tämä on lähinnä teille naiset.haluaisin teiltä vastauksi samanlaiseen tilanteeseen kuin mitä nyt itselläni on.olimme vaimoni kanssa yhdessä 12 vuotta kunnes pari kuukautta sitten ilmoitti minulle,että hän on harkinnut ottaa avioeron minusta koska hänen tunteensa on muuttunut minua kohtaan vain hyväksi kaveriksi,intohimo ja rakkaus on lopahtanut,hänen omien sanojen mukaan kovin isompia ongelmia ei ole,lapset on hyvin kasvatettu,ihan ok koti,rahatilanne ei ole kovin huono,en käytä paljoa alkoholia enkä ole koskaan ollut väkivaltainen mutta se jokin puuttuu tästä suhteesta.En ole kuulema osannut näyttää tunteitani,ilmeisesti en ole sanonut tarpeeksi usein rakastavani häntä,mutta sen olen sanonut useamman kerran kuukaudessa ja muitakin useita syitä on hän sanonut miksi ei voi jatkaa tätä liittoa.aluksi hän sanoi syyksi myös sen ,että hän haluaa omaa vapautta ja selvittää ajatuksiaan siitä mitä hän haluaa elämältään,jotenkin hän muuttui tuossa parivuotta sitten kun hän täytti 30.no nyt on sitten alkanut paljastua,että hänellä on ollut samaan aikaan vakava suhde yhden meidän tutun kanssa.tämä kaveri on vaimon sanoin niin paljon parempi kuin minä,että hän haluaa katsoa onko se ruoho vihreempää aidan toisella puolella.Itse olen pystynyt antamaan kaiken hänelle anteeksi sillä rakastan häntä edelleen kaikesta huolimatta paljon,olen myös sanonut sen,että jos siltä tuntuu niin hän voi tulla minun elämään milloin haluaa.mutta silloin pitää aloittaa aivan puhtaalta pöydältä.Siis kysynkin teiltä naiset jotka olette löytäneet paremman miehen kuin entinen,niin miten kauan teillä tälläinen suhde on kestänyt ja jos se on kariutunut niin oletteko kukaan palannut entisen miehen luo ja miten se suhde on sitten voinut.itse kyllä voin ottaa oman nyt ex-vaimon takaisin,sillä olen oppinut aika raskaasti kantapään kautta,että ei toista saa pitää itsestään selvyytenä.
kauanko uusi suhde kestää.
eronnut mies
133966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaimollasi on kolmenkympin kriisi.
Elämä hänestä on tasapaksua, mielenkiinnotonta, ja jokaisen tulevan päivän voi ennakoida etukäteen. Sen uuden suhteen kanssa ei voi koskaan tietää mitä tuleman pitää, siksi se kiehtoo. Lisäksi hän saa uudella tavalla kuulla olevansa ihana ja haluttava.
Tuollainen suhde kestää varmasti yhtä lailla kuin mikä tahansa suhde. Oleellista on, sopivatko kumppanit toisilleen. Tosin, tällaisessa kriisissä voi sitten tulla myöhemmin vaimollesi mieleen, ettei ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella ja hän alkaa kaivata niitä asioita, jotka sinun kanssasi olivat hyvin, mutta tökkivät uuden miehen kanssa.
Olet kyllä kovin ymmärtäväinen. Sinunlaisia miehiä on vähän, rakkautesi häneen on aitoa, kun kerran noin jaksat ajatella.
Ehkä joku parisuhdeneuvoja olisi teille tarpeen...
kävimme vaimoni kanssa yhdellä parisuhdeneuvojalla kerran,mutta siitä käynnistä ei nyt paljoa apua ollut,olimme phuneet jo kaikki asiat selviksi mitä sieltä tuli esille,ja toiselle neuvojalle vaimoni ei edes halunnut lähteä.sanoi vain,että vaikka veisit kuinka sinne ja tekisit mitä ,niin hän ei päätöstään muuta mihinkään
Hei
Ero on yleensä lopullinen joten ei ehkä kannata ajatella että vaimosi tulisi takaisin. Käsittääkseni naiset miettivät asiat yleensä todella tarkkaan ennenkuin eroa hakevat ja sen jälkeen mielen muuttaminen on lähes mahdotonta.
Täysin siitä riippuvaista millainen se uusi suhde on. Voi se hyvinkin kestää tai sitten ei.
