Vähän alle vuosi sitten laitettiin mun jätkäkaverin kans poikki. Se oli meidän yhteinen päätös. kummallekaan ei jäänyt mitään kaunaa toista kohtaan ja molemmille vain hyviä muistoja yhteisistä ajoista..seurustelimme melkein puolitoista vuotta. näimme toisiamme ehkä kaks kertaa kuussa. onko normaalia, että vieläkin monesti mietin häntä ja kaipaan vanhaan? olenko vieläkin ihastunut häneen? hän vetää edelleen mua fyysisesti kovasti puoleensa..aina jos näen hänet, haluaisin käpertyä hänen kaulaan,pussailla ym..pidän hänestä edelleen paljon, mutta en usko että olisin ihastunut häneen kuitenkaan vai mitä tämä on??
Miten päästä exästä yli???!!
toole
62272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miksi erositten jos kaikki oli niin ihanaa ja tunteita tuntuisi olevan vielä jäljellä... en ymmärrä...
"hän vetää edelleen mua fyysisesti kovasti puoleensa..aina jos näen hänet, haluaisin käpertyä hänen kaulaan,pussailla ym..pidän hänestä edelleen paljon, mutta en usko että olisin ihastunut häneen kuitenkaan vai mitä tämä on??"
Kuules ny, mitäs muutakaan tuo on kuin ihastumista? =)
onko jollakin samoja kokemuksia?? jos,ni ois kiva kuulla..
Mulla ainakin on sama kokemus. Ei olla entisen poikaystävän kanssa oltu erossa kuin kuukausi, mutta en saa häntä pois mielestäni. Itse halusin eroa, koska tiesin, että kaipaamiani muutoksia ei suhteeseen koskaan tapahtuisi, ellei poikaystäväni saisi uutta perspektiiviä tarkkailla asioita. Nyt joka kerta, kun olen häntä nähnyt, haluaisin vain halata. Joka kerta, kun olen häntä ajatellut, haluaisin vain kirjoittaa kirjeen täyteen ihania sanoja. En malta odottaa, että taas törmäämme. Vaikka se tekee minulle itselleni kiusaa koko tapaaminen, haluan sitä silti niin paljon. Toivon, että ero avaisi toisen osapuolen silmät ja voisimme vihdoin olla yhdessä. Tilanne on kuitenkin se, että tiedän 100% varmasti, että oma entiseni haluaisi joskus palata yhteen. Toivoa ei silti ole, ei ennen kuin lähtökohdat suhteeseen muuttuvat...
Itse toivon, että toivun tästä kaikesta, sen varalta, ettei käy niin, että minä odotan ja toinen toisaalla rakastuu johonkin kolmanteen. Teidän tapauksessa lienee käynyt näin? Itse en ainakaan aio vuotta kestää tätä kaipuuta ja rakastumisen tunnetta. Mikäli tätä turhan pitkään jatkuu, ei muuta kuin kissa pöydälle ja selvittelemään...
Erosta puoli vuotta, mutta yhä usein käy exä mielessä....Haluaisin päästä eroon hänestä, mutta ikävä on suuri ja rakastan varmaan loppuelämäni häntä. Missään yhteydessä emme ole.Haluaisin päästä eteenpäin, mutta en pysty.Asiasta tekee entistä kivuliaamman se, että hänellä on jo uusi. Tuskin siis enää miettii minua. Elämä on epäreilua, mutta kun erottu on niin siihen on syy ja vanhaa ei saa takaisin. Olisi vaan niin kiva päästä itsekin kunnolla elämässä eteenpäin, mutta kun tuntee näin niin minkäs sille voi. Täytyy vain toivoa, että jonain päivänä huomaan olevani rakastunut johonkin toiseen.Sitä päivää odotellessa, elämä on...
Kuulostaa aika vähäiseltä tuo että tapasitte vain 2 kertaa kuussa, oletteko kuitenkin alunperinkin olleet enemmän ystäviä kuin pari.