Mikä ihme nykyään on kun tuntuu olevan joku ihmeen trendivillitys oikein etsimällä etsiä kumppani jonka kanssa puolisoaan pettää?? Ja sitten vinkua, että mitäs tuli tehtyä!!!!
Mä en jaksa käsittää, että millainen mahtaa ihmisen moraali ja käsitys oikeasta olla kun hyppää vieraan sänkyyn tai hankkii sivusuhteita. Onko niin ettei enää vain tyydytä yhteen elämänkumppaniin vaan niitä täytyy olla useampi kerrallaan?
Itseltäni loppui vaille vuosi sitten liki 12 vuotinen yhteiselo ja vaikka välillä oli todella vaikeaa ei pettäminen käynyt edes mielessä ja haluaisin uskoa ettei ex-ukkokaan sitä tehnyt. Kun ajattelen yhteistä taivaltamme niin tulee vain mieleen, että panostin kaiken siihen suhteeseen niin ei ollut aikaa tai edes halua siihen ottaa viel jonkun kolmannen vaikeuttamaan asioita. Mielestäni on työtä jo tarpeeksi siinä, että saa yhden suhteen toimimaan, niin siihen sitten viel toinenkin. Kiitos mutta ei kiitos.
Mahtaako enää vapaita ihmisiä ollakaan joihin voisi luottaa ihan täysillä ja jotka arvostavat vastakkaista sukupuolta niin paljon ettei ole edes halua pettää? Ja nyt en siis tarkoita ajatusleikkiä vaan ihan tekoja. Fantasioita on aina ja se ei häiritse, mutta toisen himoitseminen ja fantasioiden toteuttaminen sitten jo häiritsee.
Mä en jaksa käsittää, että millainen mahtaa ihmisen moraali ja käsitys oikeasta olla kun hyppää vieraan sänkyyn tai hankkii sivusuhteita. Onko niin ettei enää vain tyydytä yhteen elämänkumppaniin vaan niitä täytyy olla useampi kerrallaan?
Itseltäni loppui vaille vuosi sitten liki 12 vuotinen yhteiselo ja vaikka välillä oli todella vaikeaa ei pettäminen käynyt edes mielessä ja haluaisin uskoa ettei ex-ukkokaan sitä tehnyt. Kun ajattelen yhteistä taivaltamme niin tulee vain mieleen, että panostin kaiken siihen suhteeseen niin ei ollut aikaa tai edes halua siihen ottaa viel jonkun kolmannen vaikeuttamaan asioita. Mielestäni on työtä jo tarpeeksi siinä, että saa yhden suhteen toimimaan, niin siihen sitten viel toinenkin. Kiitos mutta ei kiitos.
Mahtaako enää vapaita ihmisiä ollakaan joihin voisi luottaa ihan täysillä ja jotka arvostavat vastakkaista sukupuolta niin paljon ettei ole edes halua pettää? Ja nyt en siis tarkoita ajatusleikkiä vaan ihan tekoja. Fantasioita on aina ja se ei häiritse, mutta toisen himoitseminen ja fantasioiden toteuttaminen sitten jo häiritsee.
Vastaukset 36
Vanhimmat
tämä "johtajatar". Kaivaisehan vähän sielusi syövereitä, ole rehellinen: jäikö miehesi kiinni pettämisestä, ja nyt purat katkeruutesi keskustelupalstalla. Miehenä voisin sanoa, että tuolla asenteella olisi aika katsoa peiliin ensin ja sitten vasta alkaa moralisoimaan muiden tekemisiä. Kokeile: vedä hymy päälle, kenties saat uuden miehen
Ei jäänyt. En vain ymmärrä miksi pitää pettää. Ja kyllä saisin, jos nyt olis sellainen olo tai mieli. Täällä kun lueskelee noit juttuja niin tulee vain fiilis, että on muotia olla salarakas tai omistaa sellaisen. Voihan olla, että olen väärässä, mutta sellaisen vaikutelman vain saa..
Mitä sunki kanssas oikein tekis.
Sitä itsekin ihmettelen miksi ihmiset niin paljon valehtelevat toisilleen.. Olen ehkä niin tylsä, mutta koen että on paljon helpompaa sanoa kaikki suoraan ja rehellisesti kuin alkaa salailla mitään. En ymmärrä, miksi ihmisten pitää luvata ja vannoa uskollisuutta jos he eivät siihen pysty. Minusta on huvittavaa mutta pohjimmiltaan myös järkyttävää että tiedän esim. puolituttujen työkavereitten salaisuuksia, pettämisiä ja muita joista heidän miehensä eivät tiedä. Ja kertovat niitä vielä naureskellen. Että kyllä ne naisetkin osaavat.. Ja vastaavasti tiedän miehen kavereitten seikkailuista joista heidän naisillaan ei välttämättä ole aavistustakaan.. Itse en voisi kuvitellakaan pettäväni. Osaan ajatella sen verran kauas, että hetken hurma ei olisi sen arvoista. Mieluummin panostaa omaan seksielämään kuin lähtee vieraisiin.
Hauskaa kun täällä joku heti älähti että oletpa katkera. Ei siihen katkeruutta tarvitse että voi ihmetellä maailman menoa. Realisti kun olen, toivon vaan että oma ukko on ollut rehellinen ja tulee olemaan. Onneksi sentään ihan kaikki eivät petä.
Mutta kun ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan, jos on tottunut "pitämään huolta seksielämästään" malliin 21 v / 30 suhdetta, laskut sekaisin, hyvin helposti tulee tilanne, jolloin oma mies ei riitäkään, tarvitaan vain pieni syy mennä vieraisiin. Sensijaan voi olla ihminen, jolla on elämässään ollut vain yksi seksisuhde ja elämä tuo eteen toisen ihmisin, joka sekoittaa pään.. se on sitten se toinen. Näin ihan oikeassa elämässä, malliin 49 v, 1 suhde..
You never know..
Ikävä tuottaa pettymys mutta sinkkuna on joutunut pitämään yllä useampiakin seksisuhteita yhtäaikaa sen takia, että joku mies kerkesi tapaamiseen esim. vain kerran kuussa. Eli jos halusi seksiä useamminkin, siihen tarvitsi useamman miehen. Olisi sitä sinkkunakin mielellään ollut yhden ja saman vakipanon kanssa mutta oli aika hankalaa löytää miestä joka olisi ollut paikalla aina tarvittaessa. Oman miehen riittäminen siihen ei liity mitenkään; kun on vakituinen ei tarvitse muita, nyt olen saman kanssa jo kolmatta vuotta ja vaikka komeita miehiä joskus näkyykin niin ei yhtään tee tiukkaa tehdä sitä valintaa, että jättää väliin. Ei yksinkertaisesti tee mieli. Ne, jotka eivät petä, osaavat ajatella asiaa tarpeeksi pitkälle; joku kymmenen minuutin (todennäköisesti huono) pano ei ole avioliiton, lasten isän, talon ym kaiken sen yhteisen minkä parissa on ajatellut loppuelämänsä olla, menetyksen arvoinen. Ei ole niin pientä eikä isoa syytä että elämäämme rikkoisin. Surullista että jotkut pitävät hurskasteluna sitä että jotkut osaavat ajatella muullakin kuin alapäällään. Ja vielä surullisempaa että vedotaan aina ikäseikkaan. Ei ole iästä kiinni missä vaiheessa tajuaa sen, että on paljon asioita jotka ovat tärkeämpiä kuin seksi :)
Ei mihinkään ikään vedota vaan suhteiden määrään, mikä ei tietenkään ole ainoa fakta, mutta ennuste se tavallaan voisi olla tavoista .. tulevistakin .
Itse olet lukusi ilmoittanut julkisesti !
En laske kyllä paria tapaamista suhteeksi. Ja pahoittelen että joku on järkyttynyt gallup vastauksestani. Ja jos joku on tosiaan niin ahdasmielinen että ajattelee, että jos sinkkuihmisellä on ollut (paljon?) vipinää tarkoittavan sitä että sitä tulisi olemaan aviolittossakin.. Joittenkin mielestä näköjään pitäisi elää selibaatissa sinkkuvuodet jotta saisi sitten uskoa siihen ettei pane ketään kun on naimisissa. Sehän on aivan hirveää jos sinkkuna tekee jotain.. hui. Taisi jäädä joiltakin lukematta se äskeinen tekstini. Voi elämä. Onneksi teidän ajattelutavalla ei ole väliä, ainoastaan mieheni.
Ne lukemat ei kerro tavoista. Jos minulla olisi ollut viisi seurustelusuhdetta ja olisin niitten aikana sekstaillut muittenkin miesten kanssa, se voisi kertoa. Mutta se mitä on tehnyt sinkkuna, ei kerro yhtään mitään siitä miten tulee toimimaan varattuna. Kylläpä täällä on paljon "minä tiedän asiasi paremmin" porukkaa.
Luultavasti kukaan ei ole järkyttynyt luvuistasi :=)
Esität täällä aika voimakkaita mielipiteitä pettämisestä. Mikä sinällään on ihan oikein. Mutta voi olla, että jonkun mielestä uskottavuutesi ei ole paras mahdollinen. Usein kuitenkin mielletään niin, että paljon seksisuhteita harrastava ihminen on tiukan paikan tullen "höllempi".
Siitä varmaan on kyse.
Sitä vaan ihmettelen, mikä on ihmisten logiikka määritellä uskottavuuttani, kuten aiemmassa kohtaa selitin kuviota. En ole varattuna harrastanut paljon seksisuhteita, ainoastaan sitä yhtä ja ainoaa. Mielestäni se uskollisuus/pettäminen päätellään siitä ajasta eikä sinkkukaudesta. Olen kyllä törmännyt miehiin joille vähemmätkin luvut olisivat liikaa. Mutta kuten sanottu, pääasia minulle on että mieheni ei ole missään vaiheessa ajatellut asiaa lukujeni kannalta vaan näkee asian samalla lailla.
että ne tolkun immeiset on katoava luonnon vara tahi sit ne ei vaan taho pitää itestään sellasta melua mitä nää toiset. Ehkä se vinkuminen auttaa jotenkin henkisesti mut ihmeellistähän tää on kun yhtäkkiä tuntuu et syyllistetäänkin niitä jotka ei petä.
"Haaveista/fantasioista on silmänräpäys pettämiseen"... just joo mielestäni lähinnä miljuunia ja taas miljuunia valovuosia. "Kaikki jotka sanoo että eivät petä ovat hurskastelijoita"... siis varmasti on osa aivan kuten muutenkin elämässä osa sanoo mitä sylki suuhun tuo mutta ei herranjumala kaikki ole hurskastelijoita ja todellakaan kaikki ei petä, ei edes miehet.
Tää on ihme paikka sillä alkuun mun haluttiin häipyvän täältä kun heitin muka ällöttäviä juttuja ja silti se olen mie joka haluaisin oksentaa lähes kaikkien puolesta.
Ihmiset on vähän pimpelipompeli väkeä ja ei niihin oo luottamista siksi mie olenkin kone ja hilirimpsis vaan kaikille Teuvon tutuille.
Sitä kun on pitkässä suhteessa niin tuppaa se intohimo ja jännitys häipymään kun arki tulee vastaan. Sitten se joku tulee vastaan ja olo on taas niin ihanan uutta ja kiehtovaa. Monet sitä ei voi vastustaa. Minäkin yritän parhaani
Sinäpä sen sanoit, ihmisten pitäisikin vaan opetella löytämään se intohimo toisesta uudestaan ja uudestaan ja tehdä arjesta juhlaa.
