Elikkäs, millonkas olette tavannut ensimmäisen kerran poika/tyttöystävän vanhempia?
Itse olen seurustelut kohta puol vuotta 24v jätkän kanssa (itse olen 21). Emme asu yhdessä, mutta vloput suurimmaksi osaksi vietetään yhdessä. Eilen (sunnuntai) sitten mies oli unohtanut jonkun työhön tarvittavan jutun porukoidensa luo ja sanoi että lähtee hakemaan sitä sieltä ja tulee sitten takaisin (joskus ilta kasin aikaan). Matka kestää yhteen suuntaan puoltoista tuntia. Ajattelin sitten että nythän olisi sopiva aika minun lähteä mukaan ensimmäistä kertaa tapaamaan jätkän porukoita. Noh jokunen hetki sitten väännettiin asiasta ja päätyi siihen että mies ilmoitti 'ei ole vielä sen aika' ja minä olin kyynelissä. Jotenkin tuntuu vaan että mies jotenkin häpeää minua kun ei halua esitellä minua? Olenko ihan naurettava vai onko tässä jostain muusta kyse? En ymmärrä miksi minua ei vieläkään voi esitellä vanhemmille.
Muilla vastaavia kokemuksia? Otinko tämän liian vakavasti ja itseeni vai onko tuntemukseni oikeutettu?
Itse olen seurustelut kohta puol vuotta 24v jätkän kanssa (itse olen 21). Emme asu yhdessä, mutta vloput suurimmaksi osaksi vietetään yhdessä. Eilen (sunnuntai) sitten mies oli unohtanut jonkun työhön tarvittavan jutun porukoidensa luo ja sanoi että lähtee hakemaan sitä sieltä ja tulee sitten takaisin (joskus ilta kasin aikaan). Matka kestää yhteen suuntaan puoltoista tuntia. Ajattelin sitten että nythän olisi sopiva aika minun lähteä mukaan ensimmäistä kertaa tapaamaan jätkän porukoita. Noh jokunen hetki sitten väännettiin asiasta ja päätyi siihen että mies ilmoitti 'ei ole vielä sen aika' ja minä olin kyynelissä. Jotenkin tuntuu vaan että mies jotenkin häpeää minua kun ei halua esitellä minua? Olenko ihan naurettava vai onko tässä jostain muusta kyse? En ymmärrä miksi minua ei vieläkään voi esitellä vanhemmille.
Muilla vastaavia kokemuksia? Otinko tämän liian vakavasti ja itseeni vai onko tuntemukseni oikeutettu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ota tätä itseesi. Käännä asia niinpäin, että ehkä hän häpeääkin vanhempiaan eikä ole valmis vielä sinulle heitä esittelemään. Voihan kyllä aina olla kyseessä myös, että miehesi äiti voi olla pojassaan vielä niin kiinni että miehelläsi olisi pelko että äitinsä loukkaisi sinua jotenkin. Onhan miehesi vielä suhteellisen nuori, joten äidin napanuora saattaa olla pojassa vielä jotenkin kiinni.
Toiset miehet kyllä ovat "hitaasti kypsyvää" sorttia, eli kaikki isot kuviot tapahtuu hirveellä aikavälillä ja harkiten. Ehkä tämä tapaaminen on sellainen eka iso kuvio.
Onko miehelläsi ollut aikaisempia suhteita, että hän olisi käyttänyt tyttökavereitaan näytillä kotona. Onkohan silloin sattunut jotain?
Minä olen jo tällainen varttuneempi täti ja aikoinaan eronnut. Eron jälkeen tapasin oikein mukavan ja vauhdikkaan miehen. Kolmessa kuukaudessa hän oli esitellyt minulle lähes koko sukunsa, suunnitellut yhteisen talon hankkimista ja ehtinyt minua jo alustavasti kosiakin. No, hän lähtikin yksi päivä entisen vaimonsa perään, että se lopahti siihen.
Nykyisen mieheni kanssa olemme tunteneet vuoden verran. Vasta pari kuukautta sitten tapasin hänen äitinsä. Minä olen puhunut kautta rantain yhteisestä tulevaisuudesta ja muusta. Mies toppuuttelee, että hiljaa hyvää tulee, ei ole kiirettä.
Tämän miehen koen hyvin turvalliseksi suhteeksi.
On sillä jätkällä aikasempia suhteita ollut, edellisen kanssa eros siime syksynä, olivat olleet yhdessä 4v. 1kk tapaamisesta muuttivat yhteen, puolen vuoden jälkeen kihlat... olen ymmärtäny asian niin että vanhemmatkin tavatiin varmasti hyvin pian.
Huomaan hirveesti vertailevani itseäni ja suhdettamme, jätkän edelliseen suhteeseen, jotenkin että 'jos sen edellisen kanssa niin miks ei mun kanssa?' tätä en toki ole sanonu jätkälle, mutta siltä minusta vaan välillä tuntuu.
Jätkä on siis nyt noin kuukausi sitten muuttanu väliaikasesti takasin vanhempien luokse kun tilanne siihen pakotti. Ennen tätä on asunut yksin tai tyttöystävän kanssa, kotoa muutti pois armeija aikoihin. On läheinen perheensä kanssa ja kuulemma on kertonut minusta vanhemmilleen ja veljilleen, toisen veljen kanssa olen puhunut puhelimessa ja enon (vain muutaman vuoden vanhempi) kanssa myös.
Ehkä vain hätäilen tms, mutta jotenkin vaan silti tämä asia kaivelee...
