutettu tuon päätöksen antamisen jälkeen ? KHO ei ole vielä käsitellyt yhtäkään uuden autoverolain mukaisesta päätöksestä tehtyä valitusta. Samaten EYT:stä voi tulla muitakin caseja kuin Weigel. Lakihommat eivät ole ihan niin helppoja kuin tunnut kuvittelevan. Se, että vielä Weigelin perusteella KHO ei myöntänyt arvonlisäveron perimisen ongelmia EI tarkoita, että arvonlisäveron perimisessä autoverosta ei olisi LAINKAAN ongelmia.
Jos tämä asia olisi niin selvä kuin väität niin ei kai mitään valituksia voisi olla edes vireillä, koska ne olisi selvinä jo ratkaistu ja saatettu pois päiväjärjestyksestä?
Oikaisija:
Olitko pannut merkille, että Suomen lakia nimenomaan on muutettu tuon päätöksen antamisen jälkeen ?
kK: Laki ei tältä osin ole muuttunut, vaan se on ollut samanlainen siitä saakka kun suomi liittyi EU:iin.
Mikäli jollekin jokin asia ei ole kahden KHO-ratkaisun jälkeen selvä, ei voi olla muusta kyse kuin siitä, ettei epätietoinen ymmärrä tai halua ymmärtää mikä merkitys ylimmän oikeusasteen tuomiolla on. Siitä ei enää ole valitusoikeutta.
Pakko oikaista ihan selvät virheet kirjoituksessasi.
1) Autoverolaki on muuttunut Suomen EU:iin liittymisen jälkeen, siis Suomen laki on muuttunut. Jos tarkoitit, että arvonlisäveropykälä ei ole muuttunut niin pitää muistaa, että laki on aina kokonaisuus.
2) 2, 200 tai 2000 KHO-ratkaisua (varsinkaan jos ne tehdään vanhan lain pohjalta) eivät tarkoita, etteikö 2001. ratkaisu voisi olla toisenlainen. Oleellista on, MINKÄ asian KHO on ratkaissut. KHO ei voi ratkaista asioita, joita sen ratkaistavaksi ei ole tuotu, kuten saako autovero alv yhteensä ylittää vertailuautossa jäljellä olevan autoveron määrän.
3) KHO ei ole enää EU-Suomessa ylin oikeusaste. KHO:n tuomioihin on Suomen oikeusjärjestelmän sisälläkin haettavissa muutosta useilla eri perusteilla. EU-oikeudessa muutoksenhakukeinoja on vielä useita lisää. Jos KHO tekee Suomessa EU-oikeuden vastaisia ratkaisuja niin varmasti perästä kuuluu ;=)
Miten pitkällä oikeustieteen opintosi ovat ? Vasta kun olet rehellisesti vastannut, voidaan jatkaa keskustelua.
Kyllä elvistä kannattaa valittaa, vaikka itsekin olen sitä mieltä ainakin 55 - prosenttisesti, että elvin perintä on laillista. Laillisuus ei kuitenkaan ole sama kuin oikeudenmukaisuus. Olaus Petrin tuomarinohjeet kannattaa lukaista. Terttu Villikkakin voisi tutustua niihin.
Luepa myös Linnakankaan kirjoituksia vuodelta 2000: http://www.suomeneurooppaliike.fi/eurometri/autovero.html
Lopuksi kiitän kaikkivaltiasta siitä, ettemme asu Tanskassa, jossa uusi karvalakkimallin X-Trail maksaa 46.000 euroa.
Mutta Tanskassa sensijaan ei peritä autoverolle alvia (elviä), vaikka EU:n alvi-direktiivin mukaan pitäisi.
t.h.
Laillisuus ei kuitenkaan ole sama kuin oikeudenmukaisuus.
kK: Elvissähän juuri oikeudenmukaisuus toteutuu mutta ei lainmukaisuus. Kauppias ei saisi vähentää elviä lain mukaan. Tanskassa taas kauppiaan pitäisi maksaa alvi, mutta se ei ole oikeudenmukaista, vaikka se olisi lainmukaista.
