Jep, eli tuli yhden puolitutun kanssa harrastettua seksiä jokunen viikko sitten ja nyt olen raskaana (ehkäisy ilmeisesti petti). Emme ole tuon yön jälkeen olleet yhteydessä, mutta tunnemme toisemme jo parin vuoden takaa.
Aborttia en tee, joten aion pitää lapsen. Tietenkin kerron hänelle, mietin vain että missä vaiheessa? Haluaisitteko miehet tietää asiasta heti? Itse haluaisin ensin pistää omat ajatukseni järjestykseen ennen kuin otan vastaan hänen järkytyksensä. Kumpi olisi parempi, kertoa heti vai sitten kun oma järkytykseni on ohi?
Aborttia en tee, joten aion pitää lapsen. Tietenkin kerron hänelle, mietin vain että missä vaiheessa? Haluaisitteko miehet tietää asiasta heti? Itse haluaisin ensin pistää omat ajatukseni järjestykseen ennen kuin otan vastaan hänen järkytyksensä. Kumpi olisi parempi, kertoa heti vai sitten kun oma järkytykseni on ohi?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Teoriassa parempi olisi kertoa heti, mutta käytännössä tytön kannattaa kyllä ensin itse palautua tuosta yllätyksestä.
Toivottavasti kaikki menee hyvin! Ja toivottavasti mieskin ottaa lapsesta vastuuta.
Poliittisesti korrektia olisi kertoa asiasta miehelle heti ja ainakin muodollisesti NEUVOTELLA miehen kanssa raskauden jatkamisesta, vaikka lopullinen päätös toki sinulla onkin. Kannattaa muistaa, että seuraamukset on miehelle aika kovat, jos lapsen menet valmistamaan. Toki miehellä on lapsen suhteen myös tiettyjä oikeuksia. Asia ei kosketa pelkästään sinua, todellakaan.
En aio hänelle valehdella, ikäänkuin neuvottelisimme vaihtoehdoista. Ei kuulu tapoihini, kerron kyllä sitten suoraan että näin on ja lopullinen päätös oli mulle itsestäänselvyys. Hänellä on vaihtoehto ja valinta mitä hän sillä tiedolla tekee. Kummallekohan on enemmän seuraamuksia, hänelle vai minulle?
Olemme kumpikin yli kolmekymppisiä itsenäisiä työssäkäyviä emmekä mitään teinejä enää. Ja sinkkuja olemme molemmat.
Jos hän ei vastuutaan kanna eikä halua mitään oikeuksia, se on taas hänen oikeutensa.
Itse asiassa olet väärässä näiden "miesten oikeuksien" suhteen. Jollet ole armelias, tietää lapsen valmistaminen miehelle rahanmenoa seuraavaksi 18 vuodeksi ainakin... Eikä tämän suhteen miehellä ole mitään valinnanvaraa.
Toisaalta miehellä lienee oikeus ainakin tavata lasta säännöllisesti.
Kerro siinä vaiheessa, kun asialle voi vielä jotain tehdä. Vaikka olisit päättänyt pitää lapsen. Eli kyseessä on täysin periaatteellinen juttu. Siinä helposti käydä niin, että sinusta saattaa tulla yh sen takia että ikääkuin miehelle ei anneta muuta vaihtoehtoa, ota tai jätä. pirun vaikea tilanne on ja en helvetissä halkuaisi olla tämän äijän kengissä. Miksiköhän muuten haluat pitää lapsen, jos kyseessä on järkytys?
No yh minusta on tulossa joka tapauksessa vaikka jotain tukea häneltä saisinkin, yksin sen arjen kuitenkin pyöritän.
En voisi edes ajatella aborttia, se vain ei käy mulle (en ole uskonnollinen). Ja totta kai se on järkytys kun ehkäisy pettää ja koko elämä muuttuu päälaelleen. Taidan kertoa hänelle parin viikon päästä kun hän palaa lomilta ja olen saanut omat ajatukseni kondikseen...
että mies on oikein iloinen tästä yllätyksestä ja tahtookin koko päivä isiksi, mutta ei haluakaan tätä naista, vaan haluaa ryhtyä yh-isiksi! Ei se tänä päivänä enää lapsi itsestään selvyytenä jää äidille automaattisesti, jos meinaa isukki on kunnollinen!
Jos isä ja äiti ovat yhtä "kunnollisia", niin kyllä minun käsittääkseni lapsi melko automaattisesti yhä äidille jää, ellei äiti sitten muuta halua...
Toisaalta jos äiti ei kerrokaan raskaudesta miehelle kuin vasta joskus hyvin myöhäisessä vaiheessa, voisi mies periaatteessa hyötyä tästä huoltajuudesta päätettäessä. Kyllähän miehen kuuluu saada tietää.
Siis mun ei tullut mieleenkään että joku kuvittelisi mun jättävän jonnekin puolen vuoden päähän kertomisen. Itsellä kun mielessä pyöri että kerronko heti vai parin viikon päästä ja päätin ottaa häneen yhteyttä ensi viikolla. Itsekästä tai ei mutta haluan todellakin ensin itse selkiyttää ajatukseni.
Ihmettelen Valintaasi, ku susta saa sellaisen fiiliksen, että voi vittu mikä juttu! No, toivotaan et hommat kääntyy sulleppäin =).
Miten ihmeessä olet minusta voinut saada tuollaisen käsityksen?
