Aika usein mun avomies lähtee kaveriporukalla viihteelle. Turha sitä on pidätellä, eikä asia minusta tunnu kamalasti edes riippuvan sanoin sitten ei tai juu. Yleensä kannustan, että mene vaan.
Joskus, kuten tänä iltana, toivoisin itsekin olevani aina menossa, niin ei tarvitsisi pohtia typeriä kotona. Mutta kun on aikaa murehtia niin sitten on. Olen aikamoinen kotikissa, mutta se johtuu kaiketi lähinnä siitä, ettei minulla ole niin kamalasti kavereita täällä miehen kotikaupungissa.
Äsken mies sitten soitti riennoista kun oli niin luvannut. Ei mitään asiaa siis oikeastaan ollut. Hän on kaverinsa polttareita viettämässä, joten varsinkaan nyt en halua syyllistää häntä mistään. Ja siitä nyt haluankin kysyä, syyllistämisestä.
Mikä tällaisissa tapauksissa on miehen mielestä syyllistämistä naisen puolelta? Yritän piilotella mieliharmiani, mutta joskus se ei oikein onnistu. Onko hampaiden kirskuttelu saatanallisen typerää ämmien touhua vai löytyykö miehiltä ymmärrystä? En haluaisi, että mieheni pahoittaa mielensä suunnilleen joka viikonloppu! (Mutta toisaalta, olenko liian kiltti?) Hän sanoo aina jonnekin lähtiessään: "Koita nyt jaksaa." Aivan kuin minun yksin jättämiseni olisi jokin suuren luokan velvollisuus, josta hän ei voi päästää irti.
Milloin miehet ylipäätään rauhoittuu? Olisiko minun pitänyt asettaa rajat jo aikoja sitten?
Joskus, kuten tänä iltana, toivoisin itsekin olevani aina menossa, niin ei tarvitsisi pohtia typeriä kotona. Mutta kun on aikaa murehtia niin sitten on. Olen aikamoinen kotikissa, mutta se johtuu kaiketi lähinnä siitä, ettei minulla ole niin kamalasti kavereita täällä miehen kotikaupungissa.
Äsken mies sitten soitti riennoista kun oli niin luvannut. Ei mitään asiaa siis oikeastaan ollut. Hän on kaverinsa polttareita viettämässä, joten varsinkaan nyt en halua syyllistää häntä mistään. Ja siitä nyt haluankin kysyä, syyllistämisestä.
Mikä tällaisissa tapauksissa on miehen mielestä syyllistämistä naisen puolelta? Yritän piilotella mieliharmiani, mutta joskus se ei oikein onnistu. Onko hampaiden kirskuttelu saatanallisen typerää ämmien touhua vai löytyykö miehiltä ymmärrystä? En haluaisi, että mieheni pahoittaa mielensä suunnilleen joka viikonloppu! (Mutta toisaalta, olenko liian kiltti?) Hän sanoo aina jonnekin lähtiessään: "Koita nyt jaksaa." Aivan kuin minun yksin jättämiseni olisi jokin suuren luokan velvollisuus, josta hän ei voi päästää irti.
Milloin miehet ylipäätään rauhoittuu? Olisiko minun pitänyt asettaa rajat jo aikoja sitten?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Valitsit mieheksesi rentun, muistatko? Tiesit mitä saat, mutta punaisissa unelmissasi suunnittelit että muutat hänet, muistatko?
Ei se niin pelaa. Kestä nyt kuin nainen se että miehesi menee, juhlii ja että hänellä on muita naisia. Se on rentun ominaisuus, juuri se mihin te naiset rakastutte niin pikkupöksyt vaahtoaa.
Hän ei ole renttu. Kaukana siitä. Eikä minua suinkaan huoleta se, että hän muita naisia mennessään iskisi. Lähinnä minusta tuntuu siltä, että olen jäänyt paitsioon. Mies on aika kauan elänyt ilman parisuhdetta, joten hän on tainnut tottua kavereiden kanssa hyppäämiseen vähän liiaksikin. Ei tässä muu kai auta kuin toivoa, että loputkin hänen kavereistaan menevät naimisiin, niin meininki vähän rauhoittuisi...
