olen täysin umpikujassa. olemme pitäneet yhtä avopuolisoni kanssa kohta viisi ja puoli vuotta, josta kohta reilu neljä vuotta kihloissa.
Vuosi sitten petin miestäni ensimmäisen kerran.
puolen vuoden päästä siitä toisen kerran, jolloin en mennyt loppuu asti, mutta omasta mielestäni petin silti. ja viime keväänä ei ehtinyt tapahtua mitään, mutta pidän sitä silti pettämisenä. kesän alussa sitten aloin miettimään tätä asiaa. siihen asti olin jotenkin pystynyt kieltämään sen itseltäni, mutta nyt mietin sitä kokoajan. joka hetki.
vuosi sitten isäni kuoli. se oli minulle tosi kova paikka. olin silloin ihan hukassa. en pystynyt puhua siitä kenenkään kanssa, koska se sattui liikaa. elin vain, millään ei enää tuntunut olevan merkitystä. en halua laittaa pettämisiäni isäni kuoleman syyksi. mutta en ikinä olisi uskonut voivani pettää rakastani. en ikinä! olen sen kuitenkin tehnyt ja antaisin vaikka terveyteni, että voisin sen pyyhkiä pois elämästäni.
mieheni suunnittelee kosivansa minua, on antanut niin ymmärtää.
mitä teen?? en voi kertoa hänelle. minulla ei olisi enää mitään syytä elää. olemme kokeneet niin paljon yhdessä. mieheni palvoo minua ja hän menisi ihan rikki, jos kertoisin hänelle totuuden. tiedän ettei hän antaisi minulle ikinä anteeksi. tiedän sen. mutta en voi olla kertomattakaan. en voi elää tämän ahdistuksen kanssa. ja tiedän ettei mieheni haluaisi naimisiin tällaisen tunteettoman paskapään kanssa joka on pettänyt häntä. odotan vain milloin minun elämäni täälä päättyy. en halua kuolla niin ettei hän tiedä minun pettäneen häntä.
olen täydellisessä umpikujassa.
kumpa tämä olisi vain tosi pahaa unta.
Vuosi sitten petin miestäni ensimmäisen kerran.
puolen vuoden päästä siitä toisen kerran, jolloin en mennyt loppuu asti, mutta omasta mielestäni petin silti. ja viime keväänä ei ehtinyt tapahtua mitään, mutta pidän sitä silti pettämisenä. kesän alussa sitten aloin miettimään tätä asiaa. siihen asti olin jotenkin pystynyt kieltämään sen itseltäni, mutta nyt mietin sitä kokoajan. joka hetki.
vuosi sitten isäni kuoli. se oli minulle tosi kova paikka. olin silloin ihan hukassa. en pystynyt puhua siitä kenenkään kanssa, koska se sattui liikaa. elin vain, millään ei enää tuntunut olevan merkitystä. en halua laittaa pettämisiäni isäni kuoleman syyksi. mutta en ikinä olisi uskonut voivani pettää rakastani. en ikinä! olen sen kuitenkin tehnyt ja antaisin vaikka terveyteni, että voisin sen pyyhkiä pois elämästäni.
mieheni suunnittelee kosivansa minua, on antanut niin ymmärtää.
mitä teen?? en voi kertoa hänelle. minulla ei olisi enää mitään syytä elää. olemme kokeneet niin paljon yhdessä. mieheni palvoo minua ja hän menisi ihan rikki, jos kertoisin hänelle totuuden. tiedän ettei hän antaisi minulle ikinä anteeksi. tiedän sen. mutta en voi olla kertomattakaan. en voi elää tämän ahdistuksen kanssa. ja tiedän ettei mieheni haluaisi naimisiin tällaisen tunteettoman paskapään kanssa joka on pettänyt häntä. odotan vain milloin minun elämäni täälä päättyy. en halua kuolla niin ettei hän tiedä minun pettäneen häntä.
olen täydellisessä umpikujassa.
kumpa tämä olisi vain tosi pahaa unta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei, minusta sinä tarvitset nyt keskusteluapua
henkilöltä, joka on siihen kykenevä. Mitä tilanteen taustalta löytyy? VAikutat jotenkin masentuneelta, solmuja kannattaisi avata jonkin ammatti-ihmisen kanssa. Olet jostain syystä juuttunut miettimään nuita pettämisiäsi ja se estää elämästä tässä ja nyt. Entä jos tekisit hyvän päätöksen, ettet enää petä miestäsi ja päätät korvata sen jotenkin miehellesi jatkossa paremmalla käytökselläsi esim. ja päätät, että jos menette naimisiin, aloitat puhtaalta pöydältä.
kiitos vastauksestasi.. olen ajatellutkin että menen jollekin ammatti-ihmiselle puhumaan asiasta, mutta mitäköhän hänkin minusta ajattelee.. "petänyt miestään kolmesti, on siinäkin kiittämätön paskiainen...."
totta, olen ollut jo vuosia masntunut, mutta tämä ahdistaa enemmän kuin mikään.
kuten sanoit, että korvaisin hänelle sen jotenkin, olemalla hänelle mahdollisimman hyvä ja tekeväni kaikkeni hänen vuokseen. olen tehnytkin niin, ensimmäisestä pettämisestä saakka... mutta tuntuu niin uskomattoman pahalta... en ansaitse hänen rakkauttaan..
toivon vain että hän pettäisi minua, niin voisimme aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta tiedän että hän ei tee sitä.
kiitos hirvittävästi kuitenkin vastauksestasi.
jos hän kosii sinua, niin minun mielestäni sinun pitäisi kertoa hänelle. Koska jos asia joskus tulee ilmi, niin hänen on vaikea ymmärtää, että miksi et kertonut hänelle. kerro hyvissä ajoin ennen kuin ehtii ksoia, ettet kerro juuri samaan aikaan kun kosii, silloin hän yhdistää ksoismisen aina tosi kipeään tilanteeseen-
Moi
Pidä pettämisesi omana tietonasi.
Jos et halua tehdä omastasi ja kaverisi elämästä helvettiä, niin ÄLÄ KERRO TAPAHTUNUTTA vaikka mitä tapahtuisi..
Vanhojen huonojen asioiden mietiskely ei kannata, sillä vahingoitat vain itseäsi.
Unohda tapahtuneet ja pyyhi ne pois mielestäsi.
Valoisin ajatuksin kohti uutta.
Yleensä tietääkseni tällaisissa tapauksissa neuvotaan olemaan kertomatta toiselle, koska se satuttaisi häntä niin paljon. Mielestäni voisit mennä esim. kirkon sielunhoitajalle tai diakonissalle tai avioliittoneuvojalle puhumaan. Ihan joku naispappikin voisi auttaa tai joku maallikko, kristitty ihminen. Saat tunnustaa tekosi ja kertoa, että kadut sitä. Hän julistaa sinulle synninpäästön ja saat aloittaa puhtaalta pöydältä. Kuten Jeesus sanoi: En minäkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee.
Mutta sinun täytyy tietää VARMASTI että miehesi tulee riittämään sinulle ja miettiä mikä
ajoi sinut uskottomuuteen.
Tunsitko itse riittämättömyyttä?
Onko asiat toisin nyt?
Ajattele että sinua on rankaistu jo riittävästi
koska tunnet noin syvää katumusta.
Tarpeeksi se jo.
Sinä olet hyvä ihminen jolle ikannattaa antaa anteeksi.
Maailmassa on riittämiin paljon pahempia jotka
eivät sitä ansaitse.
kiitos sulle ihan hirvittävästi ja kaikille muillekin!! yksi syy varmasti oli miksi tänne kirjoitin, oli että saisin edes yhdeltä ihmiseltä hyväksynnän, koska itse en hyväksy itseäni ja tekoani. mutta nyt on jo vähän keveämpi olo. menen ja haen ammatti-ihmiseltä apua.
kiitos vielä kerran. ja kaikkea hyvää sulle.
en tiedä mitä tunsin. en todellakaan. kai tunsin vain tyhjyyttä.. mutta sen tiedän, että meidät on tarkoitettu yhteen. olemme kuin sielunsisarukset. senkin tiedän että haluan olla vain hänen kanssaan, loppuelämäni.
Sinun tulee kertoa totuus. Eiköhän asiat siitä
korjaannu. En usko että jaksat kantaa "pettäjän taakkaa mukanasi olemalla tuppisuu.
Ammattiauttajat kyllä jelppivät sinua joten apu
tältäosin kannattaa ottaa vastaan. Ihminen on
erehtyväinen. Kukapa ei olisi joskus ?
Mutta muista TOTUUS ENNENKAIKKEA !!!!
... johon tarvitaan tiukka ratkaisu. Ja kyllä tuntuu, että oletkin umpikujassa. Jotkut neuvovat sua pitämään sen omana tietonasi, jottet loukkaa häntä, jolloin elät valheessa, mutta saatat pelastaa suhteesi. Toinen puoli neuvoo olemaan rehellinen, jolloin loukkaat miestäsi, ja saatat menettää hänet.
Itse olet vastuussa tekemisistäsi ja itse vastaat seurauksista. Ihmettelen aina vain sitä, että miksi ihmiset vieraan elimen himossa ei osaa ajatella kuin sitä hetkeä kun limakalvot ja ihot koskettavat toisiaan. Seurauksista viis, kunhan saa himolleen tyydytystä ja murehditaan sitten myöhemmin. Tuntuu niin helvetin tylsältä, ettei osata ajatella, mitä se murehtiminen todellisuudessa tulee olemaan. Ja sitten kun tulee se totuudenhetki kun on aika vastata teoistaan.
Typeryydellä on sitten hintansa, eikä alennuksia jaella. Mutta onhan meillä toki ihmisiä, joille se on silkkaa huvia, jotka sallivat sen itselleen pienenä arjen piristyksenä. He ovat tunne-äly -maailmaltaan keskenkasvuisia, eivätkä osaa erottaa oikeaa väärästä. Ja aiheuttavat pahaa mieltä ja suhteiden romuttumista... ja mikä surkeinta, he saattavat edelleen olla sitä mieltä, että he eivät ole tehneet mitään väärää ja että oma vika, jos ei osaa sopeutua siihen. Gsus!
Tuntuu ehkä kylmältä sua kohtaan, jos sanon, että on täysin turha elää "kunpa tämä olisi vain painajaista" -tunnelmissa. Tehtyä et saa tekemättömäksi, mutta voit hyvittää tekosi jos saat tilaisuuden. Jos taas miehesi sut jättää, anteeksi vain, mutta se on sun pettämisesi hinta, etkä sä voi kuin itseäsi syyttää. Jos sä olet heikko hetken huuman edessä on syytä alkaa kasvattaa itseään ja miettimään asioita pitkäjänteisesti. Se pitää elämän helpompana ja yksinkertaisempana. Ja tiedän, että sä olet ihan samaa mieltä.
Anteeksi tästä moraalisaarnasta, mutta minua alkaa aina risomaan kun joku on typeryyttään ja heikkouttaan antanut periksi himoilleen ja vasta sitten herää sisäistämään parisuhteen perusjuttuja ja alkaa se katumuksen "ruikutus". Eikö tule vähän mieleen pieni lapsi, joka ei vielä ymmärrä tekoa ja seurauksia:) Niin haluttava se on se toisen lapsen punainen tikkari, et pakko saada nuolaista. Mut kaikesta oppii vai mitä.
Tunnusta tekosi, jos haluat sen pois sydämeltäsi ja vastaa seurauksista kuin tosi nainen. Tai pidä se sisälläsi ja elä valheessa, jos pystyt itsesi kovettamaan, ettei se häiritse sun elämääsi.
... toistaa itseään. Tulet pettämään miestäsi jatkossakin.