eli tilanne on tämmönen: minä ja poikaystävä ollaan oltu yhes pian 2 vuotta. rakastan poikaystävääni todella paljon, (ja se rakastaa mua) enkä haluaisi erota. poikaystävä on yleensä kiltti ja sellanen "nallekarhu", mut sit joskus se suuttuu ihan ilman syytä ja alkaa uhkailemaan ja haukkumaan. sit joskus se lyö (mun mielestä ihan syyttä) pyytää kyllä aina tekemisiään anteeks. mitä tehdä?
pelottaa
apua?
181457
0Äänestä
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ongelma löytynee ystäväsi kotikasvatuksesta. Hän voi olla huonosti kohdeltu, koulukiusattu tai pahoinpidelty. Vanhemmat ovat voineet alistaa tai lyödä. Jostain hän on oppinut tuon käyttäytymismallin. Jos aiot jatkaa hänen kanssaan, sinun on tehtävä hänelle aivan selväksi, että SINÄ ET OTA VASTAAN TUOLLAISTA KOHTELUA, että sinun kanssasi se EI KÄY PÄINSÄ. Kyllä ihmiset ovat oppivaisia vielä noin nuorina, heille on vain sanottava suoraan, mitä et hyväksy ja laitettava selvät rajat ja seurustelun jatkumisen ehdot. Jos hän arvostaa ja rakastaa sinua, hän ei käyttäydy siten sinua kohtaan.
On terapiaryhmiä miehille, jotka eivät osaa olla lyömättä. Ehkä sinun miehesi olisi valmis menemään siihen? Ainakin TV:ssä haastatellut ovat sitä mieltä, että terapaista on ollut heille apua.
Nimimerkit;
Taize,
Voimia Sinulle,
Kerrohan omat ajatuksesi,
Ester,
ovat selvästi sama ja melkoisen häiriintynyt henkilö.
Maailma ei muutu mihinkään täällä mesoamalla.
Tuollainen omanviha päiväunien täällä eläminen,
vie vain mahdollisuuden saada vertaistukea sitä tarvitsevilta.
Miksi sitten itse mesoat täällä? Eiköhän näille palstoille mielipiteitä mahdu, laidasta laitaan, vai mikä terveyspoliisi luulet olevasi?
Olen ottanut selvää paljon perheväkivallasta ja surullinen tosiasia on, että väkivalta pahenee eikä se lopu itsekseen. Tekstistäsi selviää hyvin miten väkivaltainen ihminen käyttäytyy, sitä kutsutaan väkivallan kierteeksi: aluksi on rauhallista kunnes ilmapiiri alkaa jännittyä, jonka jälkeen tulee väkivaltainen tapahtuma kuten haukkuminen, töniminen, lyöminen. Sen jälkeen on hyvittelyvaihe jossa pyydetään anteeksi ja luvataan ettei ikinä enää. Tämän jälkeen kierre alkaa uudestaan. Väkivalta myös pikkuhiljaa pahenee. Kuten sanoit mielestäsi poikaystäväsi lyö sinua ilman syytä, mikä on ihan oikein. Mikään ei oikeuta häntä lyömään sinua, ja vaikka sinä kuinka yrittäisit miellyttää häntä hän aina löytää syyn lyödä, koska se vika ei ole sinussa vaan hänessä! Eikä se väkivalta lopu ennen kuin hän ottaa vastuun teoistaan ja hakee apua. Ymmärrän myös että et haluaisi jättää häntä, koska ethän sinä ole rakastunut siihen väkivaltaiseen mieheen ja teillä on niitä hyviä aikoja. Kannattaa kuitenkin harkita mitä haluat elämältä. Haluatko todellakin elää elämäsi pelossa että milloin hän taas lyö? Neuvoisin sinua hakemaan tietoa ja lukemaan aiheesta esim Sirkka Perttu on kirjoittanut aiheest a paljon, ehkä sitten ymmärrät miten vakava asia on, että poikaystäväsi pahoinpitelee sinua.
kannattaa todellakin miettiä onko syytä jäädä tuollaiseen suhteeseen.itse lähdin viime keväänä 6 vuotta kestäneestä suhteesta. ei se lopu. vaan pahenee. se oli vaikeaa mutta sen arvoista.kaikki ei ole sellaisia. mieti tarkkaan!mitä aiemmin lähdet sitä helpompaa se on!
"Voimia sinulle" nimimerkki heittää kehiin taas tätä Suomessa tutuksi tullutta väkivaltaliturgiaa. Toivoisin, että nimimerkki voisi vastata tässä esittämiini kysymyksiin.
Usein toistettu hokema on, että "väkivalta pahenee eikä se lopu itsekseen". Olisi mukava jos voisit kertoa, että mitä tällä oikein tarkoitat. Mitä tuo "itsekseen loppuminen" oikein on? Sirkka Perttuun on ihan turha viitata auktoriteettina, koska hän ei ole itse tutkinut mitään asioita, vaan viittaa aina muiden tekemiin tutkimuksiin.
Toinen klisee tekstissäsi on tuo "väkivallan kierre". Mitä se oikein selittää väkivalta-ilmiöstä? Eikö tuo kuvaus tuollaisesta rauhallisesta ajanjaksosta, tunnelman kiristymisestä, väkivaltaisesta purkauksesta ja uuden sovinnon hakemisesta sopisi ihan yhtä hyvin kuvaukseksi vaikkapa siitä, että millä tavalla parisuhteessa tapahtuvaa riitelyä voisi käsitteellistää? Mikä on se pointti mitä sinä yritätä tällä kierre-kuvauksella tuoda esiin?
Kolmas klisee tekstissäsi on, että väkivalta pikkuhiljaa (ajan myötä) pahenee (menee vakavampiasteiseksi?). Mitä todisteita sinulla on siitä, että tällainen "paheneminen" olisi millään tavalla luonteenomaista parisuhteissa esiintyvälle väkivallalle yleensä? Varmasti löytyy tapauksia, joissa näin on, mutta sitten löytyy myös paljon tapauksia, joissa väkivaltainen tapahtuma jää siihen yhteen ainoaan (tai muutamaan) kertaan.
Aloitetaan näistä, jos sinulle vain sopii. Tällä väkivalta-alalla puhutaan niin paljon sopaa, että ihmiset eivät tunnu enää ajattelevan mitään omilla aivoillaan.
Kerro vähän perusteita siitä, miksi olet noista esiin nostamistani asioista tuota mieltä, kuin kerroit olevasi. Puhuit niistä tosiasioina, mutta miten itse perustelisit sitä, että asiat olisivat esittämälläsi tavalla.
perheväkivallasta! Olet kova poika arvostelemaan sitä, mitä muut kertovat perheväkivallasta asiantuntijoiden tutkimuksia suppeasti lainaten (muuhunhan tällä palstalla ei ole mahdollisuutta)! Sinä kehtaat kutsua näitä tietoja kliseiksi, vaikka liian suurella osalla suomalaisia naisia on henkilökohtaisia kokemuksia perheväkivällasta. Sinun Turo, olisi syytä yrittää löytää itsestäsi kyky empaattiseen ajatteluun, eikä laukoa mitä sylki suuhun tuo - varsinkaan silloin, kun on kysymys näin rankoista asioista. Tiedon hankinta aiheesta tekisi sinulle myöskin erinomaisen hyvää - olisithan silloin tietoinen, mistä tässäkin asiassa on kysymys.
Mahdatkohan olla sama ihminen nimimerkin "Kerrohan omat ajatuksesi", kuin aiemman viestin (johon lähinnä kommentoin ja pyysin tarkentamaan) nimimerkillä "Voimia sinulle" kirjoittanut. Mielekkäimminhän keskustelu etenee, jos joku kysyy jotain tarkennusta esitettyyn kantaan, niin ajatusten esittäjä siihen myös itse vastaa. Odotan siis edelleen nimimerkin "Voimia sinulle" edes jonkinlaisia perusteluita esittämillesi näkemyksille.
Jos nimimerkki "Kerrohan omat ajatuksesi" haluat arvostella minun näkemyksiäni perheväkivallasta, niin voisit edes kohdistaa kritiikkisi kärjen johonkin, mitä omissa kommenteissani olen esittänyt. Tällaiset "olet kova poika arvostelemaan" kommentit eivät kohdistu mihinkään esiin tuomaani asiasisältöön.
Huolimatta siitä, että kyse on "rankoista asioista" kuten sanot, sen ei pitäisi estää perusteltuihin kannanottoihin pohjautuvaa keskustelua asioista.
Omasta taustastani voin valottaa sen verran, että empatiakyvyssäni ei ole mitään vikaa ja olen perehtynyt perheväkivaltateemaan hyvin. Juuri siksi kommenttini tällä foorumilla esitinkin.
Perusteluja esitetyille näkemyksille edelleen kaipaan erityisesti nimimerkiltä "Voimia sinulle". Kiitos
Millä tavoin olet perehtynyt väkivaltateemaan, omakohtaisesti, jonkun tutun kautta, kirjallisuudesta, ammatissasi vai miten. Vaikutat niin poikkipuoliselta naisia kohtaan, että olisi mielenkiintoista tietää, ja myös oma ratkaisusi kun nainen on alistettu ja pelon vallassa. Mikä on sinun neuvosi?