Koska annat ymmärtää tietäväsi asian, niin voisitko tarkemmin valaista.
Kauppiaat ovat arvonlisävelvollisia ja yksityiset kuluttajat eivät. Alv on kulutusvero, joka peritään kuluttajalta tavaran hinnassa ja veron osuus on kaupan kassakuitissa aina näkyvissä. Jokaisessa ostoksessa maksamme veroa. Kauppias tilittää maksamamme veron valtiolle.
Kun ostamme kauppiaalta auton, sisältyy sen hintaan alvia 22 %. Eli 12.200 euron autossa on alvia 2.200 euroa ja auton alviton hinta siis 10.000 e. Tuohon 10.000 euroon sisältyy tietenkin myös kauppiaan maahantuotaessa maksama autovero ja elvi (joka EYT:n mukaan ei ole arvonlisävero), koska eihän kauppias niitä omaksi tappiokseen ota vaan perii kuluttajalta auton hinnan lisänä. Kuluttaja maksaisi siis auton hinnassa autoveron, elvin ja alvin. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska alvi poistuu siltä osin kun kauppias saa vähentää siitä elvin.
Kuluttaja maksaakin autoveron, elvin ja itse auton alvin auton hinnassa, eli tilanne on täsmälleen sama kuin jos kuluttaja itse tuo auton maahan. Näin kuluttajalta peritään täsmälleen samat alvi ja elvi, ostaa hän auton suomalaiselta tai ulkomaalaiselta kauppiaalta.
Tämähän on oikeudenmukaista, mutta ei lainmukaista koska kauppias ei saisi EU:n alv-direktiivin mukaan alvista vähentää muuta kuin toiselta alv-velvolliselta ostamansa raaka-aineen tai valmiin tavaran hinnassa olevaa alvia. Suomen alv-laki on tämän vähennysoikeuden suhteen laiton.
Tanskassa on samaan lopputulokseen päädytty käänteisellä järjestelyllä. Siellä ei elviä (=toinen autovero) ole, vaan autovero on yhtenä verona. Alv-direktiivin mukaan kauppiaan pitäisi maksaa alvi auton hintaan sisältyvästä autoverosta, mutta siellä ei näin tehdä ja se on tietenkin aivan yhtä hyvin direktiivin vastaista kuin Suomen vähennysoikeus. Asia on siellä laissa keploteltu siten, että kuluttaja on säädetty verovelvolliseksi, mutta kaäytännössä vero kulkee kauppiaan kautta aivan samoin kuin meilläkin. Sama tilanne on Irlannissa.
Kaikissa kolmessa maassa järjestely tuottaa saman lopputuloksen, viimekädessä kuluttajan maksama autovero kulkee kauppiaan kautta (kuten alvi)
ja kaikissa järjestely on laiton.
Järjestelyllä on haettu oikeudenmukaisuutta, eli auton ostajien tasapuolisuutta. Laittomuus koskee kauppiasta - tai tietenkin todellisuudessa häneltä autonsa ostavaa - ei ulkomailta ostavaa ja maahantuovaa yksityistä (kuluttajaa). Tämän vuoksi Suomessa elviä peritään ja se on oikeudenmukaista ja lainmukaista, mutta vähennysoikeus on laiton.
Kyllä tuo edellinen kirjoittaja on siinä mielessä oikeassa, että KHO otti kantaa Lindfors-tuomiossa vain EYT:n Siilin-ratkaisun tulkintaan. Ja tuo Turusen artikkeli, vaikka olikin mielestäni hieman sekavasti kirjoitettu, käsitteli nimenomaan tuon EYT:n päätöksen tulkintaa - Mitä EYT loppujen lopuksi tarkoitti elv:n osalta? Ja EYT päättää riitatapauksissa sitovasti, miten sen ratkaisuja on tulkittava. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että EY 234 artiklan mukaisesti EYT antama vastaus ennakkoratkaisupyyntöön selventää kuinka EY-sopimusta on tulkittava yleisellä tasolla. Juuri siitä, että EYT:n päätökset eivät ole kohdistettu vain yksittäiseen tapaukseen, johtuen, niillä on erityisen suuri ennakkoratkaisuarvo ja pitkälle rinnastettavissa EY:n primäärioikeuteen. On itse asiassa aika yleistä, että kansalliset tuomioistuimet kysyvät myöhemmin, mitä jokin päätös loppujen lopuksi tarkoitti.
