suhde,jos siinä on väkivallan merkkejä tai väkivaltaa.
Minun viimekesä oli yhtä helvettiä.
Mies kun on muutenkin aina mennyt miten itse haluaa(viikonloput kuluvat kavereiden kanssa ryypiskelemässä)
Suhde alkoi oikein hyvin,oltiin onnellisia...muutaman kuukauden päästä mies sitten petti(oli aivan uskomatonta,tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta)Sitä ennen niin vannoi rakkautta jne..en olisi ikinä uskonut..no,kaikki on näköjään mahdollista.
Pyyteli anteeksi,tyhmänä annoin anteeksi.
Jonkun aikaa meni ihan ok.Pettäminen oli kuitenkin koko ajan mielessä..tyhmänä "kostin"sitten takaisin..ja tätä mies ei ollut sulattanut.
Taas meni aikaa ja kaikki oli hyvin.
Sitten alkoi tulemaan näitä mustasukkaisuuskohtauksia..saatoin olla kotona ja mies oli baarissa.
Niin..sitten alkoi tapahtumaan baari-illan jälkeen..milloin oli minulta väärä sana,ilme tms..
Siinä sitten saattoi tulla ruuat päälle,ruuat naamalle,huorittelua..milloin lentelin seinään,milloin tuli puukko kohti,milloin jäi sormenjäljet käsivarsiin,milloin tuli wc:n ovesta läpi hakemaan mua,milloin kuristi ettei saanut happea ja tuli oksennus,milloin uhkaili puukolla,uhkaili tappaa(kertoi mitä tekee,minne heittää mut) sitten tämä henkinen väkivalta(olin avuton,huora,lehmä jne)
Yritin monesti pyytää lopettamaan,rukoilin,itkin ja huusin..ei,kovemmat otteet.
Tulin raskaaksi sitten..no silloin lensi iso kukkapurkki parvekkeen lasin läpi minkä vieressä seisoin:(luoja ettei käynyt mitenkään!
Väkivalta loppui tuohon viimeiseen juttuun..ja minä vain katsoin vielä sitä miestä.
Ei ollut enää väkivaltaa,mutta monesti sitä uutta tappelua odotti kun mies oli kännissä..pelkäsin aina kun se oli juonut.
En ole pahemmin näistä kellekkään kertonut,yhdelle ystävälle..joka on ollut tukena.
Että tällainen tarina minulla.
Miettikää ihmiset tarkkaan suhteen jatkoa jos jotain väkivaltaa ilmenee..enää en itse tommmoista todellakaan katselisi!meillä kakki "syy" tähän väkivaltaan oli tuo saatanan pettäminen..mikä on niiin perseestä
Minun viimekesä oli yhtä helvettiä.
Mies kun on muutenkin aina mennyt miten itse haluaa(viikonloput kuluvat kavereiden kanssa ryypiskelemässä)
Suhde alkoi oikein hyvin,oltiin onnellisia...muutaman kuukauden päästä mies sitten petti(oli aivan uskomatonta,tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta)Sitä ennen niin vannoi rakkautta jne..en olisi ikinä uskonut..no,kaikki on näköjään mahdollista.
Pyyteli anteeksi,tyhmänä annoin anteeksi.
Jonkun aikaa meni ihan ok.Pettäminen oli kuitenkin koko ajan mielessä..tyhmänä "kostin"sitten takaisin..ja tätä mies ei ollut sulattanut.
Taas meni aikaa ja kaikki oli hyvin.
Sitten alkoi tulemaan näitä mustasukkaisuuskohtauksia..saatoin olla kotona ja mies oli baarissa.
Niin..sitten alkoi tapahtumaan baari-illan jälkeen..milloin oli minulta väärä sana,ilme tms..
Siinä sitten saattoi tulla ruuat päälle,ruuat naamalle,huorittelua..milloin lentelin seinään,milloin tuli puukko kohti,milloin jäi sormenjäljet käsivarsiin,milloin tuli wc:n ovesta läpi hakemaan mua,milloin kuristi ettei saanut happea ja tuli oksennus,milloin uhkaili puukolla,uhkaili tappaa(kertoi mitä tekee,minne heittää mut) sitten tämä henkinen väkivalta(olin avuton,huora,lehmä jne)
Yritin monesti pyytää lopettamaan,rukoilin,itkin ja huusin..ei,kovemmat otteet.
Tulin raskaaksi sitten..no silloin lensi iso kukkapurkki parvekkeen lasin läpi minkä vieressä seisoin:(luoja ettei käynyt mitenkään!
Väkivalta loppui tuohon viimeiseen juttuun..ja minä vain katsoin vielä sitä miestä.
Ei ollut enää väkivaltaa,mutta monesti sitä uutta tappelua odotti kun mies oli kännissä..pelkäsin aina kun se oli juonut.
En ole pahemmin näistä kellekkään kertonut,yhdelle ystävälle..joka on ollut tukena.
Että tällainen tarina minulla.
Miettikää ihmiset tarkkaan suhteen jatkoa jos jotain väkivaltaa ilmenee..enää en itse tommmoista todellakaan katselisi!meillä kakki "syy" tähän väkivaltaan oli tuo saatanan pettäminen..mikä on niiin perseestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerrot viestissäsi sellaisesta sinuun kohdistuneesta kohtelusta, jota kenenkään ei olisi hyvä sietää. Avainkysymys onkin se, miksi siedit.
En missään nimessä halua nyt "syyllistää" sinua, mutta mieti asiaa ihan oikeasti. Seurustelukumppanisi on tottakai itse syyllinen omiin tekemisiinsä, mutta mikä sinussa itsessä mahtaa olla sellaista, että vaikka seurustelua oli jatkunut vasta muutama kuukausi, niin silti jäit moista menoa katsomaan.
Syyksi tähän ei kelpaa se tavallinen, että "ei ollut voimia lähteä, koska oli niin traumatisoitunut pitkään jatkuneesta väkivallasta". Pikemminkin kumppanisi sinusta piittaamaton asenne oli nähtävissä ihan alkumetreiltä lähtien teidän suhteessanne, mutta sinä et siitä välittänyt.
Kuvaamasi kaltainen oma suhteesi itseesi tulee kyllä jatkossakin olemaan olennainen tekijä sinun läheisissä ihmissuhteissa oli niissä väkivaltaa tai ei. Useimmat ihmiset olisivat kuvaamassasi seurustelutilanteessa jo hyvissä ajoin havahtuneet suhteen epätyydyttävyyteen. Miksi sinulta jäi asia tunnistamatta?
kun ero!Väkivaltanen ei muuta käytöstä ja on parasta että hänkin tekee töitä itsensä kanssa kun tulee jätetyksi.Lopulta kaikki vaan pahenee ja väkivaltanen itsekkin pilaa elämänsä muitten elämästä puhumattakaan!Sitä päivää odotin yli 30 v,että väkivaltanen käytös loppus mutta sitä päivää ei tullut!Mutta ilman tukea siitä ei pääse irti se vie valtavasti voimia kun on jo muutenkin voimat loppu!Oma valinta ja oma elämä on arvokasta.
Kotoa asti jos kohdeltu huonosti. Haukuttu, tullu turpaan omilta vanhemmilta, niin sehän on ihan normaalia, kun muusta ei tiedä! Pikkuhiljaa "poikaystävä" murentaa loputkin itsetunnosta, niin "eihän sitä muuta ansaitsekkaan". Joskus toivottavasti joku sanoo että se on väärin ja toisella ei ole oikeutta tehdä niin. Ihmeellistä, ettei ihmiset ymmärrä näitä asioita...
Nimimerkki "nainen", kyse ei todellakaan ole siitä, "ettei ihmiset ymmärrä näitä asioita..."
Juuri esittämäsi kaltaisista asioistahan se tavallisesti johtuukin, että antaa itseään kohdella huonosti. Kyse on siitä, että on perimän ja ympäristön vaikutuksesta itse muovautunut jonkinlaiseksi ihmiseksi ja se, kenen tähän asiaan pitäisi havahtua, on tuo ihminen itse.
Niin kauan kuin syyttelee muita nykyisessä elämässään vaikuttavia ihmisiä siitä, miksi oma elämä on sellaista kuin se on, niin kauan fokusoi aina väärään osoitteeseen.
Ihan oman itsen kannalta on hyvä osata tehdä (itselle) oikeat johtopäätökset siitä, mitä ottaa elämässään vastaan ja mitä ei. Tämä ei luonnollisestikaan ole helppoa. Me jokainen olemme tämän haasteen edessä ja usein kovin vaillinaisesti osaamme antaa riittävän suurta arvoa omalle itsellemme.
Ehkä paradoksaalista on, että ne ihmiset, jotka itse ovat vähiten saaneet, heillä on myös vähiten annettavaa muille kanssaihmisille myöhemmin elämässään. Näin on sekä miesten että naisten kohdalla.
Ilmeisesti et ole koskaan itse rakastunut. Itse samanlaisia asioita kokeneena sanon sulle, että älä tule tänne selittämään jos itselläs ei ole henk.koht. kokemusta asioista. Ei ole tuulesta temmattu se sanonta, et rakkaus kestää kaiken...