Tuskaillessani ikäväni kanssa iltaisin, ajatellessani kuinka hyvä minun olisi olla mieheni kanssa ja kuinka kylmä minun on yksin, minua lohduttaa yksi ajatus:
Näen hänet vielä. Hän elää, on olemassa, ja minä saan vielä olla hänen kanssaan.
Tuo ajatus saa sentään vielä hymyn huulilleni, saa minut ajattelemaan sitä päivää jolloin kumpikaan meistä ei mene pois vaan saamme elää elämäämme yhdessä. Päivää jolloin kummankaan ei tarvitse lähteä, vaan voi jäädä.
Päivät tuota aikaa odottaessa ovat pitkiä, viikot vielä pidempiä ja kuukaudet vuosia. Kuitenkin tämä aika opettaa ainakin minua henkilökohtaisesti arvostamaan niitä hetkiä jotka saan mieheni kanssa olla.
Toivon että osaan arvostaa häntä vielä sittenkin kun olemme olleet saman katon alla "kyllästymiseen" asti.
Toivon että pystyn muistamaan tämän kaipauksen ja kivun.
Rakas mieheni. Minä rakastan sinua.
Sara
Näen hänet vielä. Hän elää, on olemassa, ja minä saan vielä olla hänen kanssaan.
Tuo ajatus saa sentään vielä hymyn huulilleni, saa minut ajattelemaan sitä päivää jolloin kumpikaan meistä ei mene pois vaan saamme elää elämäämme yhdessä. Päivää jolloin kummankaan ei tarvitse lähteä, vaan voi jäädä.
Päivät tuota aikaa odottaessa ovat pitkiä, viikot vielä pidempiä ja kuukaudet vuosia. Kuitenkin tämä aika opettaa ainakin minua henkilökohtaisesti arvostamaan niitä hetkiä jotka saan mieheni kanssa olla.
Toivon että osaan arvostaa häntä vielä sittenkin kun olemme olleet saman katon alla "kyllästymiseen" asti.
Toivon että pystyn muistamaan tämän kaipauksen ja kivun.
Rakas mieheni. Minä rakastan sinua.
Sara
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan kuulostaa tutulta..ihanaa kuulla ja lukea että on niitä muitakin jotka ikävöi miestä samalla tavalla..
Kuinka usein te sitte näette?
Minulla on samat ajatukset mielessä. Välillä tuntuu oikein pahalta kun ajattelee miten ihanaa olisi olla oman ihanan mieheni kainalossa. Mutta sitten tulee hyvä mieli kun ajattelee viikonloppuja ja sitä kun jälleen näkee oman kultansa ja saa käpertyä hänen kainaloonsa. Ja on aivan ihana ajatella sitä, niin kuin sinäkin kirjoitit, kun saamme olla joka päivä yhdessä eikä kummankaan tarvitse lähteä mihinkään, ainakaan pitemmäksi ajaksi. Noin yhdeksän kuukauden kuluttua voimme taas kölliä toistemme kainalossa joka päivä.Sitä odotan innolla. Nyt vain nauttimaan tästä ajasta ja odottamaan viikonloppuja ja lomia ja kevättä, jolloin voimme olla taas toistemme kainalossa joka päivä.