Mitäs mieltä te muut olette tästä...
Miehen kavereista on tullut eräänlainen ongelma.Ei miehelle tietenkään mutta minulle itselleni..
He ovat aina houkuttelemassa miestäni milloin mihinkin,ryyppäämään lähinnä.Mies ei juurikaan näistä houkutuksista sitten kieltäydy.
Äskenkin juuri eräs laittoi puhelimeemme viestin jossa kehotti miestä ottamaan sairaslomaa töistä kun eräs toinenkin kaveri ottaa..ja tulla hänen luo ryyppäämään.Lapsia kenelläkään miehen kavereista ei ole.
Tietävät kyllä etten tykkää moisesta,pistin äsken tulikivenkatkuisen viestin takaisin omalla nimelläni varustettuna tietenkin.
meillä on muutenkin vähän yhteistä aikaa,mies on päivät töissä ja kotiin tultuaan syö ja menee nukkumaan.Tai jos ei niin istuu koneen ääressä juttelemassa ircin välityksellä näiden ko tyyppien kanssa.
Tietenkin olen aina silloin tällöin "päästänyt" mieheni vaikka yöksi kaverilleen,viime kerrasta ei ole kuin pari viikkoa.
Itse en edes voi kuvitella lähteväni yöksi mihinkään,pelkästään siksi että hoidan lapsemme yksin.Mies ei juurikaan osallistu,tai no pesee hän hampaat vanhemmalta lapselta ja ehkä joskus käyttää suihkussa.
Tuntuu vain todella inhottavalta,nytkin tiedän että mies suuttuu kun saa tietää minun lähettäneen ärrimurriviestin kaverilleen.
Olen yrittänyt jutella tästä kaikesta mieheni kanssa mutta tuloksetta,ei hän "jaksa kuunnella".
Tuntuu kuin olisin lähinnä yksinhuoltajana vaikka muka perheenä tässä elellään...mikä avuksi?
Miehen kavereista on tullut eräänlainen ongelma.Ei miehelle tietenkään mutta minulle itselleni..
He ovat aina houkuttelemassa miestäni milloin mihinkin,ryyppäämään lähinnä.Mies ei juurikaan näistä houkutuksista sitten kieltäydy.
Äskenkin juuri eräs laittoi puhelimeemme viestin jossa kehotti miestä ottamaan sairaslomaa töistä kun eräs toinenkin kaveri ottaa..ja tulla hänen luo ryyppäämään.Lapsia kenelläkään miehen kavereista ei ole.
Tietävät kyllä etten tykkää moisesta,pistin äsken tulikivenkatkuisen viestin takaisin omalla nimelläni varustettuna tietenkin.
meillä on muutenkin vähän yhteistä aikaa,mies on päivät töissä ja kotiin tultuaan syö ja menee nukkumaan.Tai jos ei niin istuu koneen ääressä juttelemassa ircin välityksellä näiden ko tyyppien kanssa.
Tietenkin olen aina silloin tällöin "päästänyt" mieheni vaikka yöksi kaverilleen,viime kerrasta ei ole kuin pari viikkoa.
Itse en edes voi kuvitella lähteväni yöksi mihinkään,pelkästään siksi että hoidan lapsemme yksin.Mies ei juurikaan osallistu,tai no pesee hän hampaat vanhemmalta lapselta ja ehkä joskus käyttää suihkussa.
Tuntuu vain todella inhottavalta,nytkin tiedän että mies suuttuu kun saa tietää minun lähettäneen ärrimurriviestin kaverilleen.
Olen yrittänyt jutella tästä kaikesta mieheni kanssa mutta tuloksetta,ei hän "jaksa kuunnella".
Tuntuu kuin olisin lähinnä yksinhuoltajana vaikka muka perheenä tässä elellään...mikä avuksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
laskes ne lapses uudelleen, montako sulla niitä on? "yökylään" herrajjee, aikuinen karvaperse ukko! haloo, se on sun MIES! ei sun poika!
paa ulkoruokintaan jos kerran vielä poikamiestä leikkii, eikä oo akottunu vaikka pitäs. tsissus.'
No, hyvähän tässä on itte moittia, kun on jo sen liikkeen tehny.
Oikeesti, laske ne sun lapset, kaks pientä ja yks mur--u! voit laittaa koot tai ällät tuohon keskelle.