No niin minäkin yritän. Ja perskele kun se on joskus vaikeaa!
Näin se menee! Se on helppoa, kun sen osaa. Huh huh...
Kerropa Inda nyt sitten meille miten arjesta saa juhlaa. Anna tosi hyviä vinkkejä. Ja taustatietoa: meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta, joista toinen on erityislapsi eli epileptikko. Tällä hetkellä joudumme valvomaan 10 päivän ajan vaimoni kanssa vuorotellen sairaan lapsen unia jotta saisimme tietää kauanko hänen kohtaukset kestävät. Kerro joku hyvä vinkki miten me voitais vähän bilettää ja saada avioliitto kuntoon...
Mä haluaisin kans tietää, miten me voitais taas rakastua mieheni kanssa uudelleen. Tilanne on tämä, että asumme tällä hetkellä pääkaupungissa ahtaassa kerrostaloasunnossa työkuvioideni vuoksi. Mieheni vihaa kaupunkielämää ja on todella masentunut js ärtynyt. Ei ole tilaa taloyhtiön puolesta korjata edes omaa autoaan.
Mieheni antaa minun tuntea nahoissani joka päivä, että sun takia me täällä läävässä asutaan, vaikka Suomi on täynnä paljon parempia paikkoja.
Älä ehdota mitään keskustan paikkoja, sillä mieheni ei tykkää lähteä sinne. Äläkä ehdota mitään viikonloppumatkoja, sillä meillä ei ole tilaisuutta ennen kuin tammikuussa.
Miten mä voisin alkaa pitämään taas kiukuttelevaa, syyttelevää, v*ttuilevaa ja kateellista miestä taas yhtä ihanana kuin ennen. Jätänkö mä työkomennyksen kesken? Vai suositteletko eroa?
tuollainen v*ttuileva asenne, ilmeisesti olet kovinkin katkera tilanteestasi. Aika heikkoa syyttää sairasta lasta siitä, ettei avioliitto ole kunnossa. Ja nuo sun bilettämisjutut oli taas ihan omia tempauksiasi. Viestisi sävykin jo kertoo sen etten todellakaan ihmettele että liitto mättää. Enpä edes tuntea sympatiaa tuo sävyistä ihmistä kohtaan. Niin makaa kuin petaa. On se kumma kun joku vetää herneet nenään siitä, kun totean sen minkä jokainen on varmasti monesta muustakin paikasta kuullut, että suhteesta täytyy pitää huolta. Naurettavaa että alatte v*ttuilla minulle sen takia että itsellänne menee huonosti.
Joo kuule otan osaa, arvoisa marttyyri *nauraa*
Etten enää jaksa kommentoida elämäänsä kyllästyneitten (itse tilanteensa aiheuttaneiden) ihmisten tekstejä :)
Mikä ihme sitten johtajatarta vaivaa, kun pitää roikkua näillä uskottomuutta käsittelevillä sivuilla, vaikka uskottomuudesta ei ole mitään kokemuksia millään saralla, eikä kiinnosta edes ajatella moista?
Joku perverssi uteliaisuusko?
No mutta sinähän se kiteytit kaiken. Kiitos!! Mä olenkin miettinyt, että mikäs se olikaan mikä mua vaivas. Mutta kiitos, että suomestakin löytyy noin älykäs henkilö joka osas heti kertoo mikä on!!!!!! Heh. Pöllö!!!!
Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa siitä, että on oikeastaan turhaa hengailla palstoilla, joiden aiheeseen ei ole mikään kosketuspintaa. Ja liikuttavan varmasti kehtaat laukoa omia mielipiteitäsi, vaikka sinulla ei kuulemma ole kokemusta pettämisestä.
Olet 29 vuotta ja kaikesta päätellen sinkku. Tuskinpa muuten olisit jättänyt ihmisille mahdollisuutta lähestyä sinua sähköpostitse.