En "ester" halua tällä foorumilla lähteä enempää valottamaan omaa aiheeseen perehtyneisyyttäni, kuin mitä olen jo aiemmin tehnyt. Antaa sen sijaan asioiden ja argumenttien puhua puolestaan.
Toivon, että osaat omissa kommenteissasi luopua tuollaisista "vaikutat niin poikkipuoliselta naisia kohtaan" kaltaisista kommenteista. Tuohan on minun mustamaalaamistani. Toivon myös, jos haluat keskustelua jatkaa, että kiinnittäisit huomiosi pikemminkin esitettyihin asiasisältöihin.
Tämä esittämäsi näkemys, että "nainen on alistettu ja pelon vallassa" on sellainen toistuvasti näillä keskustelufoorumeilla esiin tuleva näkökulma. Väkivallan uhka herättää luonnollisesti lähes aina pelkoa ja erityisesti silloin, kun tuntuu, ettei asiaan voi ratkaisevalla tavalla itse vaikuttaa. Tämän takia esimerkiksi naisten miehiin kohdistama väkivalta ei useinkaan aiheuta varsinaista pelkoa. Tavattoman loukkaavana se sen sijaan tavallisesti koetaan ja usein miehillä pelkoa aiheuttaakin se, miten he mahdollisesti väkivallan vielä suuntautuessa heihin itse toimivat. Pelko siitä, että vastaa vielä jossain vaiheessa väkivaltaan väkivallalla ja mitkä ovatkaan sitten seuraukset.
Mielenkiintoinen on tuo alistettuna oleminen. Mitä sillä oikein tarkoitetaan? Usein kai kuvio menee niin, että koska pelätään, niin suostutaan alistumaan (ja jäädään epätyydyttävään tilanteeseen). Ja tällaisessa tilanteessa kokemus alistettuna olemisesta ja tähän tilanteeseen jäämisestä näyttäytyy ikään kuin ei-itse-tehdyltä päätökseltä. Teoreettisestihan tällaista yksilön mielentilaa on selitetty traumatisoitumisen käsitteen kautta ja tämä käsite varmasti kuvaakin hyvin sitä umpitunnelissa olemisen olotilaa.
Entä miten voitaisiin selittää sitä, että kun väkivaltaa kohdistuu itseen yhden, kaksi tai kolme kertaa, mutta silti ei osaa omaan tilanteeseensa havahtua ja lähteä suhteesta. Tällöin on ainakin täysin varmaa, että juuri kyseisessä suhteessa itseen kohdistunut väkivalta ei ole vielä voinut aiheuttaa sitä voimattomuuden ja oman aloitteisuuden vievää traumatisoitumisen tilaa, josta suhteeseen jääminen, alistuminen, johtuu. Kyse on siis omaan elämään liittyvistä aiemmista kokemuksista. …
Kysyt ”ester” mikä on minun ”ratkaisuni” tai ”neuvoni”. Näen, että omaan itseen liittyvien puolien selvittely itselle on ratkaisevan tärkeää. Miksi minä suostun/suostuin ottamaan vastaan niin paljon itseäni loukkaavaa käytöstä ja mikä on minun mahdollisuuteni korjata näitä puolia itsessäni? Ulkopuolisten suorat neuvot, ”tee niin”, ”tee näin” ovat usein täysin turhia.
Totta kai luonnollinen reaktio kanssaihmisillä on tarjota suoria neuvoja, joilla tilanne ratkeaisi, mutta jokaisen on viime kädessä tehtävä omassa elämässään omat päätöksensä.
Argumentointisi ei ole kovin helppotajuista, mutta pienillä naisen aivoillani olin erottavinani sieltä ytimenä tuon tarpeen pohtia, miksi ihminen suostuu/suostui ottamaan vastaan niin paljon itseäni loukkaavaa käytöstä, ja miten voisin korjata näitä puolia itsessäni. Olenko oikeassa? Eli itse-analyysiä harjoittamaan, sehän on hyvä. Puhut myös traumatisoitumisesta, joka lopulta estää lähtemästä huonosta ihmissuhteesta ja siitä että toiset eivät lähde, vaikka eivät ole vielä traumatisoituneet umpitunneliin, jolloin on kyse omista aiemmista elämänkokemuksista. Varmaan oikein tuokin, mutta moni nainen pelkää myös konkreettisesti henkensä edestä lähtemistä, koska on uhattu tappaa sekä hänet että lapset, koska mies katsoo omistavansa perheensä. Se että vaikutat vihamieliseltä naisia kohtaan nousee kyllä omista jutuistasi, kuten jossain kohtaa kun puhuit kiihkofeminismistä tms. Ehkä ongema sinun ymmärtämisesssäsi on ero henkisen ja fyysisen väkivallan eron korostamisessa.