Erittäin hyvin sanottu! Ja tämä ei ole minään kettuiluna alkuperäisen viestin kirjoittajalle. Mustakin vaan tuntuu, että tuolla sun miehelle on joku teini-iän kriisi pahasti vaiheessa!
tiedän tuon tunteen. Meillä oli myös tilanne, jossa miehen menohalut eivät todellakaan hiljentyneet lapsen syntymän myötä. Mies imuroi viinaa kavereidensa kanssa, saattoi lähteä tuosta vaan viikonloppureissulle mitään ilmoittamatta kavereidensa kanssa. Siellä sitten touhuiltiin kaikenlaista ja käytiin kuksimassa vieraita naisia. Viinanjuonti meni jokapäiväiseksi. Mies ei lasta hoitanut koskaan, kuinka olisi ehtinytkään menoiltaan...Viimeinen niitti oli kun mies ilmoitti tuovansa uuden naisen taloon, joka kuului tähän samaan ryyppyseurueeseen. Jotenkin olin jo osannut varautua suhteemme loppumiseen, pakkasin siltä istumalta omat ja lapsemme tavarat, suljin oven mennessäni. Viimeistä kertaa. Kuukautta myöhemmin mies jätti tämän uuden naisensa ja ilmoitti haluavansa minut ja lapsemme takaisin. Tähän en tietenkään suostunut ja mies keksi kaikenlaisia konnuuksia päämme menoksi, mutta tänä päivänä olen todella onnellinen päätöksestäni. Saimme elämän.
hienosti teit.ja törkeesti teki sun mies.miehet usein pelaavat jotain kumman peliä.tehdään mitä lystää ja sitten itketään kun halutaankin kaikki ennalleen.muttamutta.ei ne siitä muutu tai ainakin harva.surullistahan se kaikki on.perheen,vaimon ja sen miehenkin vuoksi.eihän se mies ymmärrä,mitä menettää ja mikä on oikeesti tärkeää elämässä.
ja näitä 50 vee ja yli miehiä riittää jotka ihmettelevät miksei lapset käy kylässä?-no miksei??kyllä ne lapset huomaavat tunnevammat ja kylmyyden..
minunkin mieheni makoili illat humalassa korvalaput pässä ,rokki soiden.no,minä kyllä tykkään rokista mutta kaipailin apuja lasten nukkumaan laittamisessa ja kaipailin myös kumppania,ystävää,rakastajaa.ja kun vanhimmat lapset tulivat murkkuikään,tajusin-minulle riittää lapsimurkkuni mutta en jaksa miesmurkkua.lapset kehittyvät ja kasvavat mutta miesmurkku pysyy siellä.lähdimme,minä ja lapset ja saimme elämän,niinkuin sinäkin!voi apua ku hyvä olo.ei tarvitse huolehtia ,murehtia,selvittää toisen aikuisen elämää.minun lapsimurkkuni ovat ihania ja fiksuja.ja tapasin myös miehen josta tuli minulle hieno kumppani,lapsille ystävä ja :)mikä ihana rakastaja minulle.elämää on niin monenlaista.
sää ja tuulinen suhde.mun ex-miehen kaverit vierailivat meillä usein.alussa se oli ihan kivaa ,kävihän minunkin kavereita meillä,lastensa kanssa.mutta ystäväni vierailut olivat lapsivierailuja.kävimme uimassa,pelasimme,leikimme...-siinä sivussa kokkailimme,saunoimme,nukutimme..mutta oli kaikki kivaa.
mies ystävineen aluksi olivat "läsnä" ja mukana normaaleissa perheen kuvioissa .mutta jossain vaiheesa miehen ystävät alkoivat vierailla lastensa kanssa(vaimot hokasivat jes!) ja minä ruokin lapset (Jotka siis eivät olleet minun),miehet jne.se kaikki tietty toimi niin kauan kun kaikessa oli ystävyyttä.mutta jossain vaiheesssa miehet olettivat että hoidan kaiken ja he istuivat saunatuvalla juomassa jne.
viimeinen pisara oli kun miehen ystävä oli yöllä mennyt koskettelemaan 9 vuotiasta tytärtäni!!kauheasti ystävä yritteli sanoa ettei toki ole pedofiili,oli vain niin kovasti kännissä ja pössyssä.mutta niin tai näin.minun kotiini ei tulla sekoilemaan,menköön muualle.en minäkään mene heille törttöilemään.sitten napsahti.hän ei enää kyläillyt mutta siitä aqlkoi todellinen avioliiton loppu.ja hyvä niin.