KHO tietysti katsoo, että mitään tulkintaepäselvyyttä ei ole, eikä siksi ole tehnyt uutta ennakkoratkaisupyyntöä elv:istä. Jos kuitenkin joku valituksessaan pystyy argumentoimaan tämän asian niin, että se näyttää aidosti tulkinnanvaraiselta, KHO:n olisi tehtävä (taas) ennakkoratkaisupyyntö Luxembourgiin. Jos se kieltäytyy näin tekemästä, ovat keinot käytännössä vähissä, sillä EY 234 artikla ei näe mitään sanktiota siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisupyyntöä ei tehdä, harkinta on täysin KHO:lla. Mahdollisia keinoja ovat pyyntö tuomion purkuun (vaikea, sillä purkua pyydetään KHO:lta) tai kantelu komissiolle. Komissio voi sitten ruveta tarkastelemaan elv:iä ja mahdollisesti viedä Suomen valtion EYT:n jäsenvelvollisuuksien rikkomisesta. Tätä tapahtuu useammin, kuin luullaan ja Suomikin on saanut turpaan kymmeniä kertoja, tosin useimmiten vain jonkin direktiivin myöhästyneestä implementoinnista.
Tossa noin karkeasti asia. Siihen, onko elv:iä sitten peritty liikaa, en ota kantaa. KHO on oikeassa siinä, että elvin periminen itsessään ei ole kiellettyä, mutta että sitä ei saa periä enempää kuin blaa blaa blaa... Minua kuitenkin ihmetyttää tämä jako liikkestä ostettuun ja yksityisesti tuotuun. Joku asiaan perehtynyt voisi laskea eron seuraavien autojen välillä: Uutena Suomeen tuodun ja sitten käytettynä merkkiliikkeestä ostetun ja uutena EU maassa rekisteröidyn ja sitten sieltä merkkiliikkeestä ostetun välillä. Ostaja molemmissa tapauksissa yksityinen. Jos ostaja joutuu maksamaan enemmän veroa siitä syystä, että liike sijaitsee toisessa maassa, asiaa kannattaa tutkia. Ennen kuin ruvetaan vertailemaan ja etsimään syrjintää, kannattaa olla yhtä mieltä siitä, minkälaiset tapaukset ovat vertailukelpoisia.
Pallo on teillä. Jatkakaa mielenkiintoista keskustelua!
PS: Minä olen valmis.
IW:
Kyllä tuo edellinen kirjoittaja on siinä mielessä oikeassa, että KHO otti kantaa Lindfors-tuomiossa vain EYT:n Siilin-ratkaisun tulkintaan
kK:
Mihin sen olisi pitänyt ottaa kantaa ? EYT:n tulkinnastahan erimielisyyttä nimenomaan onkin. KHO tulkitsi sitä Siilin-jutussa kuten tulkitsi ja sitä tulkintaa on pidetty joillakin tahoilla vääränä (S.T. & P.S.). KHO ei tässä Lindfors-jutussa muuttanut tulkintaansa, vaikka varmasti oli perillä erilaisista näkemyksistä.
IW:
Jos ostaja joutuu maksamaan enemmän veroa siitä syystä, että liike sijaitsee toisessa maassa, asiaa kannattaa tutkia.
kK:
Tästähän ei ole kysymys, vaan nimenoaan siitä, että yksityinen ostaja maksaa aina samat verot, ostaa ulkolaiselta tai kotimaiselta myyjältä (yksityinen tai kauppias).
Tämän järjestäminen vain on ongelmallista, koska autovero kuuluu alv-pohjaan ja yksityinen tuoja ei ole alv-velvollinen kuten kauppias.
Edellisestä viestistäni asia ilmenee. Muuten suurinpiirtein samaa mieltä.
