vaan kitarasta ääniä toistensa perään, venyttelet kieliä ja tiluttelet ja jos kuulostaa hyvältä niin siitä tulee hyvä soolo. skaalojen opettelu olisi kai hyvää sooloilupohjaa mutta itse en ainakaan moisia hallitse ja jopa jonkunlaisia sooloja osaan pickailla.
0Äänestä
urea jacta est
jaa'a ei kait siin muuta ku etit vaa kaikki soinnut sielt yläpoliittisest osastost,opettelet ulkoot et mis ne on ja tsekkaat mitkä soinnut käy toistensa kaa hyvi yhtee...sit vaa vaik kompist (esim.E-pohjasesta) hyppäät sinne ylä rekiisterin vastaavaan tai rinnakkaissointuun ja räpläät jonku melodian tahi varsinaisen soolon pätkän sinne sekaa....vai?
0Äänestä
Jiippari
Itse aloitin kokolailla 'pers edellä puuhun' -tyylillä; Metallican ...And justice for all -nuotit kirjastosta ja opettelemaan...siihen aikaan en vielä hallinnut kunnolla edes rytmin soittamista. Lähdin sellaisista sooloista jotka muistin ulkoa, siis sen miltä kyseinen soolo kuulostaa. Siinä saa tietynlaisen käsityksen sooloilusta, mutta soittotekniikka täytyy hokata jostain muualta (koska nuottikirjoissa ei oppitunteja siltä sektorilta anneta). Kukin soittaa itse parhaaksi näkemällään tavalla tai sitten niin kuin on näytetty (jos on ollut tunneilla). Skaalojen ja sen 'teoria' -puolen sisäistäminen on pelkästään hyväksi tai ei niistä ainakaan haittaa ole. Ja tosiaan, kaikkia maailman soolokikkoja ei ole välttämätöntä opetella, vain sellaiset joita itse todellakin tulee käyttämään ja joista on hyötyä.
Ja kun omia sooloja virittelee niin se on sitten oma juttunsa. Rakentaako soolon siten että alusta loppuun on pelkkää raakaa rusikointia vai siten että tulee 'vaihtelua' mukaan.. OMASTA mielestäni hyvän esimerkin soolon rakentamisen suhteen antaa Marty Friedman. Kaveri on tietty hieman siellä ylijumal-sektorissa (henk. koht. näkemys!), mutta sen sooloissa on henkeä. Ei aina tarvitse soittaa niin että sormet sulaa kaulalle vaan myös hitaasti voi tulla hyvää jälkeä.
Tässä nyt oli aikas vähän noita suoria ohjeita, mutta niin se on, ei sooloilua voi suoraan listata ranskalaisilla viivoilla ja aloittaa ylimmästä rivistä. Ottaa aikaa ja perehtymistä. Lykkyä pyttyyn kuitenkin!
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaan kitarasta ääniä toistensa perään, venyttelet kieliä ja tiluttelet ja jos kuulostaa hyvältä niin siitä tulee hyvä soolo. skaalojen opettelu olisi kai hyvää sooloilupohjaa mutta itse en ainakaan moisia hallitse ja jopa jonkunlaisia sooloja osaan pickailla.
jaa'a ei kait siin muuta ku etit vaa kaikki soinnut sielt yläpoliittisest osastost,opettelet ulkoot et mis ne on ja tsekkaat mitkä soinnut käy toistensa kaa hyvi yhtee...sit vaa vaik kompist (esim.E-pohjasesta) hyppäät sinne ylä rekiisterin vastaavaan tai rinnakkaissointuun ja räpläät jonku melodian tahi varsinaisen soolon pätkän sinne sekaa....vai?
Itse aloitin kokolailla 'pers edellä puuhun' -tyylillä; Metallican ...And justice for all -nuotit kirjastosta ja opettelemaan...siihen aikaan en vielä hallinnut kunnolla edes rytmin soittamista. Lähdin sellaisista sooloista jotka muistin ulkoa, siis sen miltä kyseinen soolo kuulostaa.
Siinä saa tietynlaisen käsityksen sooloilusta, mutta soittotekniikka täytyy hokata jostain muualta (koska nuottikirjoissa ei oppitunteja siltä sektorilta anneta). Kukin soittaa itse parhaaksi näkemällään tavalla tai sitten niin kuin on näytetty (jos on ollut tunneilla).
Skaalojen ja sen 'teoria' -puolen sisäistäminen on pelkästään hyväksi tai ei niistä ainakaan haittaa ole.
Ja tosiaan, kaikkia maailman soolokikkoja ei ole välttämätöntä opetella, vain sellaiset joita itse todellakin tulee käyttämään ja joista on hyötyä.
Ja kun omia sooloja virittelee niin se on sitten oma juttunsa. Rakentaako soolon siten että alusta loppuun on pelkkää raakaa rusikointia vai siten että tulee 'vaihtelua' mukaan..
OMASTA mielestäni hyvän esimerkin soolon rakentamisen suhteen antaa Marty Friedman. Kaveri on tietty hieman siellä ylijumal-sektorissa (henk. koht. näkemys!), mutta sen sooloissa on henkeä.
Ei aina tarvitse soittaa niin että sormet sulaa kaulalle vaan myös hitaasti voi tulla hyvää jälkeä.
Tässä nyt oli aikas vähän noita suoria ohjeita, mutta niin se on, ei sooloilua voi suoraan listata ranskalaisilla viivoilla ja aloittaa ylimmästä rivistä. Ottaa aikaa ja perehtymistä.
Lykkyä pyttyyn kuitenkin!