Älä hyvä tyttö tuhlaa tehokasta miehenmetsästysaikaa siihen, että kommentoit toivottomien ukkomiesten naisseikkailuja. Harvoinpa ne ukkomiehet kotoansa lähtee ainakaan "johtajattaren" mukaan. Kiltin vaimon semmoiset hummaajat tarvitsevat.
Käy terveyssivuilla. Käy kauneussivuilla. Käy liikuntasivuilla. Käy pukeutumissivuilla. Pistä ulkokuori koreaksi, ja hanki keskustelunaiheita todellisesta maailmasta, niin saat ihan oman miehen: ei tarvitse räyhätä vieraille ihmisille! (Tietokoneella istuminen rumentaa sitä paitsi ihoa.)
Mukavia miehiä löydät Helsingin yöstä mielin määrin: niitä on saamari ihan haitaksi asti! Silloin pääsee todella tuntemaan, miten joskus on vaikeaa olla arjen keskellä uskollinen. Perusarvoni yksiavioisuus on ollut tähän päivään asti, ja toivottavasti selviän voittajana loppuun asti. Moralisoida ja uhota en kuitenkaan uskalla, kuten sinä teet. Vuosia kun meillä on jäljellä todennäköisesti kymmeniä.
Ja vielä lopuksi, nimimerkkisi luulisi pelottavan ainakin joitakin miehiä. Se ei jätä miehelle tilaa olla mies. Tyhmempi voisi luulla, että haet kinky-seuraa. Tsemppiä!
Jos joku arvostelee pettäjiä, niin se on sitten moralisointia. No, minä yhdyn johtajattaren "moralisointiin", ilmeisesti pettäjiä pitäisi ihan hirveästi vain ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää.. Se vaan yksinkertaisesti on niin että jos ei pysty olemaan uskollinen; älä lupaa sitä, äläkä jauha p*skaa asian osalta toiselle. Tämä "moralisointi" on vaan ihmettelyä siitä että miksei jotkut kunnioita toisia ihmisiä. Ja sitten kaikki pettäjät älähtävät jos joku heitä arvostelee. Pakkohan pettäjiä on sietää esim tuttavapiirissään, kun heitä on nykyään niin paljon, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa siitä millaisia ihmisiä he ovat.
"Kaikki pettäjät älähtävät, jos joku heitä arvostelee." Osasit kai Inda-kulta lukea, että yksiavioisuus on arvoni, joka tarkoittaa sitä etten pane vieraiden kanssa.
Haluan vain painottaa, että asioihin voi ottaa monella tavalla kantaa. Musta ja valkoinen eivät ole ainoat vaihtoehdot tässä elämässä. Harmaan sävytkin voivat olla kiinnostavia. Enkä tarkoita kyseisellä kielikuvalla sitä, että salliin itselleni syrjähypyt silloin tällöin.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että jos asiasta ei mitään kokemusta (vrt. Johtajatar), niin mielestäni ei ole mitään syytä ottaa koko kanavan moraalisen johtajattaren roolia. (toivottavasti ymmärsit kielellisen knopin)
Mutta tätähän tämä elämä on. Parhaat lastenkasvatusohjeet saa lapsettomilta ihmisiltä ja parhaat avioliitto-ohjeet naimattomilta...
Mitäpä tästä sen enempää kun asenteesi on tuo, mainitsemasi lapsen kasvatus esimerkkikin on hyvä; jos arvostelee äitiä joka huutaa kurkku suorana lapselleen, sanotaan että "ole sinä hiljaa kun sinulla ei ole lapsia". Niinpä niin.. päätän tähän.
Miten kapea-alaiseksi ja näköalattomaksi elämä muodostuukaan, jos pidättäydytään vain ja ainoastaan omien viiteryhmien seurassa. Ja että ohjeita ja neuvoja ottaisimme vastaan vain niiltä, jotka ovat asian kokeneet. Neuvolassa voi olla työntekijä, jolla ei omia lapsia, pariterapeutti voi olla sinkku.. Lääkärikään ei ole sairastanut kaikkia niitä sairauksia, joita työssään kohtaa ja pyrkii parantamaan.
