Onko enää ketään hiljaista rauhallista naista ? En nyt tarkoita, että välttämättä pitäisi olla ujo hissukka, mutta onko muuten vaan vähän hiljaisempia ? Miksi koko ajan pitää olla äänessä ?
Miksi pitää kertoa kaikki yksityiskohdatkin. Esim. usein naisella menee tunti siihen kun hän kertoo, että miten pelkkä työpäivä mennyt. Ite yleensä kerron, että meni ihan hyvin tai oli rankkaa, siinä se !
Vai onko se vaan niin, että kaikki naiset ovat ihan älömän puheliaita ? Kälättely, juoruuminen, plaaplaaplaa suu käy ja homma vaan kuuluu asiaan.
Miksi pitää kertoa kaikki yksityiskohdatkin. Esim. usein naisella menee tunti siihen kun hän kertoo, että miten pelkkä työpäivä mennyt. Ite yleensä kerron, että meni ihan hyvin tai oli rankkaa, siinä se !
Vai onko se vaan niin, että kaikki naiset ovat ihan älömän puheliaita ? Kälättely, juoruuminen, plaaplaaplaa suu käy ja homma vaan kuuluu asiaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se ongelma tuntuu olevan siinä, että kaikkein ujoimmista naisista ja tytöistä kuoriutuu oikeassa seurassa todellisia moottoriturpia. En usko, että yksikään nainen puhuisi yhtä vähän kuin keskivertomies. Ainakin meidän suvussa akat pitää häätää keittiön puolelle kälättämään, että me miehetkin saatais suunvuoro.
Mutta kukaan ei meitä halua. Kyllä sen vaan näkee että ne naiset jotka koko ajan ovat suuna päänä, saavat miesten mielenkiinnon, vaikka olisivat vähän rumempiakin!
Itse olen kuulema oikea kaunotar, mutta koska en välitä olla koko ajan loistamassa ja kaakattaa kaikkia asioitani, saan olla aina yksin.
Olen huomannut että ainakin naisilla hiljaisuutta pidetään ylpeyden merkkinä.
Ei ketään kiinnosta edes ottaa itse selvää minkälainen olen luonteeltani, jos ei suu käy niin on automaattisesti sellainen ja tällainen, piste.
Tosiaankin - tuntuu siltä, että ulospäin suuntautuvat persoonat pitävät itseään monesti jotenkin parempina painoksina. Itse olen hiljaisempi persoonallisuus. Amerikkalaistunut kulttuuri tuntuu suosivat aina äänessä olevia ja hiljaisten pitäisi sitten lääkitä itsensä tuohon tiettyyn muottiin - no way - omaa persoonallisuuttaan ei pidä lääkitä. Se ei ole sairaus. Tasapäistäminen on sairasta. Toisen ihmisen kunnioittaminen omana persoonanaan on tervettä. Myös hiljaisilla on oikeus olla oma itsensä ja arvostaa itseään sellaisena kuin on! Siinä ei ole mitään väärää!
Onko niin, että ei ole kärsivällisyyttä tutustua toiseen ihmiseen - pitää vaan olla paljon ns. ystäviä ja sosiaalista elämää. Kälätystä ja kälätystä. Pelkkiä kontaktipintoja...
Mitäpä tuohon muuta voi sanoa, juuri noinhan se on!
me olemme vain naisia :D
= meillä naisilla se suu nyt vaan yleensä käy aika tiheeseen
vai:
= kyllä me hiljaisetkin naiset ihan tavallisia naisia vain ollaan
?
On meitä hiljaisia naisia olemassa. En varmasti ole ainoa nainen Suomessa, joka on pääsääntöisesti puhumatta. Minulle hiljaisuus on luonnollinen olotila, mutta moni kokee sen vaivaannuttavaksi ja alkaa täyttää tilaa puheella.
siis kysymys on paremmin siitä että onko sellaisia rauhallisia naisia, vaikka ne puhuisivat niin mitä sitten! minä ainakin tiedostan (naisen kiinnostumisen) heti jos nainen keskustelee/ei keskustele kunnolla, se kertoo vain siitä kiinnostuksen määrästä.. olin baarissa perjantaina ja kysyin kohteliasti josko saisin bilettää mukana? nainen sanoi että joo.. käyhän se! sitte se rupes illan mittaan ittenäisesti puhumaan mulle .. ei paljon mutta kyseli kaikenlaista.. tiesin heti että on nyt menoa...
sitte lauantaina olin baarissa , käytin samaa taktiikkaa.. kysyin naiselta tanssilattialta että voiks bilettää tässä*?! naisen naiskaveri oli kiinnostunu ja sanoi että iske toi mun kaveri.. siis se nainen.. mutta kun rupesin puhumaan naiselle niin se oli aivan "kipsis" ei sitä kiinnostanu pätkääkään mun toimittelut vastasi mutta ei puhunu oma aloitteisesti ku muutaman sanan...
mitä opimme tästä: no aina ei voi voittaa... mutta ainakin tiedän että olen kiinnostava... vaikka mua on nynnyksi sanottu.. ja tulee vielä sellainen kerta kun minäkin saan puhelinnumeron ja nainen kirjoittaa mulle.. XD
Olen perusluonteeltani rauhallinen ja harkitseva.
perheessämme ei koskaan ole ollut mitään kälättäjiä. Emme ole ujoja mutta osaamme olla yhdessä myös hiljaa eika se vaivaa ketään. Keskustelut on paljon antoisimpia kun kaikki osapuolet saa äänensä kuuluviin. huumoriakin löytyy tarvittaessa. Siellä missä on paljon puhetta on myös paljon turhia sanoja. En itse viihdy kälättäjien surassa pitää myös kunnioittaa ja osata kuunnella muita kanssaihmisiä eikä yrittää olla kaiken napana.
Hiljaiset ja rauhalliset naiset on kertakaikkiaan ihania! (Sorry, en nyt suoraan vastaa kysymykseen, mutta en saa oltua hiljaakaan).
Hiljaiset naiset on mun silmissä jotenkin... arvokkaita, ei sellaisia käläkälä-naisia... en osaa paremmin selittää.
Niiden ei aina tarvikaan olla suuna päänä koko aikaa, eikä niiden kuitenkaan tarvi olla mitään tuppisuita.
Ja sitten kun on hauskaa, niin kyllähän se hiljaisempi ja rauhallisempikin silloin voi suorastaan loistaa! Heittää hauskoja kommentteja ja nauraa mukana, jne. Hiljaisuus on vain "perustila", näin minä sen näen. Jos "perustilana" on käläkäläsitä-käläkälätätä, niin apua!
Minä tunnen yhden tällaisen upean, iloisen, huumorintajuisen naisen ja ei että! ... tosin varattu on mokoma.
Minullekin hiljaisuus on luonnollinen olotila, tosin huumori kun meinaa koko ajan puskea pinnalle, niin se hiukan "rikkoo" tuota, mutta se taitaa olla hyvä vain niin :)
Ehkä mulla on supliikkipuoli vähän heikompi (muut menee paitsi niitänäitä-puhuminen. "läpän heitto"), mutta huumori korjaa paljon.
että hiljaiset ja vaiteliaammat naiset ei kelpaa. Jäävät aina ilman. Käläkälät vievät miehet käsistä, taitavat olla myös röyhkeämpiä persoonia.. En tiedä.. Mua ei ole luotu kälättäjäksi, enkä sellainen haluakaan olla. Osaan kuitenkin keskustella, jos on asiaa. Turha paskanjauhanta ei kiinnosta.. Olisipa enemmän miehiä jotka arvostaisivat muitakin kuin käläkälänaisia =)
Juu mäkään en tajua et jotkut naiset vaan kälättää niitä sämoja tyhmiä juttuja moneen kertaan, ei kehtaa sanoo et "voitko pitää vähän aikaa turpas kiinni", kun sit loukkaannutaan.
Sit sitä vaan aneemisena antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja on et joo, näin on joo, ihan kiva joo.
Hyvä esimerkki on tää uus tyhmä Passelimainos, mis se typy kälättää ja jätkä vaan kattelöee telkkaria ja lopussa misu vetää herneen nenään :). niin se menee
Joo mäki haluun sellasen antikälätys-naisen.
Tsekatkaa deitti-ilmo s24-treffeistä, nikki on Travis.
Ja laittakaa sähkäriä tai lisätkää Meseen, osote näkyy siellä profiilissani.
Siellähän on 3-4 about sama nimimerkkistä, joten tähän se tarkka linkki:
http://treffit.suomi24.fi/index.jsp?layout=default&object=showProfile&id=892
Etenkin kun viestejä on tullut 0, eikä Mese-lisäyksiäkään. Tietenkään sellainen nainen joka on jopa niin rauhallinen ja hiljainen ettei edes minuun ota yhteyttä, ei minua kiinnosta... ;P
hiljainen. Ja kuitenkin kadun enemmän puhumisiani kuin puhumattomuuttani.
Ei naisten puhumisia tarvitse niin vakavasti ottaa. Anna heidän rupatella. Urahda aina jotain välillä, niin saat hyvän kuuntelijan maineen, eikä omasta hiljaisuudestasi valiteta. Naiset ajatteevat puhumalla. Minäkin. En siis ajattele kovin usein.
joka ei kälätä koko ajan.Kyllä meitäkin on...