Minä olisin luultavasti eronnut muutenkin, mutta uuden miehen löytyminen vauhditti. Jonkin aikaa olikin onnellista, mutta sitten sain maistaa omaa lääkettäni ja tämä uusi jätti minut ex:nsä vuoksi. Jälkeenpäin ajatellen tämä oli minulle täysin oikein, sainpahan tuntea luultavasti samat katkerat tunteet kuin ex-mieheni. Luultavasti olimme liian erilaiset tai sitten hän ei lopulta välittänytkään minusta niin paljon kuin antoi ymmärtää. Ei silti tullut mieleenkään palata ex-mieheni luo, sillä olin kuitenkin harkinnut eroa monelta kantilta enkä rakastanut häntä enää. Sen sijaan päätin, että en enää anna kenenkään miehen tulla sotkemaan elämääni ja että elän yksin ja selibaatissa. Mutta toisin kävi: sittemmin elämääni astui Tosi Rakkaus.
Erottuani edellisestä miehestäni puuhailin yhden illan juttuja joista yksi jäi vähän pidempään. Mutta hän sai minut takaisin exäni luo. Vain todetakseni ettei se suhde enää voi jatkua. Olimme silti molemmat tyytyväisiä että saimme lopetettua suhtemme hieman paremmissa merkeissä kuin mitä eromme tapahtui: ovien paiskomista, huutoa, mies poistui muuttopäiväksi ja ilmoitti ettei halua enää nähdäkään johon minä että eipä tarvitse pelätä.... Sen jälkeen olemme olleet kavereita (tai ehkä ystäviä), mutta mitään sen enempää ei. Olemme molemmat nyt uusissa naimisissa ja nykyinen mieheni tulee hänen kanssaan hyvin juttuun. Mutta noin lyhyesti.. kyllä ero on saatava jollain tasolla käsiteltyä ennen kuin voi uuteen suhteeseen panostaa avoimin mielin. Usein uudet suhteet heti eron jälkeen päättyvätkin siksi, että toinen on ollut vain tasoittamassa yksin joutumisen olotilaa.
Vaimosi ei ehkä osaa arvostaa sinua. Jos alat roikuua hänessä hän ehkä alkaa vain inhoamaan. Pidä asialliset välit, ole tukena mutta älä tyrkytä itseäsi. Älä ole helppo ;) jos niin voi sanoa. Opettele olemaan avoimempi (mikäli mahdollista) ja anna ymmärtää että arvostat vaimoasi. Jää sitten hänen valinnakseen miten toimii. Jos ei tule takaisin, toivottavasti opit elämään ilman häntä ja löydät vielä jonkun rinnallesi.
Minkähän takia roikut entisessä.Rupea elämään ja nauttimaan elämästä.EN usko ,että vaimosi tulee takaisin yleensä kun nainen tekee päätöksen erosta se on loppulline eikä hän tule takaisin entiseen.Harvoi onnistuu uudelleen yhteen palaaminen eron jälkeen.Naisia on mailma täynä jos vaan vihtii kahtella ympärilleen avoimin silmin.Elä!!
Pari vuotta sittenn vaimoni ilmoitti, että hänellä ei ole enää sitä tunetta minua kohtaan. Uutta miestä hänellä ei kuulemma ollut. Tunteet vaan oli loppu. Pian selvisi, että taustalla onkin toinen mies. Ei auttanut vaikka polvillaan rukoilin, että jatketaan.
Loppu mikä loppu. Sain kuitenkin elämäni raiteilleen ja löysin itsekkin uuden tyttöystävän.Yhteinen asuntomme myytiin ja ostin oman asunnon
Meni kaksi kuukautta ja exäni halusi keskustella kanssani ja ilmoitti, että haluaa minut takaisin. Hän kuulemme vasta nyt ymmärsi, että kuinka paljon minua rakastaa. Lapsetkin kuulemma niin kovaa kaipasivat minua.
Palasín takaisin. Ja kaikki jatkui hyvin pari vuotta, kunnes jjuri ennen kesälomia ilmoitti, että hänellä on uusi miesystävä.
Elikkä sama rumba alkoi uudestaan.
Neuvoni on, että anna paskan mennä ja toivotappa vioelä hyvää menoa.
MUTTA SAMMUTA SE VALO JA SULJE OVI. Ilmoita exälle, että et ikinä ota häntä takaisin.
ÄLÄKÄ MYÖS OTA.
