nyt en enää jousta, en sopeudu, en usko turhiin lupauksiin, en niele valheita, en luota kaksinaamaisuuteen, en anna kenekään sotkeentua ihmissuhteisiini, en anna puhua pahaa selän takana, en käyttää hyväkseni, en suostu enää terapeutiksi, enkä sylkykupiksi, enkä uhraudu mihinkään!!!
Etsin itselleni oikeita ystäviä. Liian kauan olen antanut periksi, uskonut ja luottanut. Puhumalla tämä ei enää parane, sitäkin on yritetty liian monta kertaa jo monen vuoden ajan. Ja aina minä olen joutunut ottamaan syyt kaikesta niskoilleni ja olla pyytämässä anteeksi, jotta ystävyys säilyisi. Hah, mitä ystävyyttä se muka oli edes..
Etsin itselleni oikeita ystäviä. Liian kauan olen antanut periksi, uskonut ja luottanut. Puhumalla tämä ei enää parane, sitäkin on yritetty liian monta kertaa jo monen vuoden ajan. Ja aina minä olen joutunut ottamaan syyt kaikesta niskoilleni ja olla pyytämässä anteeksi, jotta ystävyys säilyisi. Hah, mitä ystävyyttä se muka oli edes..
Vastaukset 2
Vanhimmat
että uskalsit tehdä päätöksen olla joustamatta jne...Minkäs ikäinen muuten olet? Mä olen jo yli kolmikymppinen, mut vasta viime vuosina olen alkanut tekemään ja olemaan kuten ITSE haluan. En enää yritä miellyttää muita vain sen takia, että pelkäisin jonkun suuttuvan siitä, jos en tee kuten hän haluaa. Täytyy uskaltaa olla aidosti oma itsensä ja todellakin olla suostumatta sylkykupiksi ja mikä parasta tässä päätöksessäsi, erottuu jyvät akanoista eli todelliset ystävät niistä ei-todellisista. Nostan hattua sulle :)
Minä suivaannuin lopullisesti ollessani 23-vuotias. Tarvitsin siihen tosin vaikean elämäntilanteen, johon hain apua koulumme psykologilta. Riittävästi kun oli paskaa niskassa niin rupesi riittämään. Vaikeaa oli, joskus on vieläkin, vaikka 2,5 vuotta jo takana. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa se lähti. Onneksi löysin nykyisen mieheni, joka vain vahvisti itsenäistymistäni.
Hahhaa, edelleen olen kiltti, mutta miten päin tahansa ei kyllä potkita, ei varmana.