Uskovan avioero

Hei!
En ole uskovainen mutta kts. tämä linkki, jos saat siitä apua. Ja siitä kohdat avioero ja avioituminen uudelleen http://www.evl.fi/sanasto/selitysS.htm.
Toisaalat eikös tunteettomuss ole henkistä väkivaltaa?

ja eron kokenut jätettynä... Ymmärrän, ettei uskovat lähimmäisesi näe eroa oikena, onhan tunnustuksellisen kristityn arvomaailma erilainen kuten taas täällä netistä kysyessäsi tulet saamaan eroa tukevia kommentteja ehkä suurimmaksi osaksi. !?
Toivoisin teidän etsivän apua esim kirkon perheasiainneuvottelukeskuksesta ja NMKY:n avioliittoleireistä. Omat kokemukseni on ihan positiiviset.
Onko puolisosi sanonut aivan ettei hän rakasta enää ja miten se näkyy arkipäivässä? Onko hän välinpitämätön, eikä hän osoita kiinnostusta ja välittämistä mitenkään? Haluaako hän tehdä avioliittonsa eteen työtä, entä itse? Miten koet käytännös kärsimystä, mitä on se yksinolo avios? Mitkä asiat toden teolla realistisesti parantuisi erotessa? Mahd. uuden kumppanin varaan ei kannata laskea mitään... En tiedä kauanko olette olleet naimisis, mut papin edessä sitä luvataan, että tahdon rakastaa loppuiän (ei lupaan tuntea rakkautta). Tosiasia on että tunnepuolella voi olla pitkiäkin kylmiä aikoja. Toivottavasti kykenette yhdessä ratkomaan ongelmia pakenemisen sijasta. Puhukaan suunne puhtaaksi, etsikää sitä rakkautta mitä teillä oli joskus, hakekaa ulkopuolista, ASIANTUNTIJA-APUA! Kaikkea hyvää!

Avioliitto on liitto ei pelkkä sopimus joka voidaan rikkoa. Tämän ajan henki haluaa tuoda tekosyitä liiton rikkomiselle mutta on tärkeää että vaikeuksista huolimatta et lähde pakoon. Ja avioliittoa on helpompi hoitaa jos liitto Jumalan kanssa on hyvä ja elävä, silloin on helpompi rakastaa puutteellista puolisoakin.

Jos asiaa tarkastelee yleisesti niin ainahan tuohon eron ottamiseen vaikuttavat myös muut asiat... onko teillä millainen perhetilanne: onko lapsia, minkä ikäisiä, ovatko tasapainoisia ja onnellisia? Onko teillä jatkuvasti riitoja? Pystyykö puolison kanssa keskustelemaan?

Jotkut voivat tuomita sinut elämään yksin erottuasi.Mutta kokemuksesta sanon että tilanteesi on raskas henkisesti kestää.Kannattaa karttaa ihmisiä jotka tuomitsevat päätöksistä joita joku tekee henkilökohtaisessa elämässään.Siihen ei pitäisi olla oikeutta,oma hyvinvoiniti on tärkeintä.Eikö uskon kuulisi olla juuri ihmisystävällistä?

On totta, etta avioliiton pitaminen onnellisena ja tyydyttavana voi joskus olla hyvinkin vaikeaa ja haasteellista. Se on kestavyyslaji sprintin sijaan. Kuten sanonta kuuluu niin on helpompi rakastua kuin rakastaa.

Raamattu kuitenkin osoittaa, etta Jumala avioliiton alkuunpanijana suhtautuu siihen elinikaisena liittona kuten Matt.19:4-6 osoittaa "Etteko ole lukeneet, etta han, joka loi heidat, teki heidat alusta pitaen mieheksi ja naiseksi...mies jattaa isansa ja aitinsa ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhta lihaa...Sen tahden, minka Jumala on sitonut yhteen, sita alkoon ihminen erottako." Nain kristittyjen avioliitosta tulee kuin "kolmisaikeinen lanka", joka ei "pian katkea" Saar.4:12.

