Meillä kävi näin: minä (varattu nainen) tapasin erään miellyttävän miehen toukokuussa, alkoi kiihkeä suhde. Omassa suhteessa toivomisen varaa ollut jo pidemmän aikaa...Tavattiin tän salarakkaan kans muutaman kerran seksin merkeissä, ihan kivaa oli. Omatunto alkoi sitten jossain vaiheessa ruoskimaan liian kovaa ja mietin, että kuinka tää ottaa kotona puheeksi. Pakko nostaa kissa pöydälle ja aloitin (pienessä hiprakassa), että "ootkos pettänyt mua?" Vastaus "kyllä" löi minut ällikällä ja siihen perään oli minunkin helppo tunnustaa omat säätöni. Siitä lähtien solmut, joita omaan parisuhteeseen tullut muutaman vuoden aikana lähtivätkin aukenemaan kuin itsestään...tästä on nyt kuukausi aikaa meidän tunnustuksista ja täytyy sanoa, että kotona tilanne tosi hyvä. Outoa tässä on se, että en tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta/vihaa/epäluottamusta jne. Se, että tilanne ikäänkuin "tasan" on mielestäni liian yksioikoinen selitys tälle. Päinvastoin olen tyytyväinen, että mieheni tajusi (aiemmin kuin minä) kokeilla mahdollista vihreämpää ruohoa, kuten minäkin ja ymmärsimme molemmat, että ei oman puolison voittanutta. Kiitos sinulle M!
Meillä
outoako?
141471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
juttu teillä. Voitte nyt jatkossa molemmat pettää hyvällä omallatunnolla, kun pystytte noin rehellisesti juttelemaan. Ehkä voitte jopa vertailla kokemuksianne ja naureskella yhdessä hoidoillenne. Minä en tosiaankaan usko, että pettäminen loppuisi tuohon teillä molemmilla. Tämä uusi tilanne ehkä jotenkin piristää elämäänne vähän aikaa, mutta mustasukkaisuuden ja riitelyn aika tulee vielä, jos jompikumpi oikeasti välittää. Kannattaisi miettiä, miksi sinä petit ja mikä sai miehesi ensin pettämään sinua... Ne ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään, ovat vain hetken poissa mielestä. Tai ehkä ette kumpikaan todella välitä toisistanne, voihan sitä olla yhdessä muistakin syistä kuin rakkaudesta (lapset, omaisuus, turvallisuus jne.). Ai niin, olen itse pettänyt miestäni ja hän minua, ja ero oli ainoa oikea ratkaisu, vaikka yritettiinkin jatkaa. Onnea vaan...
maailmanloppu. Voit puhua vain omasta puolestasi. Kyllä minäkin olen pettänyt ja mieheni minua kauan sitten, mutta päätimme jatkaa yhdessä. Kaikesta tuosta on toistakymmentä vuotta, ja kyllä kannatti jatkaa.
olen itsekin miettinyt, että onko tämä vain hetkellistä huumaa. Toisaalta: molemmilla aivan hirvittävän huono omatunto tapahtuneen jälkeen, minä ainakin otin opikseni, ei koskaan enää. Me emme todellakaan naureskele emmekä vertaa kokemuksiamme, ne ovat mennyttä aikaa. Olen myös vakaasti luvannut itselleni, että en käytä petosta aseena, jos joskus riitelemme, on täysin asiatonta nostaa sitä enää keskusteluihin. Ja kuten totesin, olemme pystyneet tunnustusten jälkeen ratkomaan ongelmia, jotka vaikuttaneet suhteeseemme monta vuotta. Ja sitäpaitsi asumme niin pienellä paikkakunnalla itä-suomessa, että eipä sitä kauaa pysty omia sähläilyitä piilottelemaan.
mä en pettäisi uudestaan. kahdestakin syystä, asumme pienellä paikkakunnalla itä-suomessa, sähläilyt tulisi kyllä selville nopeasti ja toiseksi morkkis oli aika hirveä tapahtuneen jälkeen. olemme tunnustusten jälkeen saaneet puhuttua auki usean vuoden solmuja. pettäminen vaan pitää pystyä antamaan anteeksi ja unohtaa, eikös kyky antaa anteeksi ole aika suuri asia ihmisyydessä?
Relaa vähän. Miten oikein voit sanoa "riitelyn aika tulee vielä, jos jompikumpi oikeasti välittää"? Minun mielestäni homma on juuri päin vastoin eli jos rakastaa ja haluaa toisen kanssa vielä elää yhdessä niin ei riitele turhasta. Siis miksi pitäisi riidellä tapahtuneesta tosiasiasta? Siinä nyt ei ainakaan ole mitään järkeä.