Minusta vahvasti tuntuu sille, että poikakaverisi on todellakin tykästynyt sinuun eikä halua tehdä samoja virheitä uudelleen, hätiköidä. Hän varmaan pelkää kovasti että kestääkö suhteenne, varmaan haluaa edetä hyvin hissukseen.
Tuohan kuulosti ihanalle että hän on kuitenkin kertonut sinusta vahemmilleen ;) Taitaa poika olla kuules rakastunut =D
Oliskohan näin, että hän on saanut vanhemmiltaan jotain varoituksia ja kommenttia, ettei saa "rakastua lääpälleen" kun "kuitenkin tulee ero taas"...valitettavasti asiaankuulumattomimmat kommentit ja neuvot tulee yleensä aina vanhemmilta tai niiltä joille kahden ihmisen väliset asiat ei kuulu pätkääkään...
Tuo on kyllä todella itsetuntoa syövä juttu, että kaverisi on joutunut muuttamaan takaisin kotiin!!! Kun mies kerran pääsee omilleen ja on pakko muuttaa mamman luo takaisin, se ei todellakaan ole mikään kevyt asia, MIEHISYYS JA ITSENÄISTYMINEN KÄRSII !
Poikakaverisi on pahassa tilanteessa, en todellakaan usko että SINUSSA olisi mitään vikaa tai että tämä kaikki johtuisi juuri sinusta.
Päinvastoin, moinen varovaisuus osoittaa vahvasti sitä, että olet hänelle hirmu tärkeä, sitä exää tärkeämpi ja parempi.
Nauti tilanteesta, katsele aivan rauhassa mitä miekkonen touhuilee ;)
Hei!
Älä suotta pidä kiirettä. Sanonta "hiljaa hyvä tulee ja ajatellen aivan kaunis" pitää paikkaansa.
Älä sorru siihen että vertailet suhdettanne hänen edilliseen suhteeseen, ihmiset ja olosuhteet ovat aina yksilölliset. Anna ajan kulua ja kehitä suhdettanne, älä painosta kaveriasi asialla.
Itse olin seurustellut mieheni kanssa 1,5 vuotta ennenkuin teimme nämä viralliset vierailut.
Mieheni vei minut kuukauden tapailun jälkeen vanhempiensa luo. Oli muuten joulun pyhät silloin. Esitteli ylpeänä, että oli jouluenkeli taivaasta tipahtanut. Isälleen sanoi, että katsopa, mitä se joulupukki tänä jouluna pojalles toi. Minua nauratti, mutta olin iloinen, kuinka ylpeänä mies minut vanhemmilleni esitteli. Minä itse esittelin hänet omille vanhemmilleni samana jouluna. Tosin tämä mies on ollut ripeä muutenkin toimissaan, sillä vuoden seurustelun jälkeen hän kihlasi minut ja siitä puoli vuotta meidät vihittiin, joten ei hän ole näissä muissakaan jutuissa kauheasti viivytellyt, vaan hän on alusta alkaen tiennyt, mitä haluaa.
Tsemppiä sinulle ja koittakaa selvittää asia. Suhteesta ei tule mitään, jos kyse on häpeästä. Toivon kuitenkin, että kyse olisi vaan pojan omasta jännittämisestä tms. eikä mistään sen kummemmasta. Jutelkaa, kyllä se siitä selviää. Hyvää loppu kesää!
vuoden kuluttua,itsellä aikaisempien pettymysten jälkeen on korkea kynnys lähteä vanhempien luokse esittelemään,pitää olla todella varmalla pohjalla.Oikeastaan häpesin isääni ja siksi viivyttelin mutta vuosi on minusta ok,vasta sitten hämmästelisin ja jo kertominen vanhemmille osoittaa että turha tapaus et todellakaan ole.
sama ongelma.. tapasin vilukselta parin vuoden kuluttua. ei voi viedä kun on niin noloja tyyppejä ja matkaa on niin paljon(50km).. oon sen eka tyttöystävä. olis vaan kiva tuntee pojan vanhemmatkin, ennenkun alkaa mitään häitä suunnitteleen.
eli puoli vuotta ei oo vielä mitään.. mielestäni on oikeutettua että olet loukkaantunut. minäkin olen. ja tuntuu ettei mua rakasteta tarpeeks tai ettei muhun luoteta. on noloo kun sukulaiset ja kaverit kysyy että millasia ne on kun ei voi sanoo. vielä kun saa kuuulla jatkuvasti hää-vihjauksia niiltä.....
Ajattelin vain ilmoitella jos jotain kiinnostaa että minut nyt sitten vietiin vihdoin tapaamaan sitten jätkän vanhempia. Itseä jää joskus mietityttämään kuinka asiat on sitten kääntyneet niin ajattelin sitten kertoa kuinka minun asiat meni.
Äiti ja pikkuveli olivat kotona.
Koko juttu sitten tapahtui näin (ehkä joku saa edes pienen hymyn kasvoilleen kun ajattelee tätä tapausta...): baari-illan jälkeisenä päivänä mentiin sitten pizzalle ja sujuvasti nukahdin sitten autoon pizzan jälkeen. Noh mikäs siinä, jätkä sitten hetätteli mut ehkä noin 2min ennen kun sitten oltiin siinä porukoiden luona... suunnattoman ihanaahan se on olla jokseenkin krapulaisena ja juuri reilun tunnin nukkuneena. Todella freesi ja edustava olo suorastaan :)
noh tapaaminen meni ihan jees, jokseenkin hiljasissa merkeissä mutta kai se onnistu ilman pahempia kämmäilyjä, en oksentanu tai pudottanu kahvikuppia syliin :D