Kertokaas ihmiset kommentteja seuraavasta. Tapasin erään naisen n. 5 vuotta sitten ja ihastuin häneen suuresti. Tapailtiin epäsäännöllisesti pääasiassa viikonloppuisin (hän asuin eri kaupungissa) muutaman kuukauden verran. Kaikki kuitenkin kariutui siihen, että hän ei halunnut muuta kuin kaveruutta. Ainakin näin hän sanoi. Siinä sitten yhteydenpitokin hiipui ja lopulta loppui kokonaan.
Tässä vähän aikaa sitten tavattiin uudelleen aivan sattumalta baarissa (hän asuu edelleen eri kaupungissa), jossa olimme kumpikin oli nauttineet kohtuudella alkoholipitoisia juomia. Hän tuli juttelemaan ja alkoi kysellä olenko sinkku yms.. saatuaan tietää minun olevan vapailla markkinoilla kävi rohkeasti kimppuun. No tästähän juttu alkoi lämpenemään siten, että aloitimme taas tapailemisen. Mielenkiintoinen seikka sekin, että minun ei tarvinnut antaa puhelinnumeroani- hän oli jopa säilyttänyt sen koko viiden vuoden ajan.
Minä olen häneen todella ihastunut ja olen varma, että siinä olisi elämäni nainen. Kerroin ajatuksistani hänelle, en tosin tätä "elämäni nainen" seikkaa. Vastauksena sitten tuli jotain tällaista: mulla on tää tunne-elämä tosi sekaista" tai muuta vastaavaa sontaa ja "haluan olla vain kaveri". Taas sama juttu!. Olen kuitenkin hänen mielestään ihana ihminen ja hän tapaisi minua mielellään. Tunteilleni en mahda mitään ja ilman vastakaikua se on todella raastavaa.
Yhteydenpitokin oli alkuun molemminpuolista ja kohtuullisen aktiivista. Nyt se on laimeaa ja lähinnä itse olen se aktiivinen osapuoli. Mitä ihmettä naisen päässä liikkuu, mikä helvetin kaveri, enkö kelpaa hänelle? Eikö tunteista pidä kertoa, säikähtikö hän? Olen yrittänyt keksiä järkevää selitystä asiaan, mutta en tajua! Hän on aina ollut aika sulkeutunut, ei ole oikein koskaan kertonut mulle missä mennään ja mitä hän haluaa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Unohtaako hänet ja tyytyä vähemmän ihastuttavaan naiseen?
Tässä vähän aikaa sitten tavattiin uudelleen aivan sattumalta baarissa (hän asuu edelleen eri kaupungissa), jossa olimme kumpikin oli nauttineet kohtuudella alkoholipitoisia juomia. Hän tuli juttelemaan ja alkoi kysellä olenko sinkku yms.. saatuaan tietää minun olevan vapailla markkinoilla kävi rohkeasti kimppuun. No tästähän juttu alkoi lämpenemään siten, että aloitimme taas tapailemisen. Mielenkiintoinen seikka sekin, että minun ei tarvinnut antaa puhelinnumeroani- hän oli jopa säilyttänyt sen koko viiden vuoden ajan.
Minä olen häneen todella ihastunut ja olen varma, että siinä olisi elämäni nainen. Kerroin ajatuksistani hänelle, en tosin tätä "elämäni nainen" seikkaa. Vastauksena sitten tuli jotain tällaista: mulla on tää tunne-elämä tosi sekaista" tai muuta vastaavaa sontaa ja "haluan olla vain kaveri". Taas sama juttu!. Olen kuitenkin hänen mielestään ihana ihminen ja hän tapaisi minua mielellään. Tunteilleni en mahda mitään ja ilman vastakaikua se on todella raastavaa.
Yhteydenpitokin oli alkuun molemminpuolista ja kohtuullisen aktiivista. Nyt se on laimeaa ja lähinnä itse olen se aktiivinen osapuoli. Mitä ihmettä naisen päässä liikkuu, mikä helvetin kaveri, enkö kelpaa hänelle? Eikö tunteista pidä kertoa, säikähtikö hän? Olen yrittänyt keksiä järkevää selitystä asiaan, mutta en tajua! Hän on aina ollut aika sulkeutunut, ei ole oikein koskaan kertonut mulle missä mennään ja mitä hän haluaa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Unohtaako hänet ja tyytyä vähemmän ihastuttavaan naiseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei tarvitse tyytyä vähemmän ihastuttavaan, varmasti tulee vastaan jonain päivänä joku joka saa sydämesi sykkimään vielä enemmän kuin nyt tässä tapauksessa. Tulet varmaan huomaamaan miten hassua olikaan ajatella tästä naisesta joskus että hän olisi elämäsi nainen.. kun tunne on yksipuolinen, siihen ei sisälly kaikkea. Kertomasti kuulostaisi siltä että nainen kyllä pitää sinusta enemmän kuin kaverina, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi paljon.
..että naikkonen pitää sua narussa, ja sanomalla "vain kavereita.." saa myös tapailla muita ihan luvan kanssa!! Mietipä sitä, olisko näin!
naisena, ja vähän samanlaiseen asetelmaan joutuneena voin sanoa sulle sen, minkä tuon naisen pitäisi osata ja kyetä sanomaan. Sinä ilmeisesti olet ihan kiltti ja hyvä ihminen, mutta sinussa ei hänen mielestään ole sitä jotain mihin rakastua. Sinä olet todennäköisesti hyvä kakkonen, johon voi pitää yhteyttä jos ykköstä ei ole, mutta heti kun on parempi kuvioissa, sinä jäät soittelemaan lehdellä. Minullakin on puhelimessani erään sellaisen miehen numero,johon en jostain syystä pysty rakastumaan koskaan. Hänessä on hyvin paljon, mutta joku juttu puuttuu. Hän kuitenkin pitää minusta paljon, ja jos ei käydä rakkauksista puhumaan, niin minäkin. En vaan henno häntä pitää nenäliinanani enkä seksivälineenäni jos muuta ei ole. Voin harvakseltaan laitella kuulumisia, mutta yritän pysyä pois hänen olkapäänsä ja sänkynsä tuntumasta. Toivon että hän joku päivä löytää elämäänsä sellaisen naisen, jolle hän voi avautua kokonaan, antaa ja saada kaiken, ja että hän joku päivä sanoo minulle, että ei kuule, ei käy. Toistaikseksi tiedän,ettei se ole kuin minusta kiinni.
Aivan näin.
Kyseinen nainen pitää ketjun aloittajaa "lohduttajana". Eli pitää kyllä miehestä ihmisenä, muttei seksuaalisesti tai romanttisesti kiinnostavana. Lohduttajalle on tarvetta silloin, kun ei ole omaa miestä kiikarissa, mutta heti kun sellainen löytyy, niin lohduttaja poistuu kuvioista.
Ketjun aloittajalle:
Kärsit ilmeisesti klassisesta kaveri-syndroomasta. Eli olet hieman liian mukava, kiltti ja helppo kaveri. Sen takia kelpaat naisille kaveriksi, veljeksi ja "tyttöystäväksi", jonka kanssa voi jutella syvällisiä.
Sänkyyn sinulla ei kuitenkaan ole asiaa.
että nainen on onnettomasti rakastunut johonkuhun ketä ei voi saada omaksi ja yrittää päästä irti rakastumisestaan kyseiseen tyyppiin ja toivoisi voivansa rakastua johonkuhun jonka saisi, esim. sinuun. Kun hän tajuaa, ettei oikeasti koskaan saa haluamaansa, hän ottaa toiseksi parhaan (sinut) ja sitten pettää sinua tilaisuuden tullen sen ykkösen kanssa. Sorry.