Voisipa olla myös puhevaikeuksille oma osionsa täällä, mutta ei !
Oon 23 vuotias mies Vantaalta ja yhtäkkiä mulle on tullu puhevaikeuksia. Nuorempana änkytin kun oli kaikenlaisia ongelmia, sitten puhuin muutaman vuoden ihan kohtuullisesti, ja nyt on tullu tällainen hel**tti taas ! En pysty puhumaan kunnolla, aina takertelee. Sit keksin muka hyvän keinon ensin että en yritä ees sanoo koko sanaa aina kerralla vaan osan ja se autto vähän. Mulla siis lähinnä oli aiemmin se että en pysyny sanomaan joitain sanoja kunnolla, se haittas vähän, mutta nyt se on vaan pahentunu, en pysty sanomaan juuri mitään lausetta kun aina takertelen lähes joka sanassa. Yhtä h***ettiä ! Omassa päässähän se vika on, mutta kuinka siitä parantua ? Nyt oon sitten yrittäny kaikenlaisten korvikeliikkeiden avulla estää ettei puhe-elimeni mee lukkoon ja tunnen itteni entistä idiootimmaksi. Outoa on vielä että ongelma on pahempi niiden tutumpien ihmisten kanssa. Tuntemattomille on helpompaa kai puhua kun asiat tulee jossain sanottua spontaanimmin ja ei oo sellaista pakkoa kertoa jotain.
Nyt oon karttanu ihmisten seuraa lähiaikoina jo jonkun aikaa :( Netissä tulee vaan pyörittyä. Pelkään entistä enemmän puhumista ja jätän enemmän sanomatta asioita. Välillä piristyn kun saan sanottua asiat hyvin, mutta koko ajan en jaksa yksin taistella. Oon kyllä aiemmin yväksyny sen että joskus puhe takeltelee ja tulee änkytystä ja oon huomannu että se hyväksyminen on auttanu, mut nyt on tulli mitta jo niin täyteen, ettei jaksa koko ajan yrittää miettiä miten auttaa itseään ! Tää tuntuu olevan jonkun toisen keksimä kidutuskeino, vaikka kaikki tää noidankehä on läheny vaan musta ittestäni.
Puhuminen tuntuu vaikuttavan niin moneen asiaan. Ihmistä joka ei saa asiaansa kunnolla sanotuksi, pidetään typeränä, sitä ei arvosteta ja kunnioiteta niin paljon, naiset eivät ihastu, ihmiset vaivaantuu ja karttelee, hermostuu. Oon kuin kuuma peruna tai tauti josta halutaan päästä pois ! Tiedän että asia ei oikeesti oo noin paha, mut siltä tuntuu ! Mullon oikeesti vielä terve ja vahva itsetunto, mut tää asia painaa mut pohjamutiin. Onneks pääsen kohta puheterapeutille niin ei tartte joka ihmiselle selitellä näitä asioita.
En oo koskaan ollu täysin sujuva puhumaan. Kunpa joskus olisin. Ette ymmärrä kuinka tärkeetä on että pystyy sujuvasti ja selkeesti esittämään asiansa. Mulla on parhaimmina aikoinakin se puhe vähän epäselvää ( vaikka en takerteliskaan ) ja toisinaan vähän erikoista. Aivot toimii entistä paremmin ja asiaa, kritiikkiä ja näkemyksiä on vaan enemmän ja enemmän mulla, mut en osaa niitä esittää puhumalla.
Oon 23 vuotias mies Vantaalta ja yhtäkkiä mulle on tullu puhevaikeuksia. Nuorempana änkytin kun oli kaikenlaisia ongelmia, sitten puhuin muutaman vuoden ihan kohtuullisesti, ja nyt on tullu tällainen hel**tti taas ! En pysty puhumaan kunnolla, aina takertelee. Sit keksin muka hyvän keinon ensin että en yritä ees sanoo koko sanaa aina kerralla vaan osan ja se autto vähän. Mulla siis lähinnä oli aiemmin se että en pysyny sanomaan joitain sanoja kunnolla, se haittas vähän, mutta nyt se on vaan pahentunu, en pysty sanomaan juuri mitään lausetta kun aina takertelen lähes joka sanassa. Yhtä h***ettiä ! Omassa päässähän se vika on, mutta kuinka siitä parantua ? Nyt oon sitten yrittäny kaikenlaisten korvikeliikkeiden avulla estää ettei puhe-elimeni mee lukkoon ja tunnen itteni entistä idiootimmaksi. Outoa on vielä että ongelma on pahempi niiden tutumpien ihmisten kanssa. Tuntemattomille on helpompaa kai puhua kun asiat tulee jossain sanottua spontaanimmin ja ei oo sellaista pakkoa kertoa jotain.