Jeesus kuitenkin ilmaisi, etta on yksi (ainoa) peruste avioerolle ja uudelleen avioitumiselle. Matt.19:6,9 "Joka eoaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen." (Hepr.13:4)
Toisin sanoen, mikali joku on tehnyt aviorikoksen, on hanen viaton puolisonsa vapaa menemaan uudelleen naimisiin ensin erottuaan, tai josta rikkeen tehnyt on eronnut. Viaton puoliso voi tietekin sopia ja antaa anteeksi virheen tehneelle ja nain paattaa pysya yhdessa jos toinenkin nain haluaa.
Jos jostakusta on otettu ero muun kuin haureuden perustella, han (jatetty) ei ole vapaa avioitumaan uudelleen, ellei jattanyt tee myohemmin aviorikosta (Matt.5:32).
Luonnollisestikin leskeys antaa mahdollisuuden avioitua uudelleen.

Kristityn olisi hyva kysya itseltaan, etta onko hanella Jumalan avioliiton Luojan nakemys avioliitosta, vai antaako han ympariston ja muiden tekijoiden vaikuttaa asenteeseensa ja paatoksentekoonsa.

Avioliitossa on tietenkinkin kaksi vastuullista henkiloa ja molempien tulisi tehda parhaansa avioliiton hyvinvoinnin ja menestymisen eteen.
On tietenkin inhimillista, etta tallaisten vaikeuksien edessa voi joskus tuntea itsensa voimattomaksi ja olla halu antaa periksi. On kuitenkin tarkeaa yrittaa keskittaa voimavaransa tilanteen korjaamiseen, sen sijaan etta etsisi syita eroon. Myos ulkopuolinen ammattiapu voi olla hyodyksi, jotta suhteeseen saadaan jalleen kipinaa ja molemminpuolista tyydytysta. Joskus on kysymys jomman kumman tai molempien henkilokohtasista murheista, terveydesta ja moninaisista tyytymattomyytta aiheuttavista tekijoista jotka sitten heijastuvat suhteeseen eritavoin. Kun naihin tekijoihin on loytynyt "laaketta" ja uusia tuulia ja energiaa, niin suhde toiseenkin saa ihan uudet siivet.
Parisuhdekin on jatkuvaa sopeutumista, kasvamista yhdessa ja erikseen.

Olet täysin oikeutettu uuteen suhteeseen ja avioon kannattaa vain edetä rauhallisesti iekä heti ainakaan avioon hypätä. sanokoot uskovaiset mitä lystää ne kun pakkaa olla kovia tuomitemaan muita. minut on jätetty 2 vuotta sitten melkoisen tuskan oon läpikäyny mut rupeen selkiytyyn se on meil miehil aika vaikeeta. Kyllä jos hyvä kumppani löytyy niin siitä vaan se on sun elämä eikä muiden. rohkeutta.

Jos uskova on liitossa ei-uskovan kanssa. Liitossa on hankaluuksia, uskova haluaa ne korjata, mutta ei-uskova puoliso ei. Uskova joutuu mielen ahdinkoon, eikä jaksa enää. Tulee avioero.

Kysymys: mitä vaihtoehtoja uskovalla olisi ollut?

itse vastaan aluksi: mielisairaala, itsetuho(mikäli masennus sumentaa ajatuksen ja usko siten horjuu). Muita vaihtoehtoja en keksi. Onko siis Jumala oikeasti tarkoittanut näin? Kyllä avioliitossa tarvitaan kaksi ihmistä ja molempien ihmisten tahto yrittää.

Perustellen viestiäni elämän lahjan arvokkuudella ja sen vaalimisella, olen sitä mieltä, että uskovakin voi tietyssä tapauksessa erota. Ja myös menemään uudelleen avioon.