Tuo mihin viestisi alussa viittaat; ”itseanalyysi” : ) ja traumatisoituminen, olivat juuri niitä pointteja, joita edellisessä viestissäni kuvasin selittävinä ja toisaalta ulospääsyä tilanteesta edesauttavina tekijöinä.
Sanot, että vaikutan vihamieliseltä naisia kohtaan, koska puhun ”kiihkofeminismistä tms.”. Tämä voi johtua siitä, että nämä termit ovat sinulle vieraita, kuten varmasti monelle muullekin. Itse asiassa käytin termiä ”radikaalifeminismi”, eikä se suinkaan ole minun keksintöni. Radikaalifeminismillä viitataan tietyn sisältöiseen feministisen ajattelun suuntaukseen ja ne suuntaviivat, jotka ovat luonteenomaisia tuolle ajattelutavalle, ovat myös perustana tämän hetkisessä suomalaisessa perheväkivaltapolitiikassa. Laitan tämän viestini jälkeen jonkinlaisen kuvauksen radikaalifeministisen ajattelun piirteitä, jotka liittyvät taustana tähän väkivaltateemaan. Lainaus on tuoreesta Suvi Keskisen väitöskirjasta.
Epäilet, että ”ehkä ongelma sinun ymmärtämisessäsi on ero henkisen ja fyysisen väkivallan eron korostamisessa”. Minä taas luulen, että tämä ei ole se vaikeus. Itse en nimittäin ole vielä lainkaan viitannut väkivallasta puhuessani henkiseen (tai ns. epäsuoraan) väkivaltaan.
Tässä siis taustoitusta radikaalifeministisestä ajattelusta liittyen miehen ja naisen rooliin väkivaltatapahtuman osapuolina. Lainaukset ovat Suvi Keskisen väitökirjasta "Perheammattilaiset ja väkivaltatyön ristiriidat. Sukupuoli, valta ja kielelliset käytännöt"
Jos haluaa tutustua koko tekstiin, niin kannattaa ehkä copy-pasteta se tekstinkäsittelyohjelmaan ja lukea se sitä kautta.
En tiedä avautuuko tämä radikaalifeministisen taustan järjettömyys pelkästään tähän tekstiin tutustumalla (tässä on kyllä ne kaikki ainekset), joten voin jonkun niin halutessa erikseen nostaa sieltä esiin niitä kohtia, joihin tuollaisen ajattelun epähedelmällisyys tiivistyy.
Tässä suoraan Suvi Keskisen väitöskirjasta lainattua kuvausta radikaalifeministisestä ajattelusta perheväkivallan taustalla:
s. 25 -
”Feministisen väkivaltatutkimuksen kehittyminen omaksi tutkimussuunnaksi ajoittuu 1970-luvulle ja 1980-luvulle eli toisen aallon feminismin alkuvaiheisiin. Tällä ajoituksella on merkitystä myös väkivaltatutkimuksen teoreettisten lähtökohtien kannalta.” …”…nimenomaan radikaalifeminismi kytkeytyi kiinteästi väkivaltatutkimuksen kehitykseen, ja toisaalta käsitys miehisestä väkivallasta muodostui radikaalifeministisen ajattelun kannalta keskeiseksi. Radikaalifeministisessä lähestymistavassa väkivalta nähtiin sekä ilmaukseksi sukupuolten välisestä valtasuhteesta yhteiskunnassa että tuon valtasuhteen uusintamisen muodoksi. Radikaalifeministit pitivät miehistä väkivaltaa mekanismina, jonka avulla miehet ryhmänä ja yksittäiset miehet saattoivat kontrolloida naisia ja pitää yllä valta-asemaansa. Miehistä valtaa lähestyttiin patriarkaatin käsitteen kautta, joka viittasi yhteiskunnassa ilmenevään rakenteelliseen naisten alistamiseen, mutta myös yksittäisten miesten patriarkaaliseen valtaan esimerkiksi perheessä. Tällaisessa lähestymistavassa käytettiin yleensä termiä ”male violence” (miehinen väkivalta) tai ”violence against women” (naisiin kohdistuva väkivalta).