Ihmiselle tekee toisinaan hyvää kuunnella aivan "eri ympyröistä" tulevan ajatuksia; mielipiteitä ja kenties ohjeitakin. Antropologiassa, sosiologiassa ja psykologiassa pojhalla on alunperin kysymyksiä herättävät ilmiöt ja käyttäytymismallit, ei tietoa ja kokemusta. Ajatuksella "vain kokemusta omaavilla oikeus" kantaa ottaminen olisi yhteiskunnalle aika eriyttävää, lisäisi suvaitsemattomuutta ja koituisi lopulta luovuuden kuolemaksi.
Ihminen on tarkoitettu kehittymään ja kasvamaan henkisesti koko ikänsä. Kasvua ei tapahdu, jos ei uskalla omia vertaisryhmiään jättää ja tutustua erilaisiin ihmisiin, ideologeihin jne.
Ulkopuolinen saattaa myös nähdä ja oivaltaa sellaisia asioita, joita itse jonkin ongelman kimpussa työskennellessäsi et ehkä ole huomannut. Ihminen tulee helposti sokeaksi omalle itselleen, niin toimintatavoille kuin ajatuksillekin. Tämän mainitsit itsekin muistuttamalla, että maailma ei ole polaarinen; harmaitakin sävyjä tarvitaan.
Aloittaja on mielestäni rohkea: uskaltaa kertoa mietteitään asiasta, josta hänellä ei ole henkilökohtaista kokemusta. Nimimerkkikin on rohkea, ehkä siksi se herättää ärsytystä; suomalainen kun pitää olla väritön kuin varpunen.. Aloittaja ei mielestäni millään tavoin yrittänyt olla koko kanavan moraalinen johtajatar; toivottavasti se oli sinulta mustavalkoista kärjistämistä..? Ja edelliseen kommenttiin viitaten: sanotaan, että toisessa ihmisessä ärsyttää ne negatiiviset piirteet, jotka itsessäkin tunnistaa olevan, mutta ei halua myöntää. Ajattelin nyt vain niitä asioita, joita aloittajassa arvostelit..
Mitä sitten vaikka olen sinkku? Ei se sitä tarkoita, että olen miestä metsästämässä!! Vai onko sinulle käsitys sinkku=miehen metsästys. Vaikuttaa varsin samalta kuin nälkä=kauriin keihästys. Eli ei muuta kuin tuo yksi suoraviivainen ajattelutyyli!
Kirjoitukses sävystä voi päätellä, että sulla sitten on kokemusta pettämisestä. Ei siinä mitään, kukin tablaa tyylillään. Tekstini tarkoitus ei kuitenkaan ollut analysoida pettämistä ja ehkä siitä tulevia negatiivisia/positiivisia tuntemuksia. Vaan näin lyhyesti kiteytettynä jottei teksti sinullekaan mene liian hankalaksi: kysymys oli, että mikä ihmisiä vaivaa kun ei enää kyetä (en tietysti tarkoita että ihan kaikki ovat sellaisia) yksiavioisuuteen vaan on jopa muodikasta olla salarakas tai omistaa sellainen!!!!
Niin kerrotko viisaampana, että kuinka helvetin monta ihmistä mun täytyy pettää, jotta mun "ammattitaito" riittää tuon kysymiseen??
Jonkun pitäis panna sua niin kovaa ensi viikonloppuna että voisit miettiä, pääsetkö töihin johtamaan ihmisiä maanantaina.
puutteessa oleva akka....
Niinhän sä luulet, jatka luulossas oloa!
Hei sä AnBelFel Oletko sä oikeasti sisälukutaidoton tai jotain..???? Nyt ei ole kyse lapsista tai muuta!!!!!