Ja pettämisessä kun ei aina ole kysymys mistään "hoidoista". Ihan puhtaasta rakkaudesta ja intohimosta vain :).
Mulle tapahtui sama homma. Vaimo alkoi kysellä, että oonko pettänyt. Hän ei ole koskaan ollut mustasukkainen. Arvasin siis mistä on kyse ja VALEHTELIN hänelle, että olen. Ja hän tunnusti oman pettämisensä. Jos kyse olisi ollut jostain muusta, olisin kertonut hänelle huijanneeni. Nyt en kertonut enkä kerro.. Sen sijaan annoin itselleni luvan pettää häntä jatkossa, ja niin tein ja teen. Kunnioitus häntä kohtaan katosi täysin ja niin rakkauskin hiljalleen. Kun se on kokonaan poissa jätän hänet täysin ilman kipua.
Luultavasti se ei käy ilman kipua, sinähän tunnet sitä nyt, koko ajan. Kosto ei aina olekaan niin suloinen.. voitosta tulee tappio. Sillä ihmissuhteissa ei ole voittajia, muuta kuin silloin, kun se voitto saavutetaan yhdessä.
Kerro suoraan miten asiat ovat ja lähde. Teet oikeutta itsellesikin paremmin. Tavallaan ymmärrän, olet katkera kai kaikille naisille. Käytät vain heitä.
Entä mitä mieltä miehesi on asiasta? Ovatko hänenkin mielestään puntit tasan? Eikö hänkään tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta /vihaa /epäluottamusta jne?
Veikkaampa että suola on jäänyt vielä kielellesi ja jatkat pian samoja touhuja, kun parisuhteessanne arki taas koittaa.
miehenikään ei ole tuonut esille negatiivisia tunteitaan asiasta. usko pois, hän kyllä sanoisi jos joku jäisi kalvamaan. enkä minä voi koskaan tietää, pettääkö hän uudelleen. voin vain luottaa häneen. luotan myös itseeni, että en koskaan tee sitä uudelleen, sillä olen läksyni oppinut. olen yhden miehen (kerrallaan) nainen. se, kenen kanssa petin, on pettänyt omaa puolisoaan aiemmin, eikä ole kertonut/jäänyt kiinni. en ymmärrä kuinka hän siihen kykenee, mielestäni tuollainen salailu vaatii epäinhimillisiä voimia.
..käyttämäsi sana suola viittaa siihen, että jatkan suhdetta tän saman tyypin kanssa. Sitä ei tule tapahtumaan, ikinä!!
En halua vihjata mitään, enkä osaakaan, kun en tunne sinua enkä ajatteluasi. Monesti olen vaan saanut seurata läheltä vastaavanlaisia tapauksia, joissa se suola alkaa janottaa ja suhde herää henkiin vakisuhteen kuivuttua uudelleen.
Ja olipa kyseessä sama tyyppi tai ei, pettäminen saattaa olla helpompaa tulevaisuudessa, vaikka et nyt niin ajattelekaan. En toki väitä että niin tulee käymään joka tapauksessa, riski vain on suurempi. Toivottavasti siihen ei tule tarvetta!
Minulle on itsestään selvää, että tämä mies on nyt poissa pelistä ainakin jos ajatellaan sexisuhdetta. Kerran on päätös tehty niin se pitää. Onko miehen helppo palata takaisin suhteeseen naisen kanssa, joka on kerran jättänyt? Minulle ajatus vieras. En ymmärrä, miksi toistetaan samaa asiaa, että pettäminen helpompaa tulevaisuudessa, kun se on kerran tehty. Minulla psyykkinen pahoinvointi (sekä fyysinen: unenpuute, oksentelu, päänsäryt jne), joka järkytti tasapainoani, oli koko homman pahin juttu, teen kaikkeni etten joutuisi kokemaan sitä uudelleen.
Tottakai teet kaikkesi ettet tekisi sitä uudelleen, en mitenkään halua epäillä sitä. Tarkoitan vaan että ihminen on taipuvainen toipumaan ja aika saa unohtamaan miltä asiat tuntuvat. Ethän voi tietää miten tunnet ja ajattelet vaikkapa vuoden tai kahden kuluttua.
Ajattelemme tästä eri tavalla, hyväsytään se :o)
kommentoitava tuota...ihminen on taipuvainen unohtamaan. no varmaan tietyt asiat, mutta esim. minä muistan jopa vuosien takaa kivut, jos olen ollut vaikkapa sairas tai loukannut itseäni. Ihminenhän oppii erehdyksistään, kokeilemalla. Mielestäni tämä pätee myös ihmissuhteissa.