…
”Feministinen väkivaltatutkimus on argumentoinut, ettei miesten naisiin kohdistamassa väkivallassa ole kysymys yksittäisten poikkeavien miesten toiminnasta, vaan sitä on tarkasteltava osana normaalia ja tavanomaista sukupuolten välistä yhteiskunnallista suhdetta.” … ”Väkivaltaa on analysoitu yhteydessä sukupuolen, vallankäytön ja seksuaalisuuden teemoihin. Kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan erilaisia muotoja on nähty yhdistävän miehisen vallankäytön lähtökohta.” …
”Angloamerikkalainen feministinen väkivaltatutkimus muodostui läheisessä yhteistyössä feministisen liikkeen kanssa, joka organisoi pahoinpidellyille naisille turvakoteja ja puhelinpäivystyksiä, raiskauskriisikeskuksia ja vastaavia toimintoja.” … ”Naisten kokemuksia pidettiinkin keskeisenä tiedonlähteenä varhaisessa feministisessä tutkimuksessa. Niitä kerättiin haastatteluin ja niiden pohjalta rakennettiin teoreettista analyysiä miehisestä väkivallasta. Naisten kokemusten arvostaminen ja tiedon tuottaminen sen perusteella olivat tuolloin yleisen feministisen epistemologisen suuntauksen, standpoint-teorioiden, mukaisia. Standpoint-teorioissa nähtiin naisten alisteisen aseman ja siihen liittyvien kokemusten tuottavan erilaista tietoa kuin se tieto, mitä miehet olivat oman kokemuksensa pohjalta tuottaneet läpi tieteen historian. Miehinen tiedontuottamisen traditio oli vääristänyt kuvan todellisuudesta, ja tämän korjaamiseksi tarvittiin feminististä tietoa. Tietoa haluttiin myös tuottaa naisia varten ja siihen kytkeytyi poliittinen, muutokseen tähtäävä potentiaali. Feministisessä väkivaltatutkimuksessa tämä poliittinen aspekti on ollut koko ajan varsin kiinteästi mukana.”
”Feministinen väkivaltatutkimus on suurelta osin tukeutunut radikaalifeminismin teoreettisiin lähtökohtiin. Valtaa tarkastellaan dominanssina eli kaksijakoisena alistaja/alistettu-suhteena. Toinen osapuoli käyttää valtaa (powerful) ja toinen taas on valtaa vailla (powewrless). Sukupuolikäsitys rakentuu ajatukselle naisista ja miehistä yhteiskunnallisina ryhminä, joiden välistä suhdetta luonnehtii valtaero. Vallankäyttöä esiintyy myös yksilötasolla, joskaan ei väistämättä aina jokaisessa suhteessa ja kaikissa tilanteissa. Usein ajatellaan, että joidenkin miesten käyttämästä väkivallasta hyötyvät kaikki miehet, sillä väkivallan uhka pitää naiset varovaisina, pelokkaina ja myöntyväisinä. Esimerkiksi Susan Brownmillerin tapa käsitellä raiskausta perustuu tällaiselle argumentoinnille. Tällaisessa ajattelussa rakenteellisen vallan ja yksilöllisesti käytettävän vallan välisiä suhteita ei pohdita kovin pitkälle, vaan ne samaistetaan toisiinsa. Myös valta ja väkivalta liitetään kiinteästi yhteen tulkitsemalla väkivaltaa vallan äärimmäisenä ilmauksena.”
EI RAKASTA!!!!!!!!!!Ei semmoset pysty rakastamaan! kovia yleensä lupaamaan ja puhumaan toinen "ympäri". Paska äijiä onneksi pääsi eroon siitä äijästä!
"Mies on silloin ihana kun ei hakkaa".
Onko tuo taysijarkisen sanomaa?
kiitos kaikille jotka on viittiny / viittii vastata. tuntuu hyvälle saada puhua asiasta ja on hyvä kuulla muiden mielipiteitä ja neuvoja.
Olen elänyt kohta kolme vuotta pelon altistamana. Poikaystäväni hakkaa minua, haukkuu ja uhkailee perhettäni. En tiedä kuinka ite pääsisin hänestä eroon. Olen yrittänyt kaikkea: Lähestymiskielto, olla kiltti, jatkaa suhdetta kunnolla. Mutta mikään ei ole auttanut. Hän saattaa suuttua jos sanon vaikka et haluan mennä näkemään äitini. En ole uskaltanut puhua tästä kenellekkään läheisilleni. Mutta nyt olen pääsemässä eroon hänestä kun muutan ruotsiin vähäksi aikaa. Mutta silti pelkään mitä hän voi tehdä perheelleni. auttakkaa jos osaatte!