Ylipäätään kaikki paasaajat, nyt kysyin MORAALISTA, että mikä helvetti vaivaa ettei voi olla uskollinen!!!!!! Miksi pitää olla salarakas, jotta elämän arvot OK?????
Ei ole kyse siitä, mitä mä olen kokenut, vaan siitä mitä ihmiset toisilleen tekee!!!!
OLEN MÄ NÄHNYT MITÄ PETTÄMINEN TEKEE, VAIKKEN ITSE SITÄ HARRASTAKKAAN!!!!!! Kai nyt joka perkeleen ainoa tollo tietää mitä tapahtuu, jos lyöt nyrkillä nenään, tekemättä sitä!?! Vai tiedättekö??? Se samperi vei murtuu!!!
Nyt erittäin simppelisti kiteytettynä kysyin: mikä on ihmisten moraali ja käsitys oikeasta JOS /KUN pitää niitä salarakkaita hankkia!!!???? Miksi ei oma kumppani riitä????
Luin ensimmäisen viestisi ja saamasi vastauksen. Jonkin verran tällä palstalla on samaista asiaa kyselty ennenkin, mutta "helpommasta" lähtökohdasta.
"Miksi petät" -kysymys antaa mahdollisuuden luetella syitä, joita on ikään kuin "pielessä" suhteessa tai mitä kumppanin ominaisuuksia pitää "uskottomuuteen oikeuttavina". Pettäjä useinmiten ulkoistaa syyt uskottomuudelle.
Sinun kysymyksesi oli muotoiltu niin, että uskottomuutta pitikin pohtia vain omien arvojen ja moraalin kautta: mikä minussa on ikään kuin pielessä, että petän. Oman käyttäytymisen - ja erityisesti negatiivisten piirteiden - pohtiminen ja "löydöistään" kertominen ei aina ole helppoa; siinähän pitäisi kritisoida itseään. Toki suomalainen sen osaa, mutta eri kontekstissa: arvostellemme itseämme, kun toivomme "kumoavaa imartelua".
Mielipidepalstalla ihmetytti joissain vastauksissa se, että mielipidettä ei saisikaan eittää, jos ei ole kokemusta asiasta. Vastaajille voisinkin esittää sellaisen kysymyksen, että mikä oikeastaan on mielipidepalstojen ja -keskustelujen tarkoitus? Tuetaanko täällä vain tiettyjä mielipiteitä - ja mikä se sitten olisi - vai onko ideana opetella tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä monelta kantilta? Erilaisuuden suvaitseminen ei tarkoita hyväksymistä. Ymmärtämystä ja näkemystähän tämä keskustelupalstojen lukemisen ja mahdollisen kommentoimisen tulisi laajentaa eikä takamusta tietsikan äärellä istuttaessa ;)
tästä mielipiteestä. ;) Juuri näin!
Se on sita nykyaikaa ja joidenkin ihmisten moraalikasitysten loystymista. Eihan sinun tarvi muuta ku avata toi TV niin sielta tulee noita "laadukkaita" tosi TV-sarjoja parinmuodostuksen saralta, joissa kaikki keinot ovat sallittuja. Esimerkiksi eras kotimainen saippuasarja, Temptation Island ja Miljonaari Jussi, osallistujia oikein houkutellaan kaikennakoiseen arvelluttavaan toimintaan. Joillekin se voi olla ponnahduslauta julkisuuten, jotkut voivat leuhkia ja elvistella asiasta kavereilleen jne.
Tuosta skeidasta sitten nuoret ammentavat kayttaytymismalleja ja vanhemmatkaan eivat aina ehdi/valita neuvoa jalkikasvuansa, kun toissa pukkaa kiire paalle. Se on tama kiireinen elamanrytmi jossa on saatava kaikki mahdollinen, mieluummin tassa ja nyt.
Tosin onneksi kaikki ihmiset eivat kayttaydy noin :)