Tyttöystäväni on muuttamassa luokseni asumaan. Olen kolme vuotta sitten ottanut asuntolainan ja ostanut talon. Miten jaamme tasapuolisesti ja reilusti asumiskulut??????
Asumiskulut
Nimimerkki
6858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos meinaat että asunto on kokonaan sinun, niin mahsa sinä laina ja nainen sähköt ja veden.
Tai sitten jos nainen alkaa maksamaan lainaa, niin mietippä, jos tulee ero? Mahtaa sillon naista v....aa kun ei saa mitään, vaikka on lainaa lyhentänyt, koska asunto on nimissäsi.
Tai myy asunnosta osuus naisellesi ja kulut puoleksi.
Tee vuokrasopimus naisen kanssa pöllö!!!
Nainen alivuokralaiseksi!!!
Kinkkinen tilanne. Kannattanee ainakin tehdä niin, että sinä maksat lainaa ja siitä tulee sinun asuntosi. Jos suhteenne jatkuu pidempään niin voitte tietysti puhua jostain rahallisesta järjestelystä silloin tai esim uuden yhteisen kodin ostamisesta.
Mutta.. sitä ennen. On ehdottoman väärin, että tyttöystäväsi elää siivelläsi, joten hänen on maksettava jotain asumisestaan. Jos hän ei osallistu lainan lyhentämiseen on myös vuokran pyytäminen typerää. Ensinnäkin virallisesti tehtynä kuten myös epävirallisesti.
Mielestäni toimiva ratkaisu voisi olla, jos tyttöystäväsi maksaisi esim vesilaskun, sähkölaskun, netin ja vaikka enemmän yhteisiä ostoksia (esim ruokaa ja päivittäistavaroita). Näin hän ei eläisi siivelläsi ja maksaisi myös oman osuutensa.
Jos hän kuitenkin olettaa muuttavansa ilmaiseksi asumaan niin sitä en osaa neuvoa miten ilman riitoja saatte raha-asiat selvitettyä.
Tärkeintä on, että vaikka sinä maksaisit enemmän (maksaessasi velkaa) niin joka tapauksessa sinä maksat omaasi pois. Asunto on tulevaisuudessa sinun..
Onnea matkaan!
Hyviä vinkkejä, sen suuntaista oltiin ajateltu keskenäämmekin. Tietenkään tyttöystäväni ei osallistu asuntolainan lyhentämiseen, koska se on tällä hetkellä vain minun nimissäni. Mutta onko sitten reilua, että tyttöystäväni maksaa enemmän laskuja, koska minä lyhennän lainaa, silloin tulee tavallaan tuntu, että minä elän hänen siivellään...?? Miten muut parit ovat asian ratkaisseet?
Miten sitten tulevaisuudessa, tyttöystäväni voisi osallistua lainan maksuun, kun minä olen sitä jo vuosia vähentänyt? Myyn hänelle osuuden, miten se käytännössä menisi? Ostaisiko hän esim. 1/3 osan asunnosta? Ja minun lainani pienenisi saman verran, vai kuinka??
Mies maksoi lainaansa asunnosta, samoin kummatkin maksoivat omat lainansa ja maksunsa esim. puh.
Ruokakulut maksettiin kimpassa tai kummalla oli rahaa. Netti sähkö, vakuutusmaksut maksettiin yhdessä.
Nainen maksoi yhtiövastikkeen. Silloin naiselle jäi vielä mahdollisuus säästää, eli jos ollaan suhteessa jossa vain mies maksoi asuntoa, ei tavallaan naiselle jäännyt mitään käteen jos tulisi ero, mutta säästöjä jäi.(jos nainen halusi säästää)
Lisäksi kummatkin eläkesäästivät ja yhteisesti vielä säästettiin sijoitusrahastoon.
Kummallakin ihan normit tulot.
Lopulta tehtiin niin, että lainat yhdistettiin ja otettiin hieman isompi laina yhdessä (toisesta pankista) ja nainen osti asunnosta paperilla ns. 49% (jotta ensiasunnon oikeus vielä säästyisi, kenties yhteistä isompaa asuntoa varten joskus).
Maksoimme lainaa niin että laitoimme yhdelle tilille joka kk laina summan ja se suoraveloitettiin sieltä.
On hyvä, että on yksi yhteinen tili ja kummallakin omat tilit, samassa pankissa. Asioiden hoito sujui näppärästi ja pankille oli ilmoitettu, että kummallakin oikeustileihin periaatteessa.
Meille tuli ero.. ja asunto laitettiin myyntiin.
Myyntivoitto jaettiin 49%/51%.
Meillä oli myös yhteinenkoira.. ja perustimme eron jälkeen yhteisentilin vielä, johon kummallakin oikus, sillä koira sairasteli jne.
Mieheni osti asunnon nimiinsä kun aloimme seurustella. Yhteinen laina ei olisi ollut järkevä millään tasolla, koska suhteemme oli vielä niin alussa ja toisaalta minä olin jo ensiasuntoetuni menettänyt vuosia sitten - hänellä se taas oli edelleen jäljellä. Käytännössä olemme kuitenkin siis alusta asti "maksaneet" asuntoa yhdessä ja asuneet, remontoineet, sisustaneet kotimme meidän nköiseksemme. Itse olen sitä mieltä, että samassa taloudessa olevilla kaikki on yhteistä ja jos minulla on rahaa "siitä puolet on hänen" periaatteella elänyt tähänkin asti. Tiedän että monet ovat tästä asiasta varsin eri mieltä.
Laina siis kuitenkin luonnollisesti menee hänen tililtään, koska on hänen nimissään. Meillä on vielä eri pankitkin, kun ei ole ollut tarvetta vaihdella tilejä. Joskin tilanne on aika epäkäytännöllinen esim. rahojen siirtelyn kannalta tililtä toiselle. Ruokakaupassa maksaa se jolla on rahaa, yleensä mies. Minä taas ostelen enemmän kotiin. Esim. verhot, sisustustarvikkeet, parvekekalusteet yms. kaikki mahdollinen tavara keittiöön, veskiin, olkkariin, makkariin. Johtuen vaan siitä, että rakastan sisustamista eikä miehelläni ole yleensä ollut ongelmia makuni suhteen. Hän myös kunnioittaa sitä, että jaksan touhuilla ja ideoida kotiin kaikkea uutta. Tienaan puolet vähemmän kuin hän, joten maksan yhtiövastikkeen. Laskut maksetaan yleensä siltä tililtä, jolla on rahaa. Luottonikortti on esim. mieheni nimellä, mutta makselen kyllä mielelläni laskuja ja lyhentelen velkaa enemmän kuin kk:ssa olisi tarpeen, koska koen sen kuitenkin yhteiseksi. Miehelläni taas ei kiinteitä kuluja juurikaan ole, koska puhelin, netti yms. menevät firman piikkiin. Hän taas ostaa autoon kaikki bensat ja huoltaa sen, joten siihen palaa halvassa Suomessa melkoisesti euroja. Matkat maksetaan yleensä siltä tililtä, jolla taas on rahaa ja niille ylipäätään lähdetään jos on rahaa. Oli sitä sitten kumman tilillä tahansa.
Tulevaisuudessa varmasti otamme yhteisen asuntolainan. Se tullaan järjestelemään niin kuin on järkevää, ettei esim. verottaja ala kyselemään lahjaveroja yms. Kuten jo aikaisemminkin sanoin niin olen sitä mieltä, että raha-asiat ovat samassa taloudessa asuville yhteisiä. En tule koskaan tienaamaan niin paljon kuin mieheni, joten jos hän haluaa siinä asiassa "tasaveroisen" naisen, hänen on vaihdettava puolisoa. Oletan kuitenkin ottavani nämä puutokset kiinni monilla muilla sektoreilla. Raha on myös mielestäni niin maallinen asia, etten jaksa siitä todellakaan tapella. Jos päästän ihmisen sydämeeni ja tulee ero, ovat muut asiat paljon tärkeämmällä sijalla kuin raha. Tiedän olevani suhteellisen hyvä "naimakauppa", eikä perintöni ole pienimmästä päästä. Mutta jos menen naimisiin en halua tehdä avioehtoa. Sama pätee myös toisinpäin ajateltuna. Minut saa joko kokonaan tai ei ollenkaan.