Täällä sitä taas vatvon asioitani. kirjoittelin joskus aiemmin, kun erosin pitkäaikaisesta suhteesta. Se eteni ajan kanssa, tuska helpotti ja ero alkoikin tuntua hyvältä asialta. Itse en sitä olisi varmaan saanut aikaiseksi, en tajunnut tyytymättömyyttäni ennen kuin ero oli tosi ja sydänsuru heikentynyt.
Unohtamisessa minua auttoi toki pari kuukautta sitten tapaamani mies. olimme kavereita, ja puhuin hänelle paljon, erosta ja muusta.Sitten ihastuin ja ihastus oli molemminpuolista. Tapasimme, vaikka kumpaakin häiritsi hänen keskeneräinen eroamisensa. No mies oli kyllä hiukan epävarma kaikesta, mikä on aivan ymmärrettävää, mutta tuntui kuitenkin varmalle sen suhteen että haluaa minua. No lopulta yhteisen yön jälkeen alkoi ääni kellossa muuttua. juttelimme edelleen, mutta nyt hän alkoi kaivata vaimoaan ja ero alkoikin hänen puoleltaan olla epävarma. Nyt sitten päätös onkin heillä, etteivät kai sittenkään eroa, jskin asia on vielä auki... Ja minä istun epätietoisuudessani ja ihmettelen kuinka hyppäsin yhdestä sotkusta toiseen. Toisaalta ajattelen, että se oli sitten siinä, katsokoon kuinka heille käy, toisaalta en halua vielä kuopua toivosta... Mutta kun en nyt edes tiedä haluaisiko kyseinen mies minua enää. Emme ole ehtineet kunnolla jutella ja jotenkin tuntuisi liialta tyrkyttämiseltä ottaa yhteyttä ja kysyä, muunmuassa, että mikä siinä on, että kun munun kanssani on alkaa toiset naiset näyttää niin helvetin houkuttelevilta. En haluaisi ajatella niin, mutta minkäs sille mahtaa. Vielä hiukan orastavan toivon yllä velloo masennus ja tunne siitä etten kelpaa kenellekään. Vaikka edellinen ero on jo käsitelty en suostu näistä muutamista viikoista luopumaan. Kai se on vaikeaa juuri sen epätietoisuuden vuoksi, kaikki on kuitenkin hiukan auki...
Unohtamisessa minua auttoi toki pari kuukautta sitten tapaamani mies. olimme kavereita, ja puhuin hänelle paljon, erosta ja muusta.Sitten ihastuin ja ihastus oli molemminpuolista. Tapasimme, vaikka kumpaakin häiritsi hänen keskeneräinen eroamisensa. No mies oli kyllä hiukan epävarma kaikesta, mikä on aivan ymmärrettävää, mutta tuntui kuitenkin varmalle sen suhteen että haluaa minua. No lopulta yhteisen yön jälkeen alkoi ääni kellossa muuttua. juttelimme edelleen, mutta nyt hän alkoi kaivata vaimoaan ja ero alkoikin hänen puoleltaan olla epävarma. Nyt sitten päätös onkin heillä, etteivät kai sittenkään eroa, jskin asia on vielä auki... Ja minä istun epätietoisuudessani ja ihmettelen kuinka hyppäsin yhdestä sotkusta toiseen. Toisaalta ajattelen, että se oli sitten siinä, katsokoon kuinka heille käy, toisaalta en halua vielä kuopua toivosta... Mutta kun en nyt edes tiedä haluaisiko kyseinen mies minua enää. Emme ole ehtineet kunnolla jutella ja jotenkin tuntuisi liialta tyrkyttämiseltä ottaa yhteyttä ja kysyä, muunmuassa, että mikä siinä on, että kun munun kanssani on alkaa toiset naiset näyttää niin helvetin houkuttelevilta. En haluaisi ajatella niin, mutta minkäs sille mahtaa. Vielä hiukan orastavan toivon yllä velloo masennus ja tunne siitä etten kelpaa kenellekään. Vaikka edellinen ero on jo käsitelty en suostu näistä muutamista viikoista luopumaan. Kai se on vaikeaa juuri sen epätietoisuuden vuoksi, kaikki on kuitenkin hiukan auki...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ota aikaa itsellesi ja tunteittesi käsittelyyn. Älä haikaile ukkomiesten perään. Et ole kypsä siihen. Sanon suoraan kirjoituksesi perusteella. Tiedän, että on helppo vaihtoehto päästä omista pohdinnoistaan hyppäämällä uuteen suhteeseen, mutta hetken päästä voi olla selvitettävänä kahden suhteen ongelmat. Joten aikaa ja malttia.
etsi vapaa uusi suhde
Ei ehkä kannata rikkoa toisten avioliittoa, kun ero ei ole vielä selvä. Se oli haureuden synti tuo toisten väliin meno. Mutta julistan syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jospa vielä ottaisit Jeesuksen vastaan pelastajanasi, löytäisit itsesi taivaasta sitten joskus kun kuolet, tai jos Jeesus jo tulee sitä ennen. Gallerian sivullani on uskoontulo-ohjeet. En pyydystä ihmisiä mihinkään kuppikuntaan, vaan julistan sanaa, että he voisivat pelastua taivaaseen ja välttyä helvetiltä.
Hiukan tarkennan: En minä kenenkään väliin mennyt, enkä mene. Halusin miehen, kun hän katsoi suhteensa olevan ohi. Ja haluan hänet edelleenkin, mutta en aio pariskunnan väleihin sotkeentua, he selvittävät asiansa keskenään...
niin. Luulin olevani ihan hyvä "saalis", mutta toisin käy. Olen puhelias, avoin, rehellinen ja ihan mukavan näköinenkin mielestäni. Silti, kun tuntuu päässeensä alkuhuuman ylitse jonkun kanssa.. jonkun, jota saatoin taas pitää lähellä ja arvostaa. Rakkaus kuoli entisen rakastettuni kanssa. Se vain kuihtui kokoon. Olo oli pitkään yksin mutta päätin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja hankin itselleni pienen kissanpennun. Se pitää minut kiinni todellisuudessa. Ja hyvä niin.
Minun sydämeni on särkynyt. Mutta onneksi minulla on silti yksi ihana asia elämässäni, joka jaksaa joka päivä ilahduttaa minua energisyydellään ja vilpittömyydellään. Ehkä jonain päivänä annan itselleni luvan laskea aseeni. En taistele ketään muuta vastaan kuin itseäni.