hän muuttui

"Vaimo alkoi kuunnella myös nuoruutensa ajan lempimusiikkia näyttävästi. Stereot lauloivat yötä päivää. Meikkiä valeltiin ja kynsiä lakattiin ahkerasti. Hän alkoi tavata myös likka-
kavereitaan kouluajoilta ja he kävivät karaokessa porukalla viikottain."

"Pahimmillaan avioliitto on...." Jatkan tuota lausetta sinun sanoin. Pahimmillaan avioliitto on yhtä helvettiä. Niihän moni sanoo monestakin asiasta. Olen sitä mieltä, että helvetti on jo maan päällä. En usko kuolemanjälkeiseen kuumaan tulimereen. Liekoissa kärvistellään jo tässä ajassa.

Minusta vaimosi vaikuttaa erittäin mukavalta ja hupaisalta naiselta. Muistuttaa melko paljon minua. Tuollainen musiikin ystävä minäkin olen. Karaokea en kuitenkaan ole koskaan harrastanut.
Ruotsinlaivoilla olen kerran sitä kuunnellut ja kokemus oli karsea. Mitä nuoruudenaikaa vaimosi diggaa? 60-lukua vai siitä taakse tai eteenpäin?

Miksi jäit vain lehdellä soittamaan. Olisit itsekin laittanut levyt soimaan.

Älä sure vaimosi poismuuttoa. Hän voi erittäin hyvin. Moni eroaa maennnuksen takia. Hän ei halua olla taakka puolisolleen.

Kotona on nyt ehkä tyhjää ja hiljaista. Järjestele paikkoja uuteen uskoon. Ehkä asunnon vaihtaminen tekisi sinulle hyvää. Saisit elämääsi uudet ympyrät. Elämässä käy usein syvin ja aukein. Kaikesta kuitenkin jotain oppii.

Itse pidän kovasti Helsinki-Iskelmä-radiokanavasta. Siellä soitetaan minun nuoruudenaikaista musiikkia. Yh-äitinä en kuitenkaan ole lähtenyt uutta onnea onkimaan.
Ihan mukavaa elämä on rannalle jätettynäkin.

Kun olin avioliitossa, lauloin paljon. Opettelin aikoinaan tangon Rannalla. "Vain vana jäi kun laivasi lähti..."

Opettele sinäkin tuo laulu. Laula se joskus vaikka sitten ex-vaimosi karaoke-illassa.
Hymyä huuleen. Avioero on kipeä asia, mutta vuosien jälkeen maailman huvittavin episodi elämässä.

sinä, vastaaja, taidat olla sama likka, joka tuolla aikaisemminkin vastaili; suositteli hesalaista ravintolaa pienituloisille yh-äideille ja kertoi netissä roikkumisestaan. Sinussa on todella kirjoittajan lahjoja, toteuta vain unelmasi! Se toteutuu taatusti! Ilmeisesti olet tehnyt jo töitäkin taitojesi hiomiseksi. Sinun tekstejäsi haluaisin ainakin minä lukea, ja olen aika kranttu lukija. Toteuta unelmasi ihmeessä!

Avioliitto on kahden kauppa! Olen ollut huomaavinani että aika usein nainen vuosien varrella viestittää, teollaan ja SANOILLAAN että kaikki ei ole hyvin: mies ei ota kuuleviin korviinsa vaan haluaa jatkaa totutuilla raitella. Aika muuttaa ihmistä (vanhemmuus, työelämä, elämän ilot ja vastoinkäymiset) ja nainen (ainakin ne fiksuimmat)pyrkii muuttamaan elämäänsä haasteiden mukaan. Mies puolestaan tyytyy olevaan; meni syteen tai saveen...

Ja kun vaimo vuosien YRITTÄMISEN jälkeen sanoo että nyt riittää, pakkaa kamansa ja lähtee, on mies katkera ja ihmettelee miten tässä näin kävi kun kaikki oli NIIN HYVIN!!!!! Ja todennäköisesti totuus on se, että vaimo on vuosia yrittänyt muuttaa arkea ja toimintatapoja kumpaakin paremmin tyydyttävään suuntaan mutta se ei vaan miehelle mene perille.

Kuvaavaa: mies on tyytymätön kun kymmenen avioliittovuoden ja kolmen lapsen jälkeen seksi ei ole enää samaa kun silloin kun tavattiin: vaimo ei halua, vaimo ei anna, vaimo nalkuttaa jne... kuulostaako tutulta? Joskus miesten kannattaisiapysähtyä miettimään ja katsoa peliin: ehkä vaimo haluaisia ja antaisi ja jaksasia jos josku mies ottaiais arjen vastuun vaimon harteilat, kävisi aktiivisemmin ruokakaupassa, jättäisi muutaman kerran lähtemättä harrastuksiin ja kehottaiai vaimoa ottamaan itselleen omaa aikaa, siivoaisi ja hoitaisi lapsia OMA ALOITTEISESTI!!! Äidit / vaimot ovat kuin saaveja: alussa saavi on täynnä vettä ja vähitellen saavi tyhjenee jso sitä ei kukaan muista täyttää. Pian saavsiat ei ole antaa: ja lapsille äiti viimeiseen asti yrittää jaksaa jakaa hellyyttään ja rakkuattaan, eka joka jää ilman on puolisi.

Rakkaat miehet: avatkaa silmänne ja katsokaa arkeanne rehellisesti. Hoivatkaa vaimojanne, ottakaa osa vastuusta silloin kun on sen aika; jälkeen päin on turha olla katkera! Nyky naiset käyvät töissä, kantavat vastuuta jokaisella yhetiskunnan osa-alueella samalla tavalla kuin miehet: kotona vaan liian usein edelleenkin äiti huolehtii kaikesta, joka päivä...... Siinä väsyy yksi jos toinen.

Omalla kohdallani asumusero avasi mieheni silmät: huomasi että omakotitalon hoitaminen ei ole helppo nakki, ruokakaupassa pitää käydä monta kertaa viikossa, lapselle pitää tehdä ruokaa joka päivä, vaatteet eivät puhdistu itsestään, lapsen nukkumaanlaittamaseen menee aikaa ja lapsi ei valitettavsti ole kiinnostunut urheiluruudusta ja kauluspaidan silsittäminen vie kummasti aikaa ja on aika vittumaista puuhaa....

3kk erossa muutti toimintatapoja aikalailla: kummasti jaksan minäkin nyt rakastaa kun puolisokin tekee kotona muutakin kun katsoo ureheiluruutua......