Pari kertaa olen ollut vähän korpeentunut siihen, että hän taas menee sen ja sen kanssa kaljalle. Silloin olen itkenyt, sillä eipä siinä oikein mitään osaa enää sanoakaan. Silloin hän on jättänyt menemättä.
Missä kulkee syyllistämisen raja!?
Syy on sinun, ihan oikeasti. Sinä valitsit miehen ja tiesit mitä saat. Ei elämä pyöri sinun navan ympärillä, miehelä on harrastuksia ja kavereita. Mitä hän kotona tekisi? Siivoaisia, tiskaisi ja leipisi essu päällä?? Ei hän olisi sitten enää renttu ja sinä jättäisit hänet. Mutta kun hän rymyää muualla ja pitää sinut varpaisillaan, niin olet totaalisesti hänen ;)
Mutta tuossa on kyllä aika painava pointti, että mitä enemmän toinen huitelee vapaalla, sitä enemmän sitä on ikävä jne. Harmittaa, ettei itsellä vipata menojalkaa läheskään yhtä paljon kuin kumppanilla. Ehkä hän osaisi ajatella minuakin silloin enemmän. Tämä nyt lähinnä vitsinä vaan. Parisuhde ei ole kidutushuone, jossa juonitaan toisen pään menoksi.
Käyvätkö jotkut miehet ja naiset muuten todellakin viihteellä ilman kumppaniaan vain sen vuoksi, että he toivovat näin säilyttävän armaansa mielenkiinnon? Olen toisinaan pohtinut tuota rentun dilemmaa, ja nyt miltei tuntuu, että olen valaistumisen kynnyksellä! Voihan tuo olla, että olen aika väsynytkin tältä illalta ja alan kehitellä typeriä ajatelmia, mutta kuitenkin... Eikö tuollainen ole jo aika sairasta?
Ei se ole sairasta. Näin luonto toimii. Tyhmä on se mies joka on kunnollinen, hänellä ei perhe pysy koossa. On oltava menevä ja suhtauduttava naiseen kuin huonekaluun, silloin nainen on ihan lääpällään. Hyväksy se ja rakasta miestäsi, tee onnelliseksi, palvele häntä ja odota kiltisti kotona. Jos mies kunnioittaisi sinua, perheonni olisi mennyttä :(
"On oltava menevä ja suhtauduttava naiseen kuin huonekaluun, silloin nainen on ihan lääpällään."
Juu, on lääpällään niin kauan kunnes ei enää jaksa. Rentut ei oo aatellu asiaa loppuun asti.
Mutta onko tuo ihan yleistä miesten keskuudessa? Nyt suut puhtaaksi! :S
kovin moni sen takia todellakaan käy viihteellä, että nainen tulis mustasukkaiseksi, tai vastaavaa, aika naurettava ideakin,
kuka ny viittis edes pelkästään sen takia baareihin lähteä :)
itse käyn kun huvittaa käydä, toisaalta en naisen kanssa kyllä yhdessä asukkaan.
Juu naurettava idea, kaikkea sitä täällä yksin ajatteleekin... Parasta mennä nukkumaan. Toivottavasti mies nauttii olostaan kun yö on musta ja viilee.
Mäkin "päästän" mun miehen aina menemään, jos kutsu kylille vaan käy. Joskus se vähän harmittaa jäädä kotiin yksin istumaan, mutta mitäpä sitä valittamaan, kun ei toi baareissa juokseminen niin kauheesti nappaa. Tiedän, et se haluaa mennä ja tottakai tiettyjä vapauksia pitää antaa.
