Tuttavapariskunta haluaa lapsia, mutta ei pysty saamaan niitä kotikonstein.
Niinpä vaimo otti asian puheeksi minun kanssani, kysyi suostuisinko tapailemaan häntä sopivina päivinä. No mikäs ettei, lapsia ei ole koskaan liikaa.
Homma on vasta keskusteluvaiheessa, saa nähdä miten tässä käy.
Kumpikin on siis onnellisessa parisuhteessa, eikä niitä ole tarkoitus alkaa rikkomaan.
Niinpä vaimo otti asian puheeksi minun kanssani, kysyi suostuisinko tapailemaan häntä sopivina päivinä. No mikäs ettei, lapsia ei ole koskaan liikaa.
Homma on vasta keskusteluvaiheessa, saa nähdä miten tässä käy.
Kumpikin on siis onnellisessa parisuhteessa, eikä niitä ole tarkoitus alkaa rikkomaan.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Siis meinaatko jättää kertomatta vaimollesi ?
Miksi tämä muuten olisi uskottomuus palstalla ellei tässä olisi tarkoitus ketään pettää? Kaikkien osapuolten yhteisellä päätöksellä tuommonen ei olisi uskottomuutta.
Ei tällaiset jutut salassa pysy.
Kaikki neljä olemme aikuisia ja järkeviä ihmisiä, tuskin tuo pitkäaikaista parisuhdetta hetkauttaa.
Ei tuossa mitään mikäli se KAIKILLE osapuolille sopii, mutta mikäli se ei kaikille sovi niin tuo on erittäin tuomittavaa ja muutenkin riskialtista.
Millaiseksi sinä oman asemasi olet miettinyt? Käytkö vain siittämässä lapsen ja toivot että kukaan muu ei saa asiasta koskaan tietää? Mitäpä sitten kun nyt kahdestaan tuon rouvan kanssa petätte kumppaneitanne, rouva saa lapsen ja rouvan puoliso arvaa että lapsi ei olekaan oma? Asiaa ruvetaan kaivelemaan ja selviää että sinä oletkin isä?
"Kiva" alku lapsen elämälle ja "kiva" loppu kahdelle parisuhteelle!
Ymmärtääkseni tämä toinen pari on keskustellut asiat läpi ja päättänyt että mieluummin näin kun klinikalle. Tietää ainakin mitä tilaa, ja onhan tuo elämän tärkeimpiä päätöksiä.
Varsin outoja ihmissuhteita tuosta voi syntyä, mutta elämä on toisinaan kummallista.
Enkä oikein ymmärrä lähes kaikkien naisten ja monen miehenkin halua salailla asioita, jopa isyyttä. Jos hommaan alkaa niin siinä tulee mukana melkoinen vastuu.
isä ja elatusvelvollisuus lankeaa sinulle pahimmassa tapauksessa. Pyydä pariskuntaa kokeilemaan keinohedelmöitystä, jos et halua rikkoa montaa elämää.
Onpas sinulla kummallisia mielipiteitä.
Eivät kaikki miehet ole pelkuriraukkoja, joku elatusvelvollisuus ei pelota pätkääkään.
Ihanan kallista - elämä on.
Ja ymmärrän tätä pariskuntaa oikein hyvin, tällä tavalla pääsevät valikoimaan. Jos menevät klinikalle niin saavat jonkun kaljarahoja vailla olleen amispellerunkkarin siemeniä. Ja vielä maksavat siitä huvista aika paljon.
Ihanko tosissaan olisit valmis pelkäksi siittäjäksi ja maksajaksi? Huomaa, että elatusvelvollisuutta et voi pätevästi sulkea pois etukäteen. Tapaamisoikeudetkin voi olla tiukassa.
Jos tykkäät niin ihanan kalliista, niin lähetä rahoillas se naapurin muija jenkkeihin hakemaan nobelvoittajan spermaa. Kai se sulle ja vaimollesi sopii?
Jos kyseessä olisi epämääräinen tapaus, tietenkin kieltäytyisin kohteliaasti.
Koska tunnen rouvan ennestään ja tiedän tilanteen, en usko että hän yrittää raakaa rahastusta vaikka siihen pystyisikin.
Onko varmaa että tuo toinen pariskunta on keskustellut asiasta? Älä luota naisen sanaan.