Hommaa itsellesi uusi vaimo tai ole yksin!
Kuulostat vilpittömältä mieheltä. Minä sanoisin, että kuuntele oman sudämesi ääntä, koska kuten huomaat, täältä saat kovin erilaista palautetta, mikä onkin chattailun rikkaus. jos vilpittömästi rakastat vaimoasi, minä uskoisin tuohon rakkauteen, MUTTA en tyrkyttäisi itseäni tai ahdistaisi toista nurkkaan. Toisaalta, jos vaimollasi on jo toinen, ehkä voisi olla myös niin, että hän ei ole sinulle se oikea, koska on pettänyt luottamuksesi. Vaikka tuntuu vaikealta uskoa nyt, mutta kohtaat varmasti toisen naisen, joka osoittautuu lujuutesi arvoiseksi. Rakkaus palaa aina takaisin lähettäjälleen, vaikka sitten aikanaan eri henkilöltä kuin kenelle sen olet kohdistanut. Itse ainakin omassa parisuhdekriisissäni olin se uskollinen osapuoli (olen nainen) ja koska olen luvannut olla toisen matkassa, niin näin teen. Silloin jo lupaus tarkoittaa sitä, että vieraiden matkaan ei lähdetä. Se on mieron tie, eikä sille tielle tule koskaan loppua. Kaverini lähti toisen matkaan, vaikka minä pidin häntä tosirakkautenani, yhä pidän. Mutta ero on vissiin meidän ihmisten kyvyissä rakastaa. Nyt olen hyväksynyt, että en voi hänen tekosilleen ja valinnoilleen mitään, mutta olen hyvilläni siitä, että koskaan en "lopettanut" rakastamista. Hän on vastuussa omista teoistaan, minä omistani. Minä teen minkä lupaan. Yhä rakastan. MUTTA nyt odotan myös luokseni miestä, joka on vertaiseni. Ja varmasti tulee, kun hetki on oikea. Pitkän itkun olen tämän tosirakkauteni takia itkenyt. Mutta nyt on ihanaa lohduttaa toisia sen suhteen, että vaikka olisi kuinka oikeasti helvetillistä tuskaa toisen jätettyä, ja haluaisi että kuolisi, jotta saisi helpotuksen, niin... ihan totta, pikku hiljaa tulee eteen aamu, jolloin hänen ajattelunsa ei enää tee kipeää. Ja kaikki näyttäytyy selkeämpänä. Ja elämä tuntuu ihanalta, mahdollisuuksia täynnä olevalta. Tulee päivä, kun aurinko paistaa sinne risukasaan. Se on tullut minulle ja se on tullut muille. Luin siitä ollessani tuskassani, en uskonut, mutta totta oli.
Kuuntele sydämesi ääntä.
Vuosia sitten minulle vastaava tilanne kuin vaimollasi. Uusi rakkaus kesti tasan 14vuotta..
Tää on niin tyypillistä suomalaista naista. Jos avioliitossa jokin ei mene hyvin, niin sen sijaan, että yhdessä käytäisiin ongelman kimppuun, haetaankin lohtua siitä "paremmasta miehestä" joka löytyi sieltä vihreämmiltä laitumilta. Suomalainen nainen on tuppisuu, yksin ongelmia vatvova salamyhkäinen aikapommi. Nainen (sorry yleistykset) ei ymmärrä, että ongelmia tulee, että se on normaalia. Ja niitä ongelmia vastaan on paitsi normaalia myös todella reilua kertoa niistä, ja puhua solmut auki. Lähes kaikki ongelmat pystyy selvittämään kuitenkin. Ja tuloksena voi olla onnelliset kyyneleet.
Joskus tuntuu että moni nainen oikein hakemalla hakee tekosyytä päästä toiselle tontille vierailemaan. Ihan vain jännityksen ja elämänsä piristämisen vuoksi. Siinä onkin riittämiin syytä perustella teko itselleen oikeutetuksi. Mutta vain itselleen. Ja vikahan on yleensä miehen:)
Että kauanko uusi suhde kestää?
