Tässä kun on ollut puhetta rentuista ja niiden "muuttamisesta paremmaksi ihmiseksi" (ts. paremmaksi elämänkumppaniksi naiselle), niin kuinka moni nainen tunnustaa onnistuneensa siinä?? Kuinka moni on koulinut rentusta sen ihanan koti-ihmisen, ja kuinka moni on luovuttanut tai epäonnistunut?
renttu gallup
naisille
161952
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yritin 10 vuotta yhden kanssa ja toisen kanssa vähän lyhyemmän ajan. Luovutusvoiton annoin molemmille ja ajattelin jatkaa elämistä ilman renttuja. Renttuuskin on käsitteenä aika laaja, meillä se rajoittui alkoholiin ja vieraisiin naisiin. Varsinaista rikollisuutta ei ollut.
..siinä iskee vaan kätensä paskaan.
Lopulta naiset on ihan samanlaisia kuin osa miehistäkin, haastetta pitää olla. Niin kauan kun jaksaa yrittää ja kiinnostua haasteellisesta tyypistä jaksaa kiinnostua rentuista.
Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä mikä "renttu" on. Jotkut liittää tietyt luonteenpiirteet renttuuteen esim. itsevarmuus ja rohkeus. Toiset lukee pelimiehet ja rentut samaksi. Osalle taas "rentut" on niitä juoppoja/narkkareita/luusereita/rikollisia. Itse en viimeksi mainittuihin sekaantuisi millään.
Tuskainen oli tie, ei rikollistaustaa sun muuta, mutta ongelmallisia parisuhteita ennen, uskottomuutta, valehtelua jne.
Yksi pettäminen riitti näyttämään hänelle, miten pahalta tuntuu, kun sitä oikeaa mennään pettämään. Pari vuotta ollut jo kiltisti ja kosaisi tuossa. Rentun sisällä elää pikkupoika, joka aina tuomittiin kaikesta lapsena, ikinä hän ei ollut fiksu, aikuismainen tai hyvä missään.
Rentun pitää saada tuntea olevansa hyväksytty ja fiksu/tasavertainen naisensa silmissä. Se kaipaa kovuutta myös naiselta.
Jos olisit valinnut kerralla kunnon miehen, sinun ei olisi tarvinnut kokea samoja tuskia eikä pettää. Ok, oletetaan, että nyt olet leiponut rentusta kunnon miehen. Ennen kunnon miehet eivät kelvanneet sinulle, koska heissä ei ollut haastetta, kelpaako ex-renttusi enää sinulle, koska hänessä ei olekaan enää työsarkaa? Alatko pettää häntä yhä useammin, sinullahan on siitä jo kokemusta?
Ehkä et valinnut kunnon miestä, koska kunnollisuus on sinulle itsellesi täysin vierasta.
että edellinen kirjoittaja tarkoitti "rentun" pettäneen häntä eikä toisinpäin...sitten tämä renttu tajusi et tuntuu pahalta pettää sitä oikeaa. Ja oli kiltisti.
Ja mitä helvettiä pitää heti alkaa kunnonnaisittelemaan ja saarnaamaan...aaargh.
Jos kirjoittaja tarkoitti rentun pettäneen häntä, niin miten hän voi muka olla varma siitä, että renttu ei tee samaa toistamiseen? Mielestäni se on niin, että jos pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran. Oli pettäjä kumpi tahansa, niin erittäin suurella todennäköisyydellä pettää uudelleen. Vanha koira ei opi uusia temppuja.
Ainahan miehiltäkin ollaan vaatimassa kunnollisuutta (tosin ei rentuilta), joten kai sitä saa tasapuolisuuden nimissä vaatia naisiltakin. Taisit pitää viestiäni saarnaamisena sen vuoksi, että omatuntoasi kolkuttaa, vaikuttaa siltä, että valitat kritiikistäni, koska se osui maaliinsa. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
En ole edes kokeillut.. Joskus nuorempana tuli seukattua rentun kanssa, mutta mahdoton tapaus se oli.
Mutta kyllä mä uskon, että oikea nainen saa rentunki miehistymään ja viihtymään kotona.. Ainakin toivon niin.. =D
No, eivät renttuja varsinaisesti olleet, mutta hukassa itsetuntonsa kanssa, pettäjiä ja pelailijoita. Ovat "parantuneet", mutta joku toinen on korjannut hedelmät. Eipä oikeasti kauheasti lämmitä, kun mies tulee myöhemmin kertomaan, että minä olin hänen pelastava enkelinsä ja nyt hän "osaa elää oikein" ja hehkuu onnensa kukkuloilla.
Ainakin jos vertaan suhteemme alkuaikoja nykyhetkeen, on pakko puhua muutoksesta. Muutoksesta käyttäytymisessä vai ihan ihmisessä itsessään, vaikea sanoa..
Poikaystäväni taustalla on vilkas ja viriili poikamieselämä, ei ole seurustellut ennen, ja meidänkin suhteemme meinasi takkuilla pahasti kun ei ollut varma haluaako sitoutua. Ei puhunut eikä pussannut, viina ja tupakka maistui hyvällä tahdilla. Ei mikään rikollinen, mutta pelasi omien sääntöjensä mukaan.
Nykyään hellii enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa, ällösöpöily on vakioharrastus. Viinanjuonti on vähentynyt valtavasti, tupakointi melkein loppunut. Ostelee spontaanisti lahjoja ja tuliaisia Koti-illat, ruuanlaitto ja hieronta onnistuvat mainiosti. Yhdessä on poimittu jopa vattuja. Ja mikä minusta ihaninta, äitienpäivänä vei äidilleen ja mummolleen omasta aloitteestaan kukkia, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt.
Silti tämä mies ei ole yhtään sen enempää nössö tai vähempää oma itsensa. Huolehdin jo itse, että onko joutunut muuttamaan itseään liikaa minun takiani. Ei kuulemma, on vain löytänyt itseään.
Sen verran tiedän varmaksi, että vuoden seurustelun jälkeen suunnittelen yhteenmuuttoa ihmisen kanssa, jota aikaisemmin luulin tapailevani pari kuukautta. Niinhän sitä sanotaan, että kun sitä vähiten odottaa..
Mistä ihmeestä olet tuollaisen miehen löytänyt, tai miten onnistyui kouliminen? Aivan mahtavaa kuulla että se voi onnistua, taas yksi syy jaksaa jatkaa oman kanssa. Toivossa ei ole hyvä elää, mutta sinun kirjoituksesi jälkeen jaksaa taas yrittää.
Kiva kuulla, että päiväsi piristyi..:) Sinänsä huvittavaa, että vaikka baarista ei nykyään koskaan löydä kunnon miestä, juuri siellä omani kanssa kohtasimme. Vielä en väitä tuota elämää suurempaa totuutta vääräksi muuttaneeni, mutta hyvällä alulla ollaan..:)
Enkä väitä, että kaikki olisi vieläkään ruususambaa, ongelmia ja mielipide-eroja löytyy jatkuvasti. Ehkä juuri tämän miehen kanssa alkuongelmissa auttoi se, etten jäänyt roikkumaan, kun näytti siltä, että mies karkaa. Otan ehkä joskus liiankin vakavasti asenteen "Jos sinä et soita, en soita minäkään.".. Muutama kuukausi meni ihmetellessä, kunnes miehen mieli muuttui, ja tuntui että MINUA alkoi ahdistamaan se lepertely.
Usein tuntuu, etten ole niinkään muuttanut ihmistä, kuin löytänyt sen puolen, joka piiloutui niiden monien rellestysvuosien aikana. Sen puolen, joka tykkää mökkeilystä ja kalastuksesta, jonka mielestä seksi ilman tunteita on tylsää ja josta on luonnollista sanoa "Rakastan sinua." Silti on vielä jäljellä sitäkin jätkää, joka ottaa viinaa kavereiden kanssa, rakastaa festareita, ja tuhlaa uskomattomat määrät rahaa. Eikä sen tarvitse kadotakaan, vaikka jotkin asiat joskus vaikeilta tuntuvatkin.
Vieläkään en tiedä, loppuuko tämä suhde kuukauden vai kymmenen vuoden päästä. Mutta ikinä en tule tätä katumaan, niin hienon ihmisen olen löytänyt, huonosta alusta huolimatta. Onnea sinullekin suhteeseesi, toivottavasti löydät kullan sen karun pinnan alta..:) Se on kaiken kaivamisen arvoista. Aurinkoista loppukesää!
Tämä on kyllä erittäin huvittava aihe. Ei "renttuja" voi muuttaa, omahan on vika kun valitsit "rentun" sen "kiltin miehen" sijasta, ehkä ens kerral kannattais ajatella mihin olet astumassa. Niin kauan kun "rentut" saa naisia "kiltin miehen" edestä "rentun" ei tarvitse vaihtaa asennetta. Jos te naiset tajuaisitte että heti kun "kiltit miehet" ovat omassa arvossaan ja saavat naisia niin sitten meidän "renttujen" on pakko vaihtaa asennetta, mutta siihen on pitkä aika.
En edes vaivaudu lukemaan noita aiempia viestejä, jos mies (tai nainen) on aito renttu, ei se siitä muutu vaikka voissa paistaisi. Kannattaa aina muistaa, että toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseään. Tietysti kysymys riippuu vähän myös rentun määritelmästä, esim. alkoholisti tai patologinen pettäjä harvoin paranee kokonaan tai muuttaa tapojaan. Jos taas kundi on nuori ja jotenkin elämä vähän pois raiteiltaan, voi sopiva tsemppaus auttaa löytämään paikan elämässä. Mutta yleensä nuo ongelmat tahtovat kasautua samoille ihmisille ja niistä on vaikea päästä eroon, vaikka haluaisikin. Valitettavasti minun tiedossani ei ole yhtään rentusta kunnon kansalaiseksi -tapausta, mutta sitäkin enemmän naisia, jotka hämmästyttävän sitkeästi kestävät renttunsa rinnalla jopa vuosikymmeniä. Kaipa jotkut sitten saavat niiltä jotakin?
...ja silti yhä joskus tuppaan hakkaamaan päätäni seinään, kun joku kumma äiti- ja hoivaamisvietti iskee päälle... ;)
Oletko ajatellut, että voisit olla kunnollisen miehen kanssa, voisitte yrittää saada lapsia ja jos onnistuisitte, pääsisit olemaan äiti ja hoivaamaan pieniä ihmisiä, jotka tarvitsisivat todella huolenpitoasi. Aikuista miestä ei kuitenkaan pitäisi joutua hoivaamaan.
PS. Jos tiedät, että et voi saada lapsia, silloin tämä viesti meni tietyiltä osin väärään osoitteeseen ja pyydän anteeksi.