ystävät ovat tärkeitä mutta heidänkin pitää kasvaa.jos leikitään teiniä ja ollaan aikuisia miehiä-se ei toimi.elämä muuttuu ja se on hyvä mutta nämä tapaukset opvat tunnevammaisia ja elävät ikuista nuoruuttaan.säälittää katsoa 40 vuotiasta miestä joka käyttäytyy kuin 16 v.ja luulee sen olevan mahtavaa..
a)Ronski tapa:pistä jätkä ojennukseen, kuriin ja nuhteeseen-esitä uhkavaatimus, joko sinä tai kaverit, ei tuossa enää mikään hyssyttely auta.Oikeastaan voisit kieltää tuollaiset kaverisuhteet kokonaan ('miehesi' tarvitsee selvästi rajoja, vaikuttaa pentumaiselta).Ole sitten valmis lähtemään, jos valitsee kaverinsa.Motto:ei ymmärrystä, aikuiselta vaaditaan aikuisen käytöstä, piste.
b)Ymmärrä.Pojat on poikia.Heidän on aina välillä ja vähän useamminkin pakko päästä kilvoittelemaan keskenään ja alkoholin kanssa jonnekkin koloon.Kyllä se mies aina kotiin takaisin tulee.Kyllä se sua rakastaa, loppujen lopuksi.Mitä siitä, että yhteinen vapaa-aika vietetään muiden kanssa, tai koneella tai että yhteisiä lapsia ei hoideta.Kyllä se silti rakastaa.Ja kai sitä täytyy rakastaa, onhan se sentään lasten isä.Eihän sitä voi jättää, lasten takia.Kyllä se muuttuu, kun ikää tulee.
c)Jotain tuolta väliltä ja pitää myös pohtia, miksi mies ei viihdy perheensä kanssa.
ps. kannatan tapaa a
Kyllä sille kaverit tuntuu olevan vähän liiankin tärkeitä.
Ikää miehellä on 24v en tiedä johtuneeko lapsellinen käytös siitä vai mistä.
Tosiaankin tunnen olevani miehelle lähinnä itsestäänselvyys,kaverit ovat paljon tärkeämpiä.
Monesti olen uhannutkin lähteä mutta mitä tekee mies...nauraa.Hän kuulema tietää etten kuitenkaan lähde.Voi kun saisin jostakin tarpeeksi voimaa näyttää tuolle paskiaiselle....
Kiitoksia vastanneille.Paitsi nimimerkille Japa jonka tiedän olevan oma mieheni.
Lohduttaa edes hieman kuulla etten suinkaan ole ainoa joka tällaisen ongelman kanssa painii...
Akka vie ja ukko vikisee!
Arvasinhan että sinä taas tulet kommentoimaan.Tälläkertaa ilman nimimerkkiäsi tosin.
mikset voi ymmärtää tilannetta minun kannaltani?
Mikset voi vain kieltäytyä kohteliaasti houkutuksista?
Miksi et ole oikeasti läsnä?Etkö ymmärrä että lapset tarvitsevat sinua.Minä tarvitsen sinua.
Koskaan et suostu kuuntelemaan ja keskustelemaan.Syytät minua riidan aloittamisesta kun raivostut...sinähän et tunnetusti jaksa kuunnella.
En jaksa minäkään sitä että houkutuslinnut ovat omaa perhettä tärkeämpiä...olen sen moneen kertaan saanut todeta!
miehesi vaikuttaa ihan kamalalta. jättäsin tuommoisen. jos nainen on lapsia synnyttänyt hiellä ja tuskalla niin miehen pitäis arvostaa, olla kotona ja hoivata perhettään. tuommoiset ryypiskelyretket ovat aivan naurettavia. jätä miehesi..
Mulla oli myös samanlainen "mies". Kun ymmärrys, rakkaus ja yrittämisen halu loppui, vuokrasin itselleni ja lapselleni pienen kaksion ja jätin uuden vuokrasopimuksen keittiönpöydälle, ikään kuin merkiksi päätöksestäni. Mies kävi kotona kaksi minuuttia,eikä sen jälkeen näkynyt. Vajaan viikon päästä siitä muutettiin tytön kanssa omaan kotiin ja hyvin ollaan viihdytty.Elämän paras päätös.
Lapsen "isukki" on jatkanut viinan juontia viimeisen vuoden ja aloittanut huumeiden käytön.Omapahan on ollut valintansa kerta ei perhe kelvannut.Kenenkään naisen ei tarvitse olla se itsestäänselvä kotiorja. Jaksamisia sinulle,kyllä se onni vielä löytyy.
En huolis tuollaista miestä, tosiaan jäänyt kakaran tasolle. Varmasti ansaitsisit paremman.