Ja edelleenkään et ole kertonut aiotko kertoa asiasta omalle vaimollesi tai oletteko jo asiasta keskustelleet.
Tosiaan mikäli tuommonen kaikille sopii niin ei siinä ole mitään moitittavaa. Pieni riski isyyssotkuista on tietysti aina vaikka tuo aluksi kaikille sopisikin.
Rouva on vihjaillut, että puolisokin haluaisi tutustua ja hyväksyä valinnan. Itse en pidä sitä kovin järkevänä.
Samoin oma puoliso saa tietää asiasta jälkikäteen, olisi aika epäkohteliasta alkaa kailottamaan siitä nyt. Sitäpaitsi on helpompi pyytää anteeksi kuin lupaa toimintaan. :-)
Tiedän samanlaisen tapauksen!
Tässä jutussa sovittiin kirjallisesti, ettei nmitään elatusmaksuja eikä tapaamisoikeutta olisi.
No, meni parivuotta ja tulikin ero lapsen vanhemmilla.
Mitä luulette?
Pitikö sopimus?
NO, ei tietenkään pitänyt...
Vaan lakimiehen pakeille ja isyystesteihin ja elatusapu ruljanssi alkoi. Tässä tapauksessa lapsen vanhemmat olivat avoliitossa.
Mies lähti ja siittäjä velvoitettiin elatusapuun ja lapsen äiti halusi myös hänen tapaavan lasta.
No, kaikki hyvin kait? Kuka tietänee ihmisten syvimpiä ajatuksia.
Tämä lapsi on sisarukseni. Mitä luulette äitini ajatelleen, kun asia tuli ilmi?
No, siitähän seurasi sitten avioero.
Miettikää hyvät ihmiset, ennen kuin teette peruuttamattomia päätöksiä, jotka koskevat niin monien muidenkin elämää kuin omaanne.
Melkoisen keskenkasvuista toimintaa kaikilta osapuolilta. Kehno homma perheellesi, jos sopimukset eivät pitäneet. Toisaalta isäsi taisi olla niitä, jotka luulevat selviävänsä elämästä ilman vastuun ottamista.
Minä teen peruuttamattomia päätöksiä ihan koko ajan, eikä se tunnu missään.
Ethän sinä ole yksin tässä, koskeehan se kolmea muutakin aikuista, eritoten lasta ja hänen oikeuksiaan, oletkos niitä miettinyt ..
Niin ja tosiaan lapsen sisaruksia, olevia tai tulevia..
Sotkun mahdollisuus on suuri ja vastuu myös sitä luokkaa.
ohita lapsen etua. Ja näin tällaiset sopimukset ovat Suomen laissa pätemättömiä vaikka siellä olisi mitä tahansa kirjattuna. Voi sopia maksuista, rahan antamisesta jne. mutta lapsen oikeus oikeaan isään, jolla on oikeus tavata lastaan ja velvollisuus elättää ovat kumoamattomat.
Epäluotettavia ja ahneita löytyy, tosin ei niin paljon kuin näiden viestien kirjoittajat kuvittelevat. Suurin osa naisistakin on varsin kunnollisia ihmisiä.
Ja mieti itse, kenelle olisi parempi jos se lapsi jää syntymättä?
Lapselle, ei kai elämä niin kurjaa ole?
Sen vanhemmille, jotka jäävät lapsettomiksi?
Sisaruksille, jotka saavat hieman isomman perinnön?
Täältä ei näytä löytyvän täysjärkisiä ollenkaan.
Sinäkin lienet joku ihme lusmu, joka haluaisi päästä lakisääteisistä vastuistaan ja harmittelee kun ei pysty.
Onneksi on joitakin minunkaltaisiani, jotka tekevät mitä pitävät järkevänä ja myös vastaavat teoistaan.
sanoit että mies joka luulee selviävänsä elämästä ilman vastuun ottamista !!!...Hei haloo..itsekkään et ota elämästäsi vastuuta koska et kunnioita omaa vaimoasi ja keskustele tästä toisen naisen raskaaksi saattamisesta!
Keskustelemalla selviää paljon...ja se osoittaa luottamusta toista osapuolta kohtaan.
