kolmen kimppa

Olen ollut jo vuosia toinen nainen ja siinä määrin jopa klassisesti määritelmänsä mukaisesti, että ykkösen paikkaa ei ole koskaan luvattu tai aiheesta edes keskusteltu. Tosin kauan aikaa sitten olimme jo julkisesti pari, kun miehen vaimo oli muualla töissä. Vaimo palasi takaisin ja minä toiseksi naiseksi.

Näistä vuosista huolimatta en oikein osaa ymmärtää miten voi "pitää" (huom. ei rakastaa - ymmärrän kyllä tämän eron) kahdesta yhtä aikaa (lainaus mieheltä) . Ja miten tähän kuvioon sitten istuu se, että koko ajan pettää (jos tämä on oikea termi) sitä tärkeimmäksi asettamaansa ihmissuhdetta. (vaimon tietoisuus sivusuhteesta on mulle hieman epäselvä - epäilen että tietää ja on saattanut vain hyväksyä tilanteen. Miehen mukaan ei tiedä.)

Asiasta on jotenkin asiatonta keskustella omassa suhteessani - ja sinänsä turhaakin, koska keskutelulla vain seksikummppaneiden kesken ei ole oikein pointtia. Silti mies aika ajoin korostaa myös pitämis-aspektia.

Itse olen yhden suhteen ihmisiä. Karusellin pyörittäminen ei onnistu multa. Kokemuksia ja taustoja teiltä - miehiltä ja naisilta - joilla pitkiä rinnakkaissuhteita vakinaisen rinnalla? Tällä palstallan esiintyvät kommentit: olet huora / säälittävä / avioliitonrikkoja / perheenhajottaja yms, voi jättää väliin. Tiedossa on, että moni on tätä mieltä. Toisto ei lisää tehoa eikä muuta maailmaa ;-)
2844
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Valitettavasti on olemassa ihmisiä jotka eivät kykenen elämään yksin. Jos siis tulee tilanne, kuten sinunkin tapauksessasi, että esim. vaimo on muualla töissä, niin silloin otetaan sivusta henkilö viereen henkiseksi kukkakepiksi.
Jos sinä nyt vaikka kyllästyisit tilanteeseen ja lopettaisit suhteen, sinut korvattaisiin noin kuukaudessa.
Mitään syvempiä tunteita tällainen henkilö ei tunne, ainoastaan pitämistä,pääasia että siinä on joku ettei yksin tarvitse olla. Kyse on tietysti vedätyksestä, mutta vain siinä tapauksessa että toinen osapuoli oikeasti jaksaa toivoa että kunpa hän joskus välittäisi minusta syvästi eikä vain "pitäisi paljon".
Jostain syystä tällaiset sivusuhteita etsivät ihmiset osaavat löytää persoonat jotka "tyytyvät vähään" ja jaksavat notkua pitkäänkin vierellä kunnes joku todella törkeä loukkaus(miehen toisen sivusuhteen paljastuminen) saa järkiinsä.
Mutta toisaalta sivusuhteeseen suostuvat ovat ihmistyyppejä jotka ovat oppineet selittelemään asiat parhain päin ja omien todellisten tunteiden vähättely on lapsuudesta asti tuttua, siis on opittu lakaisemaan asiat maton alle.
Kun tämän asian sisäistää: pettäminen ei ole tervettä, niin alkaa mahdollisuus sivusuhteeseen suostuneella saada itselleen aitoihin tunteisiin perustuva kestävä ja turvallinen kiintymyssuhde. Mutta se edellyttää asian ymmärtämistä. itsekunnioitusta senverran että ei petä enää ketään.
Ei ole siis olemassa ykkösnaisia tai kakkosnaisia, ainoastaan surullisia kohtaloita kun pettäminen , piittaamattomuus ja rakkaudettomuus on astunut kuvioihin.

Äänestä
  • suustani. Ex-mieheni teki juuri noin, kun jäi kiinni, sanoi, että itte kysyit. Ja meno jatkui entisellään, entisestä kakkosnaisesta tuli ykkönen ja kolmosesta kakkonen, josta nyk. ykkönen ei tiedä. Mulle sanoi, että niitä on useita näitä toisia ja kolmansia naisia. Eikä hän siitä muutu.
    Mitä lie etsii, ei ole ikinä löytänyt, tunnoton, kylmä ihminen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


naru kirjoitti:

Olen ollut jo vuosia toinen nainen ja siinä määrin jopa klassisesti määritelmänsä mukaisesti, että ykkösen paikkaa ei ole koskaan luvattu tai aiheesta edes keskusteltu. Tosin kauan aikaa sitten olimme jo julkisesti pari, kun miehen vaimo oli muualla töissä. Vaimo palasi takaisin ja minä toiseksi naiseksi.

Näistä vuosista huolimatta en oikein osaa ymmärtää miten voi "pitää" (huom. ei rakastaa - ymmärrän kyllä tämän eron) kahdesta yhtä aikaa (lainaus mieheltä) . Ja miten tähän kuvioon sitten istuu se, että koko ajan pettää (jos tämä on oikea termi) sitä tärkeimmäksi asettamaansa ihmissuhdetta. (vaimon tietoisuus sivusuhteesta on mulle hieman epäselvä - epäilen että tietää ja on saattanut vain hyväksyä tilanteen. Miehen mukaan ei tiedä.)

Asiasta on jotenkin asiatonta keskustella omassa suhteessani - ja sinänsä turhaakin, koska keskutelulla vain seksikummppaneiden kesken ei ole oikein pointtia. Silti mies aika ajoin korostaa myös pitämis-aspektia.

Itse olen yhden suhteen ihmisiä. Karusellin pyörittäminen ei onnistu multa. Kokemuksia ja taustoja teiltä - miehiltä ja naisilta - joilla pitkiä rinnakkaissuhteita vakinaisen rinnalla? Tällä palstallan esiintyvät kommentit: olet huora / säälittävä / avioliitonrikkoja / perheenhajottaja yms, voi jättää väliin. Tiedossa on, että moni on tätä mieltä. Toisto ei lisää tehoa eikä muuta maailmaa ;-)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu