Hetken aikaa elin siinä uskossa, että vihdoin ja viimein oon saanut koottua itseni ehjäksi ja että sun muistos ei enää satuta mua.
Mä olin vääräs.
Sä kerroit mulle eilen illalla viestissäs, että sulla on mua ikävä ja että joskus yksin iltaisin ajattelet mua sun vierelläs.
Miten pahasti saitkaan mielenrauhani järkkymään!! Nämä kaksi kuukautta, jotka oot ollut mun elämässäni vain haamukipua, oon katkerana ajatellut, että tuskin edes muistat mun olleen koskaan sun elämässäs.
Nyt mä tiedän, että et osaa unohtaa
niinkuin en osaa minäkään.
Mä oon "shokissa".
Istun piilossa muiden ihmisten katseilta. En jaksaisi kuunnella niiden hölötystä.. kun tuntuu, että mun sydän huutaa sua niin lujaa, että kaikki kuulee sen..
Tietenkään ei kuule.
Eikä kukaan näe.
Mä oon elänyt jossain ihme horrokses siitä asti, kun menetin sut. Sä herätit mut eilen, sillä yhdellä ainoalla viestilläs.. Mua pelottaa olla hereillä.
Tiesitkö rakkaani, että ens kuun 14.päivä on meidän vuosipäivä. Tasan vuosi siitä, kun astelit mun elämääni. Sulla oli käsi paketis ja seisoit siinä pöydän toisella puolella tuoppi toises kädes, tuijotit mua silmiin.
Vielä tänäkin päivänä, aina kun näen sut, mun sydän jyskyttää samalla tavalla kuin silloin kauan sitten ensimmäisen kerran sut nähdessäni.
Tiedän, etten saisi enää kutsua sua rakkaakseni, sillä nythän sä oot toisen oma.. Olihan mullakin toinen, hetken.
Hänen vierellään mun oli helpompi hyväksyä se, ettei mulla enää oo sua. Hänen kanssaan mä sain sulta hetken rauhan.. Mutta ei hänkään pystynyt viemään pois sitä ikävää, jota sua kohtaan tunnen. Ja nyt hänkin lähti mun elämästäni, enkä yhtään ihmettele. Kuinka kukaan vois rakastaa tälläistä ihmistä, josta on vain puolet jäljellä. Puolet musta jäi sulle.
Rakastan sua..
Tulisitpa takaisin.
Mä olin vääräs.
Sä kerroit mulle eilen illalla viestissäs, että sulla on mua ikävä ja että joskus yksin iltaisin ajattelet mua sun vierelläs.
Miten pahasti saitkaan mielenrauhani järkkymään!! Nämä kaksi kuukautta, jotka oot ollut mun elämässäni vain haamukipua, oon katkerana ajatellut, että tuskin edes muistat mun olleen koskaan sun elämässäs.
Nyt mä tiedän, että et osaa unohtaa
niinkuin en osaa minäkään.
Mä oon "shokissa".
Istun piilossa muiden ihmisten katseilta. En jaksaisi kuunnella niiden hölötystä.. kun tuntuu, että mun sydän huutaa sua niin lujaa, että kaikki kuulee sen..
Tietenkään ei kuule.
Eikä kukaan näe.
Mä oon elänyt jossain ihme horrokses siitä asti, kun menetin sut. Sä herätit mut eilen, sillä yhdellä ainoalla viestilläs.. Mua pelottaa olla hereillä.
Tiesitkö rakkaani, että ens kuun 14.päivä on meidän vuosipäivä. Tasan vuosi siitä, kun astelit mun elämääni. Sulla oli käsi paketis ja seisoit siinä pöydän toisella puolella tuoppi toises kädes, tuijotit mua silmiin.
Vielä tänäkin päivänä, aina kun näen sut, mun sydän jyskyttää samalla tavalla kuin silloin kauan sitten ensimmäisen kerran sut nähdessäni.
Tiedän, etten saisi enää kutsua sua rakkaakseni, sillä nythän sä oot toisen oma.. Olihan mullakin toinen, hetken.
Hänen vierellään mun oli helpompi hyväksyä se, ettei mulla enää oo sua. Hänen kanssaan mä sain sulta hetken rauhan.. Mutta ei hänkään pystynyt viemään pois sitä ikävää, jota sua kohtaan tunnen. Ja nyt hänkin lähti mun elämästäni, enkä yhtään ihmettele. Kuinka kukaan vois rakastaa tälläistä ihmistä, josta on vain puolet jäljellä. Puolet musta jäi sulle.
Rakastan sua..
Tulisitpa takaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itku...mene takaisin sen luokse ja alkakaa uudestaan yhdessä alusta. Sulla ainakin toinen osapuolikin kaipaa sua, mun tapauksessa vain mä.
Tosi rakkautta ja kaipausta EI SAA heittää hukkaan!!! se käy vain kerran elämässä, että molemmat tuntee samoin. Yleensä surullisesti vain toinen osapuoli. JOTEN MENE HÄNEN LUOKSEEN JA KERRO KAIKKI, KAIPAUS, RAKKAUS JA IKÄVÄ...!!
Älä tuhlaa, toista tilaisuutta ei tule...
Ei oo helppoo, ei!! Viime talvena tutustuin paremmin erääseen tuttavaani paremmin. Aluks vaan vitsinä ja huvin vuoks vaihdeltiin ajatuksia. Olin tukena hänelle, koska elämä oli mitä oli. Jossain vaiheessa kaikki muuttui vakavammaksi.Odotimme innolla näkevämme toisistamme edes vilahduksen.. Kunnes sitten kerran tavattiin aivan kahdestaan, ilman tuijottavia silmäpareja, vain me kaksi..Se muutama tunti kun saimme olla lähekkäin, oli yksi elämäni onnellisimmista hetkistä jota en unohda ikinä! Tämän jälkeen tapasimme toisenkin kerran.. "Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin, niin lämpimänä vasten oot sä minun kylkeäin.siihen mä jään, sä tuot niin hiljaa kätes kädellein sanot:kultasein mä näin tahdon olla ain.." Niin se vaan menee.. tämän jälkeen ollaan oltu yhteyksissä, kuitenkin vähemmän kuin ennen. Asiassa on niin monta komplektia välissä..
Tiedän kuitenkin, että se ei tulisi ikinä onnistumaan, tietyistä syistä.. Mutta toivon sitä silti koko sydämestäni, joka kuuluu Sinulle. Ahdistaa ajatella, että kun nyt löysin "sielunkumppanin", niin unelmani ei tulisi ehkä ikinä toteutumaan. Muihin miehiin en edes halua ihastua, enkä päästä ketään liian lähelle itseäni..
Silti..tulet aina olemaan oma sankarini!!
"..vaikka haaveet ei tuu toteutumaan, mä välitän susta, mä välitän susta.."