Elämä on lahja, ja sinun elämäsi on SINUN omasi.
Älä anna toisten ulkopuolisten vaikuttaa päätöksentekoosi, eivät ystäväsi ja lähimmäisesi tiedä millainen suhde sinulla ja puolisollasi on.
Ero, jos siihen päädyt, on raskas ja henkisesti tiukka paikka, varsinkin jos lähipiirisiv vielä lyö lyötyä ja tuomitsee, koita löytää apua jostain muualta, puolueettomasta paikasta.
Mutta ennnen kaikkea, sinulla on oikeus olla onnellinen elämässäsi ja avioitua uudelleen jos niin haluat, voimia!

Kiitos kommenteista. En tosiaankaan haluaisi ottaa avioeroa, mutta raskasta on elää näinkin. Takana on pitkä yhteinen historia, mutta tässä tapauksessa meidän ei tarvitse ajatella lapsia. Keskustelusta puolison kanssa ei tule mitään, eikä muuta vaihtoehtoa ole kuin olla alistua tilanteeseen (en usko korjaukseen hänen osaltaan) tai lähteä. Minut on jo tuomittu, kun olen joillekin kertonut miettineeni avioeroa. Tätä viestiketjua seuratessa löysin mielenkiintoisen linkin, josta olen löytänyt paljon yhtymäkohtia tilanteeseeni. http://www.ihminentavattavissa.net
Suosittelen katsomaan, jos olet saman kokenut.

Löysin tämän viestiketjun googlen kautta ja laittoi minut taas miettimään. Tein aikoinani virheen että lähdin maailmaan, ja hyväksyin huonon itsetunnon takia ulkomaalaisen toista uskontoa harjoitavan henkilön. Se on pitkä tarina, mutta minut on uhattu tappaa, kidnapata lapsi yms. Turvakodista tulin takaisin kotiin, jonka jälkeen 2 vuotta on ollut väkivallatonta elämää. Kai mies silloin jotain tajusi ja lupaskn parantaa tapansa. Jumala on myös auttanut tässä suhteessa, mutta pelkään tuon pahemman ajan uusimista. Joku masennus tai stressi saattaa aiheuttaa tälle ns.tunnevammaiselle henkilölle väkivaltaisen, tai välinpitämättömän käytöksen minua kohtaan pitkäksikin aikaa. Työtön, ei auta kotitöissä, ei lapsen hoidossa. Olen siis käytännössä kahden lapsen äiti ja käyn vielä useammassa työssä elättääkseni meidät. Sitten luen raamatusta kaikki avioero kohdat ja pohdin asiaa. Mies kyllä nettideittailee, kai sen voisi laskea uskottomuudeksi. Olen antanut toisen mahdollisuuden niinkuin uskovaisen kuulukin rakkauden hengessä tehdä. Tämä pattitilanne on jo jatkunut usean vuoden. Rukoilen ja tiedän että Jumalan aikataulussa mennään. Mitä ajatuksia tämä herättää teissä, esim.avioero mielessä?

mä nyt en ymmärrä sitä että mitä tekemistä jeesukseen uskomisella on ITSE avioliiton kanssa? tietty jos ei ole naimisissa jeesuksen kanssa...

Luuletko sinä ap tosissas että ateistin avioliitto on yhtään arvoiltaan vähempiarvoisempi??? Luuletko tosiaan että kun uskot siihen itä-maan jihadiin niin avioliittosi on YHTÄÄN sen onnistuneempi kun kenenkään muun?

Tai voisiko olla niin, että jos keskittysit siihen ukkoos enemmän kun siihen yli 2000 vuotta sitten MUKA kuolleeseen satuhahmoon, niin avioliittosi voisi olla parmmalla tolalla...

Erona sinun ja minun välillä on se, että en usko taruolentoihin, keskityn arkeen, ja olen vieläkin ONNELLISESTI naimisissa 16 vuoden avioliiton jälkeen.

Että mua ärsyttää nää uskis höpinät kun ne sekotetaan todelliseen arkeen.

Jos puolisosi on tunnevammainen, niin sinä olet päästäs sekasin.