Tuossa jälkimmäisessä voit aivan hyvin oikeassa, esitin vain hypoteesin tuntematta asiaa sen tarkemmin (kuten ilmaisinkin). Tuo ensimmäinen väitteeni oli suunnattu lähinnä tuossa 5.8 13.27 kirjoittamasi viestin "Asia ei enää tämän selvempi voi olla. Jokaisen kandidaatinkin pitäisi tietää, että asia on lopullisesti käsitelty siihen saakka kun Suomen lakia mahdollisesti muutetaan." Tuosta sain sellaisen käsityksen, että mielestäsi EYT ei voisi enää asiasta mitään lausua. Kuitenkaan KHO:lla ei edellisessä viestissäni mainituista syistä ole minkäänlaista monopolia Siilin-tapauksen tulkintaan. Asiasta voidaan kysyä uudestaan EYT:ltä, vaikka laki olisi sama. En kirjoituksessani väittänytkään, että KHO:n olisi pitänyt ottaa kantaa asiaan, jos siitä ei tehty väitettä (vaikka periaatteessa hallinto-oikeuden pitäisi tulkita lakia oikein viran puolesta - käytännössä ei voida tällaisessa asiassa vaatia). Mielestäni esittämäsi KHO:n tulkinta on oikeassa, mutta jos ST tai PS katsovat, että lakia on sovellettu väärin siltä osin, kun on etsitty syrjimätöntä elvin määrää, ei KHO:n tulkinta ole välttämättä se viimeinen.
Tietysti käytännössä uutta ennakkoratkaisua on vaikea saada, ellei kysymystä muotoilla oikein. Jos nyt joku vaatisi vastausta siihen, saako elv:iä periä, hänet naurettaisiin (oikeutetusti) ulos.
Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että elviä suurempi ongelma on sen vertailuhinnan määritteleminen. Itse en ole yhtään autoa tuonut, mutta tuntuu hullulta koko systeemi kuukausittain vaihtuvinen veroprosentteineen. Eikö kukaan ole yrittänyt väittää, että peräkkäisinä kuukausina rekisteröidyt autot ovat niin samakaltaisia, että niitä tulisi verottaa samallalailla? EYT:hän puhui "ominaisuuksiltaan vastaavista" autoista. Jos minä toisin toukokuussa rekisteröidyn auton (vaikka 35% yksilöllinen veroprosentti) ja huhtikuussa rekisteröity auto olisi 27%, voisin minä osoittaa, että maksan enemmän veroa kuin "ominaisuuksiltaan vastaavasta" autosta on maksettu. Ja ennen kuin kukaan rupeaa puhumaan eri rekisteröintikuukaudesta, kannattaa tutustua EYT:n päätöksiin tuotteiden vastaavuudesta. Ratkaisevaa on kuluttaja ratkaisut: Onko kuluttajalle merkitystä sillä, onko auto alunperin rekisteröity huhti- vai toukokuussa? Jos ei, tuotteet ovat vastaavia "interchangeable". Tulli olisi siis mennyt metsään siinä, että se yrittää liian innokkaasti löytää yksilöllistä veroprosenttia. Mitä mieltä olette tästä?
IW:
Tuosta sain sellaisen käsityksen, että mielestäsi EYT ei voisi enää asiasta mitään lausua. Kuitenkaan KHO:lla ei edellisessä viestissäni mainituista syistä ole minkäänlaista monopolia Siilin-tapauksen tulkintaan.