Säkin olet tavallinen nössö mies, joka roikkuu pettävässä naisessa. Tiedätkö miten paljon elämää haittaa sokea rakkaus? Annat muka kaikki anteeksi ja voitte sitten jatkaa taas siitä mihin jäitte? Älä ole tuollainen, että alennut noin riippuvaiseksi naisesta, joka ei arvosta yhtään parisuhdettaan eikä sua. Elämässä on muitakin naisia, ja myös sellaisia jotka osaa ja kykenee vastustamaan kiusauksia... vaikka yleistinkin naista aika rajusti hutsuksi. Mitä oman rakkaasi elämässä todennäköisesti on käynyt? Hän ei osaa tyytyä siihen mitä hänellä on vaan tarttuu "parempaan" kun sen kohtaa. Hän on ihminen, joka antaa helposti himolleen periksi, se täyttää koko järjen. Kun hän on kerran päässyt vieraan makuun, niin se tulee toistumaan.
Älä alennu roikkumaan hänessä. Kestä se kuin mies ja jatka elämääsi eteenpäin. Näin tein minäkin, enkä kadu yhtään, yksi kerta riitti. Säilytin itsekunnioitukseni kun hoidin asian järkevästi. Näin sain (henkisenkin) vapauden ihmisestä, jolle parisuhde, rakkaus ja välittäminen on pelkkää teoriaa.
Tämä oli tosi hieno kirjoitus, mutta minun on vain käännettävä taas asia toisin päin, eli mies löysi uuden ja itse olen kieriskellyt säälissä ja odottanut että hän vielä joskus palaa. Mutta sain tästä ajattelemisen aihetta ja taidan sittenkin unohtaa hänet lopullisesti amen. Itse vaan arvostan joskus antamaani lupausta niin myötä- kuin vastamäessä.
... vähän omatuntoa nyt pistelee kun yleistin naista niin rankasti.
Jos vain toiselle se papin edessä annettu lupaus merkitsee jotain niin suhde on kyllä heikoilla. Usko on vahva asia... myös siinäkin tapauksessa, että uskot, että sua oikeasti odottaa jossain upea köriläs:)
Elä rohkeasti elämääsi eteenpäin, tuskasta tai lupauksistasi huolimatta. Taaksepäin katso ainoastaan oppiakses jotain. Sydäntä ja sielua vain repii jos muistoissasi elät aikaa, joita ei enää takaisin saa. Rohkeasti katse eteenpäin ja pidetään itsemme kunnossa, eikä jäädä paikalleen:) Mä olen toipunut todella hyvin, vaik erohakemuksen täyttämisestä ja kotoa pois muuttamisesta on vasta 4 kuukautta. Uusia tuttavuuksia on tullut mukavaan tahtiin, vaikka vaimo kielsi kaiken sosiaalisen elämän meidän suhteen ulkopuolella. Säälittävää mutta totta. Ja kun halusin hänelle olla reilu, että hän voisi olla rauhallisin mielin, en tajunnut että tein itselleni karhunpalveluksen.
Mut nyt menee jo mukavasti, fiilikset on hyvät. Painokin on pudonnut samoihin lukemiin kuin 90-luvun alussa. Vaatekaapista vain ei enää oikein löydy sopivaa:) Mut mukavaahan se on päästä shoppailemaan.
aurinkoa elämääsi :)
Vastaava tilanne kuin ketjun aloittajalla. Vaimo halusi muuttaa pois ja miettiä asioita itsekseen - suhde oli kuulemma kylmennyt liikaa, intohimo kadonnut. Koitin parantaa tilannetta lahjoilla, kukilla, koruilla ja yhteisillä lomamatkoilla. Turhaan. Läheisyyttä, hellyyttä tai edes helliä sanoja ei toisen suunnasta tullut eikä niitä suvaittu. Homma muuttui totaalisen yksipuoliseksi.
Loppujen lopuksi kävi ilmi, että taustalla olikin toinen mies jo pitemmän aikaa. Mies, josta hänellä ei missään vaiheessa ollut edes tarkoitus puhua minulle mitään. Se siitä yksin miettimisestä. Ilmeisesti tarkoitus oli vain pikkuhiljaa näivettää viimeinenkin ripaus suhteestamme, jonka jälkeen uusi mies olisi voitu tuoda julkisuuteen.
Kuukausitolkulla olen anellut, rukoillut ja luvannut antaa anteeksi ilman vastakaikua.
Tähän päivään asti.
Kiitos todella paljon. Pidin paljon tekstistäsi, vaikka siinä olikin rankkoja yleistyksiä. Uskon, että sain siitä sen verran tukea, että voin ruveta jälleen elämään, ja unohtaa tämän kovan koettelemuksen.