Minä en sinua tuomitse avioerosta, vaan tosta typerästä höpinästä. Ei kai kukaan perhana sentään mene naimisiin sen takia että kuvittelee eroavansa, ja jos homma ei toimi, se ei vaan toimi, eikä sillä ole mitään maailman tekemistä sen jeesuksen kanssa. Tao nyt päähäsi sellanen asia, että se avioliitto ei toimi yhden ihmisen halusta, eikä aina kahdenkaan ihmisen halusta... Usko siihen jeesukseesi, mutta siihen uskomisella ei ole mitään tekemistä onnistunen avioliiton kanssa.

Niin, ja en kyllä usko että joudut helvettiin jos menet uudestaan joskus naimisiin.

Hei!

Voitko avioliitossasi hyvin?

Onko tilanne mielestäsi oikeudenmukainen ja tasapuolinen sinua kohtaan?

Kuinka kauan arvelet itse jaksavasi?

Miten lapsi tai lapsenne voivat? Millaiset välit heillä on isäänsä?

Rakastaako miehesi sinua, kunnioittaako hän sinua?

Rakastatko sinä häntä aviomiehenä vai rakastatko häntä pelkästään niin kuin yleensä lähimmäistä kehotetaan rakastamaan?

Ikävöisitkö häntä vai olisitko helpottunut, jos hän ei olisi osa arkeasi?

Pystyykö hänen kanssaa keskustelemaan avioliittonne todellisesta tilanteesta?

Oletko hänelle vain elättäjä ja sukupuolisten tarpeitten tyydyttäjä?

Muista, että rakkauden kaksoiskäskyyn kuuluu myös itsensä rakastaminen ja kunnioittaminen. VVoisit ehkö kohdallasi kääntää sen niin, että rakasta itseäsi kuin lähimmäistä, saman verran. Siis, rakastatko itseäsi saman verran kuin tätä puolisoasi, käytännössä?

Voimia sinulle kaiken tämän miettimiseen. Voisit hakea keskusteluapua seurakunnan perheasiain neuvottelukeskusksesta.

halauksin Iso-Sisko

No niin uskotomuus kun tulee ilmi.Vaimoni itse kertoi miten toinen nainen pani häntä.Vaimon piti puheitensa perusteella olla käymässä kotonaan 150km päässä ,mutta hänellä olikin parin paikka n. 20km päässä siellä 3-4 päivää harrastettiin jotakin mitä nyt aika antoi periksi.Voitte kuvitella mitä siellä harrastettiin ,kuin tuonkin verran vaimolta lipsahti.Kyllä oli vihkot kirjoitettu täyteen juttuja mitenkä tekikin hyvää ja ero tästä tulee.Ne pelot mitkä vaimolla oli ,että minä olinmuka laittanut jonkun etsimen hänen autoonsa.Kysyin auton varaosalikeistä onko heillä tietoa moiseta heillä ei ollut tietoa.
Mistä tälläinen kone tuli vaimoni mieleen.
Onko ulkolainen tapaus.

Onhan noita pappeja ja piispakin jotka on eronnut. Muuta en osaa sanoa kuin itse halusin erota , olen siis uskova ja nyt reilu puoli vuotta myöhemmin kaduttaa. Meillä myös miehen puolelta platooninen suhde , liian paljon tylsää arkea ja sitten mun puolelta yksipuolinen ihastuminen toiseen. Nyt mielessä että miksi ei yritetty enemmän suhteen puolesta....hyvä kaverisuhde meillä oli. Joskus pitäs voida pitää taukoa pitkässä suhteessa. Jos liian tiiviisti ollaan yhdessä niin sekin syö suHetta. Eli mieti tarkkaan mitä teetkin. Ehkä keskustelu parisuhdeneuvojan kanssa selkeyttää ajatuksiasi.