kK: Joo - EYT:hän tietenkin lausuu, jos siltä kysytään selvennystä, mutta kuten totesit, ei sieltä samaa asiaa kannata uudelleen kysyä. KHO:lla olisi nyt ollut Lindfor-tapauksen yhteydessä ollut oivallinen tilaisuus kysyä selvennystä, koska tiedossa on, että kymmeniä tuhansia veropäätöksiä on tehty ja uusia tehdään joka työpäivä. KHO ei selvennystä kysynyt, josta on väistämättä vedettävä johtopäätös, että asia on heidän mielestään niin selvä, ettei uutta ennakkoratkaisua tarvita. Myös omasta mielestäni asia on selvä. Elviä ei pidetä arvonlisäverona vaan "toisena autoverona", jolloin se voidaan kaikilta periä. Virhe on alv-laissa, jossa on säädetty vähennysoikeus. Tästä tietenkin voisi kannella komissiolle, josta seuraisi mitä seuraisi. Mutta mainitsemasi tuomionpurku ei käytännössä tule kysymykseen, koska KHO on nyt 2 kertaa saman asian ratkaissut, eikä uutta ennakkoratkaisupyyntöä näyttäisi tulevan, joten KHO:n kanta jää lopulliseksi. Komissiollakaan ei ole syytä läheteä hakemaan EYT:stä uutta ratkaisua samalta pohjalta, joka kansallisessa ylioikeudessa on ratkaistu. Kyseeseen tulisi siis tuo vähennysoikeuden poisto.
IW:
En kirjoituksessani väittänytkään, että KHO:n olisi pitänyt ottaa kantaa asiaan, jos siitä ei tehty väitettä
kK:
P.S. teki väitteen Lindfors jutussa elvistä ja KHO ratkaisi asian samoilla perusteilla kuin Siilin-jutussakin. Elviä saa periä. P.S. ja S.T. ovat vedonneet nimenomaan tuohon Weigel-tapaukseen, josta KHO lausui, ettei sillä ole merkitystä Suomen elvin suhteen - kuten ei olekaan.
IW:
Itse en ole yhtään autoa tuonut, mutta tuntuu hullulta koko systeemi kuukausittain vaihtuvinen veroprosentteineen.
kK:
Olet aivan oikeassa. Tämä on varmasti täysin ainutkertaista Suomen lainsäädännössä. Näissähän ei ole mitään tolkkua, eikä tulli pysty lakia soveltamaan.
Ilmeisesti koko autoverosysteemi on tuomioistuimissakin senverran vieras, ettei KHO huomannut mihin sen tulkinta EYT:n ratkaisusta johtaa. EYT:hän lausui omaan tapaansa hyvin yleisellä tasolla, ettei tuontiautosta saa periä enempää veroa, kuin mitä vastaavan Suomessa rekisteröidyn käytetyn auton arvoon sisältyy. KHO sitoi Siilin-ratkaisussa tämän suhteellisen vero-osuuden siihen hintaan kun ko. auto on ollut uusi.
Tämä oli kohtalokas kömmähdys ja eduskunta halusi sen vielä hyödyntää alentaessaan uusien veroja siten, että vanhoista käytetyistä tulee perittäväksi vanha korkeampi vero. Epämääräiset prosentithan juontavat juurensa edellisestä CIF-hintapohjaisesta verotuksesta. Juu nou.
Kaikkien autojen verotushan olisi pitänyt sitoa verotushetkellä voimassaolevaan veroprosenttiin, eli kaikkia autoja olisi pitänyt verottaa samalla prosentilla. Kulloinenkin prosentti määrää autojen hintatason. Jos veroprosentti nousee, nousevat käytettyjenkin hinnat uusien mukana ja päinvastoin. Auton arvoon sisältyvä vero-osuus siis määräytyy tällä tavoin, eikä jollakin 10 vuotta sitten voimassa olleella prosentilla ole mitään vaikutusta sen ikäisten hintoihin, mikäli esim. autovero poistettaisiin uusista.
Minu askarruttaa tässä, pysyykö koko autoverotuksen korttitalo kasassa niin, että muutokset voidaan tehdä hallitusti? Oma kantani on, että ilmeisesti ei tule pysymään, vaan mopo on jo karannut käsistä.
Helpoimmalla päästäisiin, jos tehtäisiin systeemi mahdollisimman yksinkertaiseksi. Sitten, jos joku vielä katsoi maksaneensa liika veroa, voisi yrittää todistaa sen oikeudessa. Luulen, että rahaa kertyisi enemmän, kun sitä ei menisi hakemusten käsittelyyn.
Luin muuten tuon viestisi alv:in vähennysoikeudesta, mielenkiinoista. Täytynee huvin vuoksi tutustua tarkemmin Tanskan systeemiin.
Tuossa tapahtuu nyt pieni mutta huomattava kömmähdys.
Mainitsemasi ALV 2200e 12200e loppuhinnasta sisältää myös "ELVin". Auton arvonlisäveroton hinta muodostuu ostohinta kate autovero, josta kokonaisuutena lasketaan ALV.
Autovero, jos sitä halutaan periä, tulisi määrätä kuluttajahinnan perusteella kuten ALV, ostopaikasta riippumatta. Toisinsanoen siirtää verovelvollisuus kuluttajalle.
Tämä on mielenkiintoista näiden korkeiden autoveromaiden kanssa EU:ssa, koska autoveroja ei ole harmonisoitu, joka taas johtaa faktiseen syrjintään. Monissa EU:n selvityksissä on mainittu, että autovero on itsessään syrjivä. Syrjivyys siis tältä osin sallitaan, mutta kun aletaan puhua perustamissopimuksen syrjintäkiellosta, joutuu mm. EYT luonnollisesti olemaan pilkuntarkka.
Lopultahan on kysymys siitä miten asioita komissioon viedään ja mikä sen suhtautuminen kulloinkin on. Kyllähän sieltä melko herkästi selvityspyyntöjä tulee, mutta so what.
Olisihan se toivottavaa ja ainut järkevä vaihtoehto edetä komission nyt antaman esityksen mukaan. Tuonhan aikanaan näkee miten siinä kay.
laskeskelija:
Mainitsemasi ALV 2200e 12200e loppuhinnasta sisältää myös "ELVin". Auton arvonlisäveroton hinta muodostuu ostohinta kate autovero, josta kokonaisuutena lasketaan ALV.
kK:
Totta turiset. Yritin asiaa pelkistää mahdollisimman monen ymmärrettäväksi, jolloin ajatus tuli väärin ilmaistua tältä osin. 2200 osuudessa siis osa on tuota autoveron alvia (elviä = ei alvi), joka on vähennysoikeuden seurauksena korvannut samansuuruisen normaalialvin.
Mielestäni mielenkiintoisen lisän tähän asiaan tuo se kysymys, missä laissa määrätään maksamaan elv:iä. Autoverolaissa määrätään vain alv:sta, mutta elv:stä ei ole määrätty missään.
EY-tuomioistuinhan Siilinin tapauksessa totesi, että elv ei ole alv.
Mahtoiko tämä asia tulla esille Linforsin tapauksessa, kysyttiinkö tätä? Voiko tätä kysyä KHO:lta ja edelleen EY-tuomioistuimelta vielä, pitääkö tällaisesta perittävästä elv-verosta määrätä laissa?
Vee70
IW:
Siihen, onko elv:iä sitten peritty liikaa, en ota kantaa. KHO on oikeassa siinä, että elvin periminen itsessään ei ole kiellettyä, mutta että sitä ei saa periä enempää ....."
kK:
Kuten Turusen kirjoituksesta nähdään, hänen ja P.S:n kanta on nimenomaan, ettei elviä saisi periä lainkaan. S.T:n ja P.S:n kehittämä elvin vähennysoikeuteen perustuva teoria johtaisi absoluuttisesti siihen, ettei elviä suomiautossa olisi lainkaan. Kysymys ei siis ole siitä, miten paljon sitä on, vaan onko sitä vai eikö.
Miksi EYT olisi asian ilmaissut siten, että elviä saa periä, eikä vähennysoikeudella ole merkitystä, ellei sitä saa periä vähennysoikeuden vuoksi ? EYT lausui että "koska elvi lasketaan nimenomaan autoverosta" ei elviä saa periä enempää kuin suomiautossa on jäljellä. Jos elvi tulisi vähennysoikeuden vuoksi kielletyksi, ei olisi merkitystä mistä se lasketaan, vaan merkitys olisi vähennysoikeudella.
Maininta vähennysoikeuden merkityksettömyydestä ei tietenkään tarkoita, että se olisi oikein. Sillä ei vain tässä jutussa, eli elvin "laillisuuden" suhteen ole merkitystä, eikä KHO edes voinut tässä jutussa tutkia sen laillisuutta, koska siitä ei ollut kyse.
IW:
Jos ostaja joutuu maksamaan enemmän veroa siitä syystä, että liike sijaitsee toisessa maassa, asiaa kannattaa tutkia
kK:
Tämähän liittyy elviin ainoastaan tuon EYT:nkin mainitseman seikan - "koska elvi lasketaan nimenomaan autoverosta" - kautta. Eli tässä suhteessa on ensisijassa kyse autoverosta, mutta myös elvistä. Tästähän EYT lausui tuon tunnetun fraasin, tuontiautosta ei saa periä enempää veroa, kuin Suomessa rekisteröidyn vastaavan auton arvossa on vero-osuutta jäljellä. Ja tähän eduskunnassa (VaV:n vero-osasto) kehiteltiin tuo nerokas veroprosenttitaulukkoidea (autoverolaki 6a§) "Veron osuus lasketaan niiden yleisten veroperusteiden mukaan, joista säädetään siinä autoveroa koskevassa laissa, joka oli voimassa, kun ajoneuvot olivat uusia. Veron osuus voidaan määrittää useamman kuin yhden ajoneuvomallin yleisiin vähittäismyyntiarvoihin sisältyvien veron osuuksien perusteella huomioon ottaen samaa automerkkiä koskevat verotustiedot ja hinnoittelu.
Tullihallitus vahvistaa veron osuudet julkaisemassaan taulukossa."
Toisessa viestissä mainitsit tullin kuukausittaisesta tarkkuudesta ja sen ongelmallisuudesta. Samaan on kiinnittänyt huomiota kilpailuvirasto. Lakihan ei edellytä edes automallikohtaista tarkkuutta. Mutta sitten tultaisiin taas siihen kysymykseen mihin raja vedetään.
Elvi perustuu maan tapaan, autokauppiaitten lobbaukseen valtioon nähden (Pörhö etc.) ja valtiovarainministeriön eli valtion haluun tukea autokauppaa.
Vielä koittaa se aika, jolloin autokaupan ja valtiovallan kyseenalainen yhteistyö lopetetaan.
Ote varmasti pitää, sen ovat viime kuukaudet osoittaneet. Ongelmana onkin seipään heikkous. On niitä seipäitä katkennut tärkeämmissäkin kilpailuissa ja nyt näyttää pahalta. Kannattaisi vaihtaa seivästä uudempaan, kun tuossa vanhassa on jo kuituja niin paljon poikki.
Kiitos kun selvensit, noinhan olin tarkoittanut sanoakin mutten osannut olla juridisesti ihan yhtä täsmällinen.
Kylmäkallen väite, että asia on kristallinkirkas on yksinkertaisesti väärä.
Tulkintaepäselvyyttä on, jonkun mielestä aivan valtavasti koska autoverolainsäädäntö on niin reikäinen ja jonkun toisen mielestä ehkä ei niin paljon.
Mutta sitä on, ja sen takia JOKAINEN autoveropäätös on altis valituksille ja muutoksille. Se, että tilkkutäkki ei pysy kasassa ei ole kylmäkallea lukuunottamatta yllätys kenellekään. Vain ajan kysymys milloin koko laki joudutaan laittamaan perusteitaan myöten uusiksi.
Siihen asti, EYT:ssä tavataan!
terv. Oikaisija
"... JOKAINEN autoveropäätös on altis valituksille ja muutoksille..."
Tuo on juuri veronmaksjajien kannalta pahinta. Kaikki tietävät, että sadakseen omansa pois, tulee _kaikista_ päätöksistä tehdä valitus. Valitusruletin pyörttäminen on järjettömän kallista ja huonoa hallintokulttuuria.
Kaikkein pahinta on kuitenkin, että todennäköisesti nykyisen järjestelmän alasajo ei tapahdu hallitusti, joka taas ei ole suomalaisten etu. Olisi aika vaihtaa miehet, jotka hassaavat yhteisiä verovarojamme taitamattomalla valmistelulla.