Jotkut ihmiset ovat selvästi luonteeltaan akateemisia, toiset duunareita. Ihmiset on erilaisia. Minkäs sille teet.. Ja jokainen puolustaa omaansa. Duunareitten ei sovi väheksyä itseänsä tai työnsä arvoa, eikä akateemisten ihmisten myöskään sovi duunareita väheksyä. Ilman duunareita tämä maailma ei toimisi. Mutta eipä toimisi myöskään ilman akateemisia ihmisiä, jonkunhan sitä pitää tässä maailmassa kulttuuria, politiikkaa ym. luoda ja kehittää. Kerätä historiaa ja luoda uusia rokotteita. Iahn yhtä tärkeää kuin se että kadut pysyy puhtaana ja uusia rakennuksia nousee. Duunarit ja akateemikot elävät ikuisessa sympioosissa halusivat sitä tai eivät. Ja on myös todistettu että rajat ylittävä rakkaus antaa paljon. Ja sekä duunareissa että akateemikoissa on niitä, jotka eivät ymmärrä tuijottaa omaa napaansa pidemmälle, jotaka sokeina toisen tärkeydelle yrittävät nostaa itseään jalustalle. Molemminpuolinen arvostus kantaisi pitkälle. Joten eiköhän yritettäisi antaa sekä duunarille että akateemikolle mahdollisuus? =)
Akateemisuus vs. duunarit
Mää vaan....
91472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinpä, se nyt vaan on dorkaa luokitella ihmisiä.
En oikein käsitä miksi pitää nostaa näitä akateemikko/duunari keskusteluita. Minua ei yhtään kiinnosta onko henkilö duunari vai akateemikko, kunhan pidän ihmisestä. Miksi tästä pitää edes hokea koko ajan?
Toki on ihmisiä joita haittaa toisten koulutus mutta entä sitten? Heidän oma menetys. Jos ei kiinnosta niin "Fuck off!" niille sanoo.
Tätä ei oikeastaan voi luokitella. Kuka sitten on enemmän duunari ja kuka enemmän akateemikko jne.. duunarimpi akateemikompi. Tälläiset rajat ovat tulkinnanvaraisia. Ei me voida lähteä luokittelemaan sitä järkevästi näin :)
Mikä sitten määrittelee mielestäsi duunarin ja akateemikon?
Käsitin tämän avauksen aluksi niin että tämä oli humoristinen vertauskuva luonnetyyppeihin. Akateemikot vähän hiljaisempia, mietteliäämpiä.. ehkä fiksumpia, pitävät lukemisesta ja teoria asioista, eikä niinkään esimerkiksi fyysisesti raskaista töistä. Duunarit ehkä viihtyvät enemmän fyysisen työn parissa ja sosiaalisissa tilanteissa, eivät niinkään perusta lukemiseen, spekulointiin, teoriointiin jne.
Tälläisiä piirteitä olen näillä ääripäillä huomannut, vaikka tämä onkin yleistystä, mielestäni se menee juuri näin :) Jos luonnetyyppejä lähdetään vähän rajailemaan.
Duunari tulee termistä duuni, joka tarkoittaa työtä :) Käytännössä duunari = työtä tekevä.
Siis sellaista mitä voi kutsua työksi, eli se ottaa koville. Ainakin fyysisesti. Mutta tässä tulee vastaan taas tämä että henkistä työtä pidetään yleensä kevyempänä kuin fyysistä ja fyysistä väkivaltaa pahempana kuin henkistä. Esimerkiksi rikollinen ei taida olla duunari, koska tienaa helppoa rahaa eikä käy töissä ollenkaan.
Tämä on ehkä vähän kärjistettyä tulkintaa, tavallaan rakensit stereotypioita.
Akateemiset ja duunarit voivat aivan hyvin kohdata toisensa ja kummallakin on annettavaa toiselle puhe tasolla, eli en nyt välttämättä tarkoita ainoastaan parin haussa vaan vaikka jos kaveria etsii.
Eivät kaikki akateemiset ole sellaisia jotka karttavat ruumiillista työtä tai lukevat koko ajan jne jne jne. Myös niin kutsutut "duunarit" voivat olla akateemisia vapaa-aikana eli lukevat paljon jne jne jne.
Oikeastaan on hyvin kärjistettyä luokitella ihmiset akateemisiksi tai duunareiksi jotka eivät pysty kohtaamaan, vaan tulee aina jotain erimielisyyksiä tai vapaa-ajan harratukset ei kohtaa.
Ainoa miten voisi erotella akateemiset ja duunarit on negatiivisessa mielessä; akateemiset on koppavia nirppanokkia ja duunarit typeriä tolloja.
Itse olen aina halunnut tehdä käsillä töitä, siis jotain konkreettisesti näkyvää.
niin ja teen putkihommia. Tässä työssä on niin huonoja kuin hyviäkin puoli, joita en nyt ala luettelemaan.
Eli voidaan kai todeta että olen duunari. Isolla D:llä
koulutusta löytyy ekaksi teknikon paperit ja iltaopiskeluna työn oheessa hankitut insinöörin paprut. Mutta edelleenkin aion vielä tehdä asennus hommia.
Mtäh? Eikö "akateeminen" kuitenkin tarkoita ihmistä, joka on yliopistouralla? Siinä se, ei enempää eikä vähempää?
Mutta samaa mieltä, tämä vastakkainasettelu on lähinnä idioottimaista.
ainakaan ei päde. Olen itse kova miettimään ja lukemaan, juuri sen takia EN halua tehdä työksenikin sitä. Se kävisi liian raskaaksi.
Pidän kyseiset asiat mieluumin harrastuksinani.
Tutkimusten mukaan älykkäimmät ihmiset ovat vähiten koulutettuja, esim. mensan jäsenistä suurin osa on duunareita, joten tuskin koulutus on suoraan yhteydessä siihen miten fiksu on.
Kirjojen lukeminen ja opiskelu ei tee ihmisestä älykästä, ehkä pikemminkin kunnianhimoisen ja määrätietoisen.
Joillekin tuntuu sana akateeminen tarkoittavan samaa kuin aatelinen. Enkä nyt tarkoita pelkästään sitä, että kumppania etsitään hampaat irvessä siitä porukasta vaan, että siihen kastiin halutaan itsekin vaikkei edellytyksiä oikein ole.
Tämä tuntuu erityisesti pätevän naisiin. Jo se, että lukio/amis -jaottelu tehdään poikien kannalta mahdollisimman hankalassa iässä, nostaa sellaisia tyttöjä lukioon jotka eivät sinne oikeastaan kuulu. Lukion he kahlaavat läpi ulkoa opettelemalla ja samalla tuntuvat oppivan läpi elämän kantavan ongelmien ratkaisutavan: älä ajattele mitään vaan opettele nöyrästi ulkoa kaikki valmiiksi eteen tuotu tieto. Sitten nämä samat tyhjäpäät pyrkivät yliopistoon ja kansoittavat tiedekunnat joiden pääsykokeissa ulkoaopettelemalla pärjää. Ei siinä sinänsä mitään, näissä tiedekunnissa (oikis, lääkis, historiallis-kielitieteellinen,...) pärjää pitkälle ihan samoilla eväillä.
Ongelmat alkavatkin siinä vaiheessa kun pitäisi siirtyä työelämään. Olen nähnyt monta akateemista naista jotka melkein itkua vääntäen yrittävät saada jotain senioria kiinni kun eivät tiedä mitä pitäisi tehdä, tai joku kun valittaa, ettei tällaisia asioita ole opetettu koulussa. Voi elämä sentään, tervetuloa reaalimaailmaan.
Perusongelma näillä ihmisillä on, ettei heidän alunpitäenkään olisi pitänyt hankkiutua akateemiselle uralle. Siellä tulee jatkuvasti eteen ongelmia joita kukaan ei ole aikaisemmin ratkaissut ja joihin pitää vaan jotain keksiä. Sama juttu tietysti pätee miehiinkin mutta siellä puolella tuntuu, ettei ongelmien edessä lannistuta niin helposti vaan purraan hampaat yhteen ja joku ratkaisu vaan keksitään kun on pakko. Helppoa ei sellainen työ ole ja kiitokset ovat harvassa mutta olisikohan se sitä miesten maailmaa.
mun mielestä duunarimies on seksikäs.ja tosi mies!!pystyy likaamaan kätensä myös kotona.korjaa ja fiksaa kaiken toisin kuin nuo "lukeneet" nynnyt jotka ei ole miehekkäitä olleskaan."akateemiset" miehet on tylsiä ja tylsän näköistä porukkaa.ps,tämä oli vain mun mielipide!!