Ystävyyttämme on kestänyt jo yli 20 vuotta. Aikaisemmin ystäväni eleli sinkkuna ja kävi luonani vuosien ajan kesäisin ja monesti myös muina aikoina vuodesta. Vierailut kestivät useita päiviä. Monesti perheellämme oli taloudellisesti tiukkaa mutta aina pyrin järjestämään kunnolliset ruoka- ja juomatarjoilut ja ystäväni myös esitti toivomuksia tarjoilujen suhteen; pyrin niitä toteuttamaan vaikkakin joskus pitkin hampain.
Kävimme pitkiä ja mukavia keskusteluja, liikuimme luonnossa jne. Tosin silloin jo huomasin ystäväni itsekeskeisyyden ja halun puhua enimmäkseen omista asioistaan.
No, tilanne muuttui ja hän löysi miehen itselleen ja yhteydenpito väheni huomattavasti. Sitten tuli taas vakavia ja todella surullisia vaiheita hänen elämäänsä. Yritin parhaani mukaan huomioida ja lohduttaa jasainkin kiitosta häneltä siitä.
Nyt kävin taas hänen luonaan vierailulla. Välimatkaa on useita satoja kilometrejä. Ostin tuliaisiksi syömistä ja juomista ja olimme sopineet että olen hänelle apuna mm. remontoinnissa.
Ystäväni taloudellinen tilanne on heikko ja hän on kokenut suuria menetyksiä. Niinpä meninkin mielelläni hänelle avuksi ja mukava oli nähdä pitkästä aikaa.
Seuraavana päivänä remontoimme kellon ympäri. Mutta omasta mielestäni jos joku tulee talkootyötä tekemään kuuluisi ainakin jotain tavallista ruokaa tarjota. Vähälläkin rahalla saa kyllä ruokaa laitettua, esim. jotain keittoa.No, siellä oli varattu monta päivää sitten keitettyä keittoa joka jo haisi, joten ei ollut enää syötävää. Viemäni patongit, juustot ym. eväät oli syöty nopeasti kun siellä oli mennessäni toisiakin ystäviä, jotka ilmeisesti olivat olleet myös nälissään.
Ruoka nyt ei sinänsä ole minulle kamalan tärkeää mutta olin todella loukkaantunut kun vuosikausia olin häntä kestinnyt ja nyt hän ei ollut mitenkään varautunut tulooni. Tuntuu että hän on aina vain ottamassa kaikkea eikä itse anna mitään tilalle. Tunnen itseni suorastaan hyväksikäytetyksi.
Parin päivän vierailun jälkeen lähdin sieltä ystävällisin sanankääntein ja olin todella helpottunut päästyäni kotiin. Nyt mietin jaksanko vielä pitää yhteyttä. Toisaalta tunnen että hän tarvitsee apuani ja olisi väärin katkaista yhteydenpito.
Pitkä vuodatus mutta mitä mieltä olette?
Kävimme pitkiä ja mukavia keskusteluja, liikuimme luonnossa jne. Tosin silloin jo huomasin ystäväni itsekeskeisyyden ja halun puhua enimmäkseen omista asioistaan.
No, tilanne muuttui ja hän löysi miehen itselleen ja yhteydenpito väheni huomattavasti. Sitten tuli taas vakavia ja todella surullisia vaiheita hänen elämäänsä. Yritin parhaani mukaan huomioida ja lohduttaa jasainkin kiitosta häneltä siitä.
Nyt kävin taas hänen luonaan vierailulla. Välimatkaa on useita satoja kilometrejä. Ostin tuliaisiksi syömistä ja juomista ja olimme sopineet että olen hänelle apuna mm. remontoinnissa.
Ystäväni taloudellinen tilanne on heikko ja hän on kokenut suuria menetyksiä. Niinpä meninkin mielelläni hänelle avuksi ja mukava oli nähdä pitkästä aikaa.
Seuraavana päivänä remontoimme kellon ympäri. Mutta omasta mielestäni jos joku tulee talkootyötä tekemään kuuluisi ainakin jotain tavallista ruokaa tarjota. Vähälläkin rahalla saa kyllä ruokaa laitettua, esim. jotain keittoa.No, siellä oli varattu monta päivää sitten keitettyä keittoa joka jo haisi, joten ei ollut enää syötävää. Viemäni patongit, juustot ym. eväät oli syöty nopeasti kun siellä oli mennessäni toisiakin ystäviä, jotka ilmeisesti olivat olleet myös nälissään.
Ruoka nyt ei sinänsä ole minulle kamalan tärkeää mutta olin todella loukkaantunut kun vuosikausia olin häntä kestinnyt ja nyt hän ei ollut mitenkään varautunut tulooni. Tuntuu että hän on aina vain ottamassa kaikkea eikä itse anna mitään tilalle. Tunnen itseni suorastaan hyväksikäytetyksi.
Parin päivän vierailun jälkeen lähdin sieltä ystävällisin sanankääntein ja olin todella helpottunut päästyäni kotiin. Nyt mietin jaksanko vielä pitää yhteyttä. Toisaalta tunnen että hän tarvitsee apuani ja olisi väärin katkaista yhteydenpito.
Pitkä vuodatus mutta mitä mieltä olette?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tuollaisen ihmistyypin. He ovat mielellään ottamassa muilta vastaan ruokaa ja esimerkiksi talkooapua, mutta omissa ostoksissaan ovat pihejä. Esimerkiksi talkooporukalla tarjotaan aina ruoka, ja mahdollisesti iltakaljatkin. Ruoka on täysin ehdoton, ja sen pois jättäminen on minusta jo pahemman luokan loukkaus.
Voi olla, ettei tuo ystäväsi edes itse tajua omaa käytöstään. Jotkut ovat luonnostaan niin pihejä, etteivät tajua säästäväisyytensä menevän liian pitkälle. Ystävyydestä ja väleistänne riippuen voisit ottaa asian puheeksi, jos se jotenkin on mahdollista. Ihan ensimmäisenä ei tietenkään kannata naama punaisena karjua asiaansa.
Kerro ystävällesi miltä tuntuu.
Tuossa oli joitain osioita erittäin tuttua juttua.Sitä jotenkin olettaa että toinen on minua kohtaan samanlainen kuin itse olen häntä kohtaan. Mutta tuossa talkoo jutussa olen kyllä samaa mieltä kuin 1.vastaaja, eli soppaa ja sitä toista soppaa pitää olla. Kohtuudella tietysti, ei kait ketään vararikkoon juoda eikä syödä muutamalla makkaralla ja keskarilla.
Ite oon ollut aina vähän hölmön höveli tuttaviani kohtaan ja erityisesti yhtä ystävääni kohtaan: esimerkiksi aikoinaan, 20 vuotta sitten esim. ostin hänelle valmistujaislahjan...liekö sitten särkynyt matkalla, mutta mitään kiitosta en siitä saanut. Muistin 40-vuotis päivänä lahjakortilla...ei mitään kiitosta. Heidän tytärtään olