Olisi kiinostava tietää, miten olette onnistuneet parantumaan uskonnollisuudestanne. Sehän on selvästi ihmisaivojen sairaus, johon jotkut (onneksi nykyään enää harvat) elämänsä aikana sairastuvat.
Voiko "usovaisuudesta" parantua?
aborginal
10625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Uskovaisuudesta voi parantua. Olen Itse siitä ELÄVÄ esimerkki. Sairastuin uskovaisuuteen 1999. Parantuminen alkoi pari vuotta sitten, kun ymmärsin, ettei yksikään ihminen voisi joutua helvettiin, jos Jumala olisi rakkaus. Myöhemmin parannuin myös neitseestä syntymissyndroomasta sekä ylönousemusneuroosisista.
Nykyisin koen olevani jo aika hyvin tasapainossa itseni kanssa. Uskovaisuus on pakomatka samalla tavalla kuin päihderiippuvuus tai työnarkomania. Siinä ihminen pakenee omaa sisintään. Uskovaisuus on yksi läheisriippuvuuden oire. Siitä voi parantua, jos saa oikean avun oikeaan aikaan. Minulle kävi hyvin.
Jos viitsit, niin kerro tarkemmin, niin saavat paikan hellaritkin nähdä.
Millaiset ihmiset ja miten he houkuttelivat sinut uskoon sisään, olitko aktiivinenkin hihhuli evankelioimaan jne., miten he sinua uhkailivat kun aloit tulla toisiin ajatuksiin,...
uskonnollisuuteen...ilmeisesti.koska siitä haluat parantua ..se on aivan ok..eri asia on tulla uskoon!
että, ette ollut edes alunperinkään aidossa uskossa.
Vain näyttelit olevasi.
Se, että rinnastat sairauteen et ole edes uskossa ollut ollenkaan. Vaan jokseenki, Saatanan matkimassa , väärässä uskossa.
Tottakai,sinun esimerkin tavoin väärä usko ei kestä. Ja sitten joudut ojasta allikkoon.
Siunausta
Ihmiset eivät sinänsä houkulleet minua uskoon, vaan oma sisäinen ahdistus ajoi minut mielisairauden partaalle, jonka yhteydessä koin nk. "hengellisen heräämisen". Uskoon tulon jälkeen kyllä hakeuduin eri lahkoihin.
Jep, olin erittäin aktiivinen hihhuli evankelioimaan. Osallistuin useisiin aktioihin yms., ja olin ns. hengessä palava uskova.
Kun aloin uskoa Antti Kylliäisen tavoin, että kaikki pääsevät taivaaseen, sain "tosi uskovilta" puukkoa selkään, rintaan ja mahaan. Kiviä alkoi sataa yhä enemmän, kun tajusin, että kaikkien uskontojen Jumala on yksi ja sama.
Nykyisin en enää usko sen enempää neitseestä syntyneeseen messias kuninkaaseen kuin Atman (Itseen) tai muuhun tarustoon. Sen sijaan uskon ihmisyyteen ja rakkauteen. Uskon hyvän voittoon.
Uskon, että ihmiskunnan on mahdollista kehittyä viisaaksi ihmiseksi (homo sapiens). Tätä lajia ei nähdäkseni ole vielä maanpäälle syntynyt. Ehkä Laotse, Kungfutse, Jeesus, Buddha sekä muut elämän taidolliset ihmiset ovat jonkinlaisia homo sapiens lajikkeen airuieta.
Buddha, sisimpäsi todellinen luonto, on kuitenkin mahdollista jokaisen saavuttaa. Vaikka käytin sanaa "buddha", en ole buddhalainen. Meidän sisimpämme todellinen luonto on rakkaus. Rakkaus on siis evoluution psinsiippi sekä päämäärä.
Rakkaus on yksi ominaisuutemme. Sitä ei tarvitse ulkoistaa meistä erillisen Jumalan ominaisuudeksi. Samoin hyvyys, armollisuus ja totuudellisuus ovat ominaisuuksiamme. Ne ovat kehittyneet meihin aikojen saatossa, ja uskon niiden yhä voimistuvan meissä.
Kaikissa uskonnoissa meidän omat kehityskelpoiset hyvät ominaisuutemme luetaan jonkun meistä ulkoisen Jumalan ominaisuuksiksi. Tämä tekee meistä itsestämme heikkoja olemaan totta. Siksi uskonto on aina vain pakokeino omasta itsestä. Sen avulla voimme paeta omaa sisimpäämme, so. todellista itseämme. Uskonto estää ihmistä syntymästä omaksi itseksi. Tämän olen joutunut kokemaan todeksi. Mutta onneksi sain vapautua uskonnosta. Sen jälkeen olen päässyt yhteyteen itseni kanssa. Minusta on tullut minä.
olet löytänut jotain tärkeää ja hyvin olennaista...
Tilastojen mukaan suurin osa suomalaisista uskoo Jumalaan (noin kaksi kolmasosaa). 90% rukoilee. Kolmasosa uskoon perinteisellä tavalla.
Mutta vain joku hassu prosentti on sairastunut ateismiin. Kovin pielessä siis tilastosi ovat.
alhaisempi koulutus sen todennäköisemmin uskoon taikauskoisiin käsitteisiin.
Esim. eri mantereiden alkuasukkaat ovat 100%:sti uskovaisia.
On oikeastaan ihmeellistä on vain todella harva uskoo kristinuskon myytteihin, vaikka niitä jo koulun alaluokilta asti "totuuksina" tuputettiin.
ns. "uskoon", menettää hän samalla todellisuuden tajunsa. Siksi parantuminen tästä taudista voi kestää usein pitkänkin ajan.
Aivan samoin muissakin psyykesairauksissa potilas on omasta mielestään terve ja muut sairaita.
..omasta mielestäs terve?