Onpa todella lapsellinen suunnitelma. Ensin käydään siittämässä (=hyvä syy pettämiselle) ehkäpä kuukausien ajan ja sitten tunnustetaan vaimolle ja lapsen tulevalle "isälle". Jos olisin vaimosi, en varmasti antaisi anteeksi noin harkittua pettämistä, vaikken muuten olekaan kerrasta poikki -ihmisiä. En myöskään haluaisi perheeseeni käenpoikasta pelkällä miehen päätöksellä. Tulevalla "isällä" ei ole mitään velvollisuuksia lasta kohtaan, jos hän ei menettelyä hyväksy.
Ja kuka ajattelisi tässä sekasotkussa lasta?
Samalla logiikalla voit abortoida omat lapsesi, etteivät ne synny tähän pahaan maailmaan.
Lapsia tehdään jos se tuntuu hyvältä idealta, eikä siinä kysellä hintaa.
En kyllä ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt lapseni abortoida. Oletko niin sokaistunut suunnitelmasti oikeutuksesta, että alat arvostella kaikkien muiden kuin itsesi siittämiä äpärälapsia? Maailma on paha, mutta vanhempien tehtävä lienee parhaan kykynsä mukaan suojella lasta ylimääräiseltä pahuudelta.
Lapsen elämä on nykymaailmassa sen verran haasteellista, etten kyllä ehdoin tahdoin hankkisi lisää ongelmia. Nyt olet hankkimassa lasta ongelmien keskelle ja kenties hajottamassa kahta parisuhdetta sen takia.
Lapsia ei varmaankaan yleensä tehdä. Niitä saadaan ja vanhemmat yrittävät varmaan hankkia lapsia sellaisiin olosuhteisiin, jossa nimen omaan lapsilla olisi mahdollisimman hyvät elämisen olosuhteet. Olosuhteet voivat tietysti muuttua ja elämä olla vaikeaa, mutta harva niitä ongelmia etsimällä etsii lapsensa elämään. Oletko muuten ajatellut, miten rakas lapsi olisi sinulle esimerkiksi vammaisena tai sairaana? Entä viralliselle isälle?
Siis millä logiikalla sanot, että vois abortoida omat lapsensa, etteivät synny tähän pahaan maailmaan? Mistä semmosen ajatuksen pystyit tästä johtamaan? Vippasko nyt isopyörä ylimääräisen kierroksen?
Kompuroit jo eka lauseessa itseäsi vastaan, joten et osaa edes itse hahmottaa tarinaasi.
Mene tuonne huuhaa palstalle jatkamaan.
tositarina.
Ja joskus jopa tottakin...
Kukapa nainen tuommosen pettämisen antaa anteeksi ja vaikka antaakin niin ei tuo ole hyväksyttävää. Tuo on vielä pettämistäkin vakavampaa kun tarkoituksena on nimenomaan lapsen aikaansaaminen. Tuo ei ole kyllä reilua vaimoasi kohtaan, ei alkuunkaan. Esität kyllä vastuullista ja kaikkea, mutta et sinä sitä ole mikäli et keskustele asiasta etukäteen vaimosi kanssa.
Kun anteeksi pyytäminen on helpompaa kuin etukäteen keskusteleminen niin et itsekään ilmeisesti usko että vaimosi tästä ilahtuu?
Teet kyllä vaimoasi (enpä muista onko teillä lapsiakin) kohtaan elämäsi suurimman virheen, mutta mikäs siinä kun sinähän kannat kaikesta niin mallikkaasti vastuun.
Edelleenkin olen sitä mieltä että tuo lapsen lapsettomalle pariskunnalle siittäminen on aivan ok mikäli KAIKKI osapuolet sen hyväksyvät. Näin merkittävistä asioista on aina ensin keskusteltava kaikkien osapuolten kanssa. Tuo on kyllä mielestäni myös ehdottomasti varmistettava että rouvan puoliso oikeasti hyväksyy että siität heille lapsen. Se on lapsen edun kannalta hyvin tärkeää. Ainoa keino varmistua rouvan puolison suostumuksesta on se että tapaatte toisenne. Esim puhelinkeskustelu ei ole kovinkaan luotettava tapa varmistua asiasta mikäli et tiedä etukäteen millainen rouvan puolison ääni on.
Aika outoa kyllä on. Eikö sitä voi keskustella ensin vaimon kanssa? Vaimosi taatusti loukkaantuu jos kerrot vasta jälkikäteen että yksi asia..minulla on lapsi meidän tutun kanssa...pettämistä se joka tapauksessa on vaikka sitä yritetään naamioda "siittämiseksi". Eikö sitä voi ruikkia purkkiin tarpeen vaatiessa ilman aktia??? Mutta olen samaa mieltä kun muutkin että sinun tarvitsee keskustella vaimosi kanssa. Ja oletko sinä maailmassa ainoa vaihtoehto siihen hommaan?? Vaikuttaa aika paksulta vaikka onkin totta. Tuntuu että oikeasti syy on siinä että tuttavapariskunnan vaimo haluaa kokeilla vierasta ja sinä myös. En kyllä suosittele edes harkitsemaan koko hommaa...tulee mieleen tapaus kansanedustaja Eero Lankia jos joku vielä muistaa..teki samantapaisen sopimuksen ja vaimo ei ilmeisesti tiennyt mitään. Erohan siitä seurasi.
Vähintään joka toinen kirjoittajista varoittelee oikeusjutuista ja elatusmaksuista tai puhuu "sopimuksista", mitä se sitten tarkoittaakin. Ilmeisesti sitä, että yrittäisin jotenkin päästä vastuusta.
Todellisuudessa nuo lisääntymisongelmat ovat aika tavallisia, joka viidennellä parilla on vaikeuksia eikä lääketiede pysty kaikissa auttamaan. Tämmöisiä tapauksia lienee aika paljon, useimmat hoidetaan sivistyneesti eivätkä ne tule koskaan julkisuuteen.
Aikuisten oikeasti??? haluatko naida vai vaan tulla "isäksi"? Jos haluat vaan isäksi, niin vaimolle pitäisi kertoa etukäteen ja jos se on ok, niin eikun spermat purkkiin ja pariskunta sitten itse hoitavat tämän "siittämisen" kotioloissa.
Jos taas haluat vain naida, niin hommaa vaikka salarakas joka ei halua lapsia.
Itse vaimona en missään nimessä hyväksyisi käenpoikasta, pettäminen jo sinänsä on raskas kokemus niin että mieti tarkkaan.
Naisten perässä juokseminen on aika tylsää puuhaa, ei tulisi mieleenkään lähteä ravintolaan naisia iskemään enkä missään nimessä olisi ehdotellut suhdetta tälle rouvalle.
Kun hän kuitenkin otti asian puheeksi ja on mielestäni varsin fiksu ihminen sekä pystyy lapsen hoitamaan, niin mikäpäs siinä.
Itse taidat olla keskenkasvuinen, jos kaksi aikuista ihmistä haluaa tehdä lapsen niin mihin siinä purkkeja tarvitaan?
Oletkos ajatellut asiaa siltä kannalta, että "joudut" polkaisemaan rouvaa luultavasti useampaan otteeseen, ja vaikka itse pystyt varmaankin tunteet erottelemaan seksistä niin ehkäpä tämä rouva saattaa rakastua sinuun?? Siinä tapauksessa on asia jo paljon mutkikkaampi.
Eli se purkki idea tuli juuri siitä, että kyllähän lapsettomuusklinikoillakin spermanluovuttjat asentaisivat itsekin satsinsa suoraan naiseen, mutta siellä on ajateltu tämä tunnepuolikin.......
Tietenkin siinä jonkinlainen suhde syntyy, jos tehdään yhteinen lapsi tai lapsia. Ei kuitenkaan parisuhdetta, ehkä samanlainen kuin hyvään hammaslääkäriin tai autonkorjaajaan. Arvostetaan toisiamme ja ollaan kohteliaita.
Lapsettomuusklinikalla käyvät naiset sekä spermanluovuttajat ovat mielestäni kummatkin luusereita. Näiden mielestä elämän pitää olla väritöntä, hajutonta ja mautonta, omia päätöksiä ei tehdä eikä niistä varsinkaan oteta vastuuta.
Aluksi ajattelin, että tavallaan hyvä homma..
Mutta luettuani viestiketjun tulin siihen lopputulokseen, että taidat selittää mitä sattuu, nimittäin jutuissasi on ristiriitaisuuksia.
Ja vaikka vaikutat jämerältä, mieleeni tuli, että taidatkin vain haluta tämän naisen kanssa sänkyyn..
saat sen kuulostamaan melkein jalolta.
Homma on ihan niinkuin kerroin.
Kaksi ihmistä joilla on sama intressi, sänkyhommat ovat siinä pikkujuttu. En todellakaan usko, että kumpikaan meistä haluaisi toisen kanssa punkkaan ellei tilanne olisi tämmöinen.
Necessity makes strange bedfellows, mitä suurimmassa määrin. Ei tässä mitään jaloa ole, ei mitään alhaistakaan.
Mutta Sinun kertomuksesi on ristiriitainen:
puhut alussa tuttavapariskunnasta, sitten kuitenkin
tuolla ylempän toteat..
" Rouva on vihjaillut, että puolisokin haluaisi tutustua ja hyväksyä valinnan. Itse en pidä sitä kovin järkevänä."
Miten niin tuttavia.. nainen on tuttava, vai..
Toisaalta sehän on teidän asianne, silti epäilen, että tämä ei ole sitä miltä vaikuttaa :)
Rouva on tuttu, puoliso ei.
Tämä juttu puolison halusta katsastaa isäehdokas on täysin totta.
Siinä olet oikeassa, että kuvio on mahdollisesti kummallisempi kuin vaikuttaa. Rouva on kertonut harkitsevansa joko minua tai jotain toista.
En tiedä mikä on kuvio, mutta ei ole minun ongelmani.
Tuttavasti on tehnyt sinulle mielenkiintoisen ehdotuksen. Olen joskus ajatusleikkinyt sillä, miten toimisin tilanteessa, jossa olet nyt.
Minä lähtisin liikkeelle avoimuudella. Eli kertoisin ehdotuksesta omalle vaimolleni ja juttelisin asiasta myös tuon tuttavamiehen kanssa. Keräisin kaikki neljä saman pöydän ääreen keskustelemaan asiasta. Jos se ei onnistuisi, ts. jos jollekin osapuolelle tuo ei kävisi, hautaisin idean.
Jos kyse on vain isyydestä, ottaisin selvää laillisesta puolesta. Käsittääkseni avioliitossa lapsen isäksi tulee aviomies, jos muuta ei toisin todisteta. Tarkoitushan käsittääkseni on, että lapsesta tulee tuon toisen avioparin lapsi kaikkinensa. Tässä tapauksessa kaikki vastuut ja oikeudet isyydestä pitäisivät mennä tuttavamiehelle, ei sinulle. Minusta se on moraalisesti oikein, eikä sinua silloin voisi syyttää vastuun pakoilusta.
Tutustuisin myös hyvin siihen tuttavamieheenkin. Onko hänestä isäksi? En tietenkään lähtisi siittäjäksi tilanteeseen, jossa lapsen turvallinen kasvaminen olisi epävarmaa.
Ja lopuksi selvittäisin keinohedelmöityksen toteuttamisen. Kysehän on siitä, että minun spermaani käytettäisiin lapsen hankkimiseen, ei siitä, että minun pitäisi päästä kiksauttamaan tuttavanaista. Muuttuuko laillinen statuksesi, jos hedelmöitys hoidetaan keinohedelmöityksenä? Jos lääkäri (tai sinä itse) ensin lypsää sinulta sperman ja hedelmöittää sillä lapsen, oletko sinä edelleenkin juridisesti sama isä kuin silloin, jos lapsi hedelmöitettäisiin yhdynnässä.
Missään tapauksessa tämän aiheen ei pitäisi kuulua uskottomuus-palstalle. Mitään uskottomuutta ei pitäisi tapahtua missään vaiheessa.
Uskottomuus tapahtuu siinä vaiheessa jos ei kerro vaimolleen. Ehdotan kertomaan vaimolle suunnitelmista ennen kuin virhe tapahtuu. Muuten se todellakin on PETTÄMISTÄ vaikka sitä millä yrittäisi selitellä. Henkilökohtaisesti en haluaisi että minun miehelläni olisi lapsi jonkun "tuttavan" kanssa. Mutta mikäs siinä jos vaimo hyväksyy..