Nyt oon karttanu ihmisten seuraa lähiaikoina jo jonkun aikaa :( Netissä tulee vaan pyörittyä. Pelkään entistä enemmän puhumista ja jätän enemmän sanomatta asioita. Välillä piristyn kun saan sanottua asiat hyvin, mutta koko ajan en jaksa yksin taistella. Oon kyllä aiemmin yväksyny sen että joskus puhe takeltelee ja tulee änkytystä ja oon huomannu että se hyväksyminen on auttanu, mut nyt on tulli mitta jo niin täyteen, ettei jaksa koko ajan yrittää miettiä miten auttaa itseään ! Tää tuntuu olevan jonkun toisen keksimä kidutuskeino, vaikka kaikki tää noidankehä on läheny vaan musta ittestäni.
Puhuminen tuntuu vaikuttavan niin moneen asiaan. Ihmistä joka ei saa asiaansa kunnolla sanotuksi, pidetään typeränä, sitä ei arvosteta ja kunnioiteta niin paljon, naiset eivät ihastu, ihmiset vaivaantuu ja karttelee, hermostuu. Oon kuin kuuma peruna tai tauti josta halutaan päästä pois ! Tiedän että asia ei oikeesti oo noin paha, mut siltä tuntuu ! Mullon oikeesti vielä terve ja vahva itsetunto, mut tää asia painaa mut pohjamutiin. Onneks pääsen kohta puheterapeutille niin ei tartte joka ihmiselle selitellä näitä asioita.
En oo koskaan ollu täysin sujuva puhumaan. Kunpa joskus olisin. Ette ymmärrä kuinka tärkeetä on että pystyy sujuvasti ja selkeesti esittämään asiansa. Mulla on parhaimmina aikoinakin se puhe vähän epäselvää ( vaikka en takerteliskaan ) ja toisinaan vähän erikoista. Aivot toimii entistä paremmin ja asiaa, kritiikkiä ja näkemyksiä on vaan enemmän ja enemmän mulla, mut en osaa niitä esittää puhumalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä ymmärrän sun tunteen siitä, että toiset pitää tyhmänä tms., vaiei se paikkaansa pitäisikään. Itselläni ei ole puhehäiriöitä, mutta koska asun ulkomailla, en osaa paikallista kieltä kunnolla ja varsinkin jos innostun jostakin asiasta, ei puheesta meinaa itsekään saada tolkkua.
Itselläni kielen opettelu tietysti auttaa, mutta olen todnnut myös hymyilemisen hyväksi keinoksi murtaa jäätä ennen kuin avaan sanaisen arkkuni. Ja siinä välissäkin, jos takertelee pahasti. Toinen ei ole niin vaivautunut, kun huomaa minun tietävän ongelmani ja että pystyn myös nauramaan sille (vaikkei aina kyllä naurata)...
Jos kerran olet puhunut hyvin tai ainakin paremmin aiemmin, uskon, että pystyt siihen myöhemminkin!
hankala vaiva.Pojallani se on kulkenut mukana kokoiän,milloin parempana milloin huonompana.
On liki kolmikymppinen.
Aikoinaan auttoi kun hyvin rauhallisesti joka sana erikseen miettien,nyt välillä töissä kun pitäis selittää jotain nopsasti niin oirii kiusallisesti.
Silloin vetää vain henkeä ja omaan tahtiinsa puhuu.Työkaverit eivät pidä minään,ovat tottunet siihen vuosien myötä.
Jos sitä jännittää niin se pahenee oitis.
Sulla on hyvä nyt kun oot pääsemässä sinne puheterapeutille.Ajatteleppa sitä että maamme huipullakin on ollut änkyttäjiä.Ja mieluummin änkytys kuin Lipposen Paavon puhetyyli,sana päivässä ja murahdus perään.Mieluummin minä ainakin änkyttäjän kanssa juttelen.
Tsemppiä sulle,kyllä se siitä.
Niinhän se on korvien välissä, mutta ei korvienvälin psyykkeessä. Minulla on kans lapsi, joka on nyt jo 25 vuotias. Välillä ei tahdo saada sanaa suusta. Hän ei änkytä, mutta jos esim. puhelimessakin kysyy, että (opiskelija) että äiti, onks Sulla yhtään rahaa vipata, niin sieltä tulee: Äiti....ääää äää tota ääää öööö onks sulla mmmmm tota noin ööööö rahaa yhtään. Eli tätä nimitetään puheen tuoton erityisvaikeudeksi.
Oletko kokeillut rasvahappoja ? Rasvahapoista on "korvien väliinkin" tosi positiivinen vaikutus. Mä oon meidän pojalle niitä syöttänyt, ja tilanne on selvästi helpompi niiden syönnin aikana.
Rasvahappojen esim. E-epa, lisäksi NONIa. Siitä on hänelle tosi paljon apua.