Se mikä tässä mua lähinnä kyrpii on, se että mua ei _koskaan_ pyydetä mukaan. Siis ei ikinä. Siis mies kyllä ottaisi mukaan juhlimaan useastikin, mutta ilmeisesti sen kaverit ei edes halua nähdä sitä vaivaa, että tutustuis muhun. Ja tiedän kyllä, että sillon tällön halutaan mennä miesporukassa, totta kai. Mutta olishan se kiva, jos edes yhden kerran sais tavata sen kaverit, esitellä itsensä ja tutustua niihin. Mutta kai minä sitten vain olen niin tyhmä ja vastenmielinen :P
^ ja vielä unohtui mainita, että yleensä noissa "miestenilloissa" on kuitenkin loppujen lopuksi ollut mukana nainen jos toinenkin. Mutta enpä minä. Ja enpä mene. En enää edes haaveile semmoisesta. Vietän sitten vaikka ennemmin laatuaikaa omien, aikuismaisen kohteliaasti käyttäytyvien kavereideni kanssa :)
Ei voi olla totta ! Sun mies menee melkein joka viikonloppu ja sä odotat kiltisi kotona. uskot tietysti kaikki mitä miehesi puhuu. Olin kesäkuun alkupuolella virun yökerhossa ja samaan aikaan n.... miehillä oli koulutuspäivät. Miehet ei tosiaankaan viihtyneet toistensa seurassa...Mikään ei jäänyt epäselväksi! Vaimot ja lapset odotti siis kiltisti kotona, kun isukki tulee laivalta ja tuo vähän namuja. Ehkä myös muita tuliaisia äidille...heh! Heh !
Kyllä miestenillat ovat miesten iltoja. Nimenomaan naisia ei silloin kaivata. Onhan teilläkin tyttöjen iltoja. Eihän siellä miehet parveile vai?
Ei renttu ajattele asiaa sinun kannalta loppuun. Hänelle riittää kun on uusi tilalla silloin kun sinä uhkailet lähteä. Mutta mitä lähtö auttaa? Sinähän pidät rentuista ja hakeudut uudestaan vastaavan seuraan, sama peli uudestaan...
"Sinähän pidät rentuista ja hakeudut uudestaan vastaavan seuraan, sama peli uudestaan..."
Täällä on havaittavissa luulotautia.
No noissa mun miehen miestenilloissa on jokaikinen kerta ollut myös vähintään pari naista. Ja tämä on saletti. Ja tiedän, että miestenillat (yleensä) on miesteniltoja, mutta jos kyseessä on vain yleinen piletys ja ryyppäys, niin ihmettetelen vaan miksi mua ei koskaan voi pyytää mukaan. Ja siis huom. mun mies kyllä kysyy, että haluanko lähteä, mutta enpä viitsi tunkea mukaan, kun en selkeestikään ole toivottua seuraa niiden muiden mielestä. Se vaan tuntuu kummmalliselta, että he voisivat olla jostain syystä pitämättä musta, kun eivät ole edes koskaan mua tavanneet. Mutta joo, tapansa kullakin, ja joillakuilla jopa ihan käytöstavat.
Se on varmaa tietoa, älä leiki tietämätöntä. Kysy vaikka isoilta tytöiltä.
Mistä tiedät ettet niiden muiden mielestä ole toivottua seuraa? Jos mies kerran kysyy, kokeile kerran.
juhlisi niin eron ottaisin. Ei selvästikään välittäisi minusta tipantippaa tai ainaikin olisin tullut itsestäänselvyydeksi ja sellainen minä en ole.. etsisin uuden melko pian, minusta kun ei kukaan itselleen orjaa saa.
kaipailemaan vaan tee itse samoin.
Tottakai tuosta varmaan tulee välillä tunne, että miksi hän sinut yksin jättää ja valitsee mieluummin ne kaverit ja muut riennot. Hänen valintansa joskus varmaan loukkaa tunteitasi.
Todennäköisesti hän tulee aina viihtymään paljon kodin ulkopuolella ns.herraseurassa.
Tuskin paljoa muuttuu.
Et voi mitään. Asia on joko hyväksyttävä tai sitten teet jotain asialle.
Jos et tykkää hänen tyylistään, sano se hänelle suoraan ja kiertelemättä. Syytelköönkin sitten kenties sinua mustasukkaiseksi, sana on vapaa.
Älä jää ihmettelemään hänen menojaan.