Kuulkaas nyt, me USKOVAT ei olla yhtään sen kummempaa sakkia ,kuin ns ei uskovat.Meissä löytyy närsisteja, insisteja, huorintekijöitä,valehelijoita ,avionrikkojia, fyysisesti ja henkisesti pahoinpitelijöitä ja kaikkea näiden väliltä. Uskova ,joka pitää itseään parempana , kuin muut, ei todellakaan ole sen kummempi. Se ei tee väärintekijöiden temppuja paremmaksi ,jos vollottaa ja pyytää kaulassa riekkuen toiselta samanuskoiselta anteeksi,,,ei tottatosiaan.

Nykyään uskaltaa uskovat erota. Se on hyvä asia. Säälin omaa äitiäni,joka ei ole onnellinen isäni kanssa,mutta ei vaan saa aikaiseksi eroa. Jotenkin ehkä alistunut osaansa. En tiedä miksi. Hänellä on työeläke,hän pärjäisi kyllä yksinkin. Mutta nämä jeesus asiat on niin tiukassa heidän ajatuksissaan. Ihan hirveää.

Jos uskoo Jumalaan niin uskoo myös raamattuun. Raamatussa sanotaan että vain uskottomuuden vuoksi ero on mahdollinen ei muutoin.
Minä olen samaa mieltä. Tosin ajattelen että jos puoliso ei ole väkivaltainen, alkoholisti, huumeriippuvainen tai pettänyt puolisoa toisen kanssa. Ei olisi oikeutta avioeroon. Rakastaminen on usein kuitenkin tahdon asia. Ja olemme sitoutuneet niin myötä kuin vastamäessä tukemaan toisiamme.

Uskovissa piireissä tabut ovat kaatuneet samalla tavalla kuin muissakin, mutta viipeellä.

Kun olin nuori avioeroa pidettiin koko kulttuurissa vallan kiellettynä. Tabu kaatui, mutta uudestaan ei muka saanut avioitua. Vuosikymmeniä myöhemmin sama muutos on tapahtunut uskovillakin. Tällä hetkellä erotaan ja mennään uudestaan avioon, tai ollaan yhdessä tai tavataan usein ja harrastetaan seksiä.

Osa uskovista harrastaa toisen uskovan parin kanssa herttaista pettingiä eli sukupuolielinten hyväilyä tai parinvaihtoa. Tehdään mitä muutkin sallivat itselleen, mutta ei tehdä siitä julkista numeroa. Yhä laajemmin on uskovissa piireissä ymmärretty, että todellinen ja ainoa paha on ilkeys toista kohtaan, eivät muodollisuudet.

Ei uskovaisuus kaikille enää tarkoita, että pitäisi olla naama peruslukemilla ja länget kaulassa. Iloa sinulle elämässä! 🌹👀

Mitä uskontoa tunnustat? Jos olet nainen ja muslimi niin et saa erota, vain mies voi ottaa eron.

Urku harmoonin kanssa loppuu suhteet alkuunsa virret saa veisailla venäjällä

Minkä jumala on yhteen liittänyt, sitä älkööt ihmiset erottako.
Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää?

Se että tuntee olevansa yksin avioliitossa, voi olla harhakäsitys.
Usein ääriainekset ovat kovin fanaattisia itsensä oikeutuksesta tuhota avioliitto.

Oman avioliiton tuhosivat eläimet. Jollekin se voi olla uskonto, politiikka, kissanristiäisyhdistys yms... mikä vie kaiken ajan.

Toisen odotukset jäävät aina huomioimatta, koska on se itselle tärkeä juttu.

... Mutta onhan se lohdutuskin siinä vihkivalassa. Alkaa sanalla *kunnes*...

Mukavaa päivän jatkoa

Luulenpa jos se vaimo on ollut elantoa hankkimassa,

Meidän ev.lut. seurakunnassa miespappi näyttää esimerkkiä kuinka vaimoa petetään ja jätetään sitten pärjäämään neljän lapsen kanssa yksin. Lähti nuoremman matkaan ja uudesta perheonnesta oikein lehtijuttukin sitten tehtiin. :D