Ilmeisesti itselläsi on se käsitys että abortin jälkeen koko asia olisi hoidettu ja kaikki jatkuisi kuten ennenkin? Luepa kertomuksia naisista jotka vielä jopa kymmenien vuosien päästäkin kuulevat lapsen itkua. Ei abortti ole mikään helppo asia! Miehelle ehkä mutta naiselle ei.
En lue, koska suoraan sanoen ei kiinnosta. Itselleni se ei olisi kummempi juttu, puhun siis itsestäni. Jotenkin sain sellaisen fiiliksen, kun puhuit järkytyksistä sun muusta, ettei lapsi olisi missään nimessä tervetullut jne....ymmärsin väärin. sori jos maalasin piruja seinille.
jokaisen naisen joka järkyttyy raskaudesta, pitäisi tehdä abortti. Maailman väkiluku olisi aikas lailla pienempi jos noin olisi.
Totta kai sitä järkyttyy kun saa tietää olevansa raskaana suunnittelemattomasti! Eihän se sitä tarkoita etteikö voisi lasta pitää ja etteikö lapsi olisi tervetullut.
Onneksi mulla on erilainen ajattelutapa kuin sulla.
Sinun ajatusmaailmasi sopii sinulle mutta ei vitussa minulle...joten turha on jauhaa kakkaa siitä. en voi todellakaan täysin ymmärtää teidän kantaanne ja mitä te joudutte kokemaan...eli jos joku asia järkyttää minua, niin se yleensä tarkoittaa etten pidä asiasta ja yritän päästä eroon siitä. näin olen itse ymmärtänyt homman.
Kyllä lapsi edelleen tuomitaan aina äidille, mikäli isä/äiti muuten ovat vastaavassa tilanteessa. On todella vaikea ja pitkä tie yrittää isänä saada yksinhuoltajuus, vaikka äidillä olisi ongelmiakin (päihteet, talous).
kerro sille miehelle heti ku voit.onko sulla mesee missä vois jutella asiasta? olis kiva tietää mitä aiot tehä jne....
Totta kai asia täytyy kertoa mahdollisimman nopeasti !! Miksi jäisit sitä "salailemaan" ? Ainakin itse olisin melkoisen tyrmistynyt / raivostunut jos vastaavassa tilanteessa nainen pyöräyttäisi lapsen ja sitten vain "ilmoitusluontoisesti" tulisi tietooni että oletpa muuten elatusvelvollinen seuraavat 18 vuotta. Tulisi sellainen olo että eikö minulta kysytä mitään ? Vastuuhan pitää kantaa, se on selvä mutta tuntisin oloni jotenkin huijatuksi jos kertoisit sen vasta joskus muutaman kuukauden päästä. Miksi ette pohtisi sitä "järkytystä" yhdessä ? Ei ehkä ole paras mahdollinen vertaus mutta entäs jos olisit naimisissa ja miehesi kertoisi sinulle että niin muuten mulla on ollut syöpä 4 vuotta ja kuolen huomenna. Etkö itsekin olisi hämilläsi että miksei mies kertonut aiemmin ? No hän vain halusi ensin käsitellä oman järkytyksensä.
Ihan hyvä, jos nainen tuossa tapauksessa miettii itse ensin pari viikkoa, selkeyttää ajatuksiaan. Hyvä, että siinä kertomistilanteessa toinen pysyy rauhallisena ja pystyy kuuntelemaankin paremmin toista ja keskustelemaan asiasta ilman kauheaa tunnemyrskyä. Mutta voihan se olla, että siitä seuraakin ilonkiljahduksia :)
hmm.. näinköhän.. juu ehkä tyrmistys tosiaan on parempi sana, oli se sitten hyvä tai huono juttu.
Lukemistani viesteista ja vastauksista kaikki painotti vain sinun ja miehen mukavuuteen.
Kuitenkin tassa sina olet tekemassa aivan uutta ihmista. HANEN etuaan ajatellen olisi parasta jos hanella olisi isa ja aiti. Siis kaksi huoltajaa saman katon alla.
Ei ainoastaan taloudellisista syista vaan myos han tarvitsee kummankin vanhemman esimerkiksi itselleen jo kasvuvaiheessa.
Miksi et juttelisi miehen kanssa ja katsoisitte jos voisitte perustaa perheen tulevalle pienokaiselle. Yhdessa vaalia ja rakastaa hanta, onhan se osa teita kumpaakin.
Koska olette olleet tarpeeksi vastuullisia intiimiin kanssakaymiseen, teidan pitaisi olla myos tarpeeksi vastuullisia YHDESSA hoivaamaan uutta ihmisalkua.
Ei teidan yhdessaolonne tarvitse olla mielipuolista kiihkoa ja huumausta, pelkka todellinen vastuullinen yhdessaolo ja samaan hiilen puhaltaminen uuden ihmisen hyvaksi riittaa.
Saatte huomata etta teidan yhteiselo tulisi olemaan oikein rakentavaa ja rauhoittavaa, perusta onnelliselle kodille jossa kasvattaa hankkimiaan lapsia.
Onko se sitten parempi erota kun lapsi on 2 tai 5 tai 10...
Haloo. Jos ei ole ollut muuta kuin seksiä. Ei se ole perusta hyvälle suhteelle. Pitää olla tunteita.
heti.