Kertokaa ihmiset miten olette eron jälkeisestä ajasta selvinneet?
Kun uni ei tule eikä ruoka maistu, kun sydän on särkynyt, sisintä viiltää eikä kipu hellitä!?
Kun sattuu niin että siitä haluaisi tehdä lopun!
Ystävien ja perheen tukenako?
Entä jos sellaisia ei ole, ei ole ketään tukijaa tai lohduttajaa, kun oli vain se yksi ihminen elämässä!?
Ei ole paikkaa minne mennä, ei paikkaa missä olla, ei ole kotia enää, mitä silloin tehdä?
Kun ei näe kuin sitä yhtä ainoaa ulospääsyä tästä kaikesta, sitä lopullista, mutta kun vain pakko jaksaa, edes olla olemassa, kun on pieni elämä josta huolehtia ja ottaa vastuuta, vaikka koko maailma romahti yhdellä kertaa, kun muutenkin niin paha olla ettei kestäisi mitään muita vastoinkäymisiä.
Mitä silloin tehdä?
Miten jatkaa?
Kun uni ei tule eikä ruoka maistu, kun sydän on särkynyt, sisintä viiltää eikä kipu hellitä!?
Kun sattuu niin että siitä haluaisi tehdä lopun!
Ystävien ja perheen tukenako?
Entä jos sellaisia ei ole, ei ole ketään tukijaa tai lohduttajaa, kun oli vain se yksi ihminen elämässä!?
Ei ole paikkaa minne mennä, ei paikkaa missä olla, ei ole kotia enää, mitä silloin tehdä?
Kun ei näe kuin sitä yhtä ainoaa ulospääsyä tästä kaikesta, sitä lopullista, mutta kun vain pakko jaksaa, edes olla olemassa, kun on pieni elämä josta huolehtia ja ottaa vastuuta, vaikka koko maailma romahti yhdellä kertaa, kun muutenkin niin paha olla ettei kestäisi mitään muita vastoinkäymisiä.
Mitä silloin tehdä?
Miten jatkaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin oli pakko heittää järki peliin. Puoli vuotta kipuiltu samoilla oireilla kuin sinä ja prosessi jatkuu, niin koville otti. Mutta alussa pakolla söin jotain, liikuin. Itselleni lenkit olivat henkireikä ja pitää kiinni rutiinista. Etsiä asioita, joita on aina halunnut tehdä, mutta ovat jääneet...Kai se aika parantaa, siihen uskoen. Mutta asiat ovat vieläkin solmussa.....Eli aikaa menee ainakin itselläni. Tuskainen ero....
Niin se on, että ero tekee helvetin kipeää. Erosin huhtikuussa vuoden kestäneestä suhteesta. Sen jälkeen ekan viikon vaan itkin, en pystyny syömään enkä nukkumaan. Sitten tuli raivo ja viha entistä poikaystävääni kohtaan. Syytin häntä kaikesta ja ajattelin, että ansaitsen paljon parempaa. Luulin siinä vaiheessa "päässeeni yli" hänestä, mutta ei se niin ollut. Erilaisia vaiheita tuli paljon. Kaikkea jumalattomasta ikävästä itsesääliin ja syyllisyyteen. En ole vieläkään päässyt erosta kokonaan yli, vaikka mulla on ollut jo pieni kesäromanssikin tässä välissä. Jos luen vanhoja tekstareita, käyn paikoissa, joissa kävimme yhdessä...ikävä yllättää. Onneksi mulla on ollut tukena ihanat ystävät, kunpa sullakin olisi joku jolle puhua. Koita keksiä jotain kivaa, omaa tekemistä, mikä ei liity mitenkään entiseen suhteeseesi. Muista, että olet vahva. Älä missään tapauksessa tee mitään pahaa itsellesi. Vähitellen asiat alkaa näyttää valoisammilta. Tsemppiä!!!!
Tunteittesi kanssa, meitä on paljon muitakin, jotka käyvät
tuota samaa prosessia läpi. Enkä osaa oikein muuta
sanoa kuin että eteenpäin pitää vain mennä vaikka
tiukkaa tekeekin.
Lopussa odottaa kuitenkin palkinto eli mielenrauha sekä
usko taas tulevaisuuteen.
Kaikkea hyvää sekä voimia jaksaa sinulle.
Onko sun erosta kulunut jo kauan? Mä erosin mun poikaystävästä reilut kaks kuukautta sitten. Mä tein sen virheen et viilsin itteeni ranteeseen. Nyt mulla on kaks vaikeeta ja kipeetä asiaa käsiteltävänä: ero ja itsemurhayritys. Oon kuitenkin tajunnu et en halua kuolla ja kyllä se elämä voittaa.
Mulla oli kans ensimmäiset viikot tosi vaikeita, en syöny enkä nukkunu mut nyt jo ruoka maistuu enkä tarvi enää unikääkkeitä. Vaikein taitaa olla ohi, en enää ees päivittäin itke. Vaikka erosta selviäminen taitaa vielä olla alkutekijöissä ja joka päivä koskee kun on toista niin kova ikävä ja rakastan sitä vieläkin niin uskallan kuitenki jo ihan vähän uskoo huomiseen. Ja nyt tää elämä kuitenkin alkaa olla jollain tavalla siedettävää... Luota siihen äläkä satuta ittees!! Aina on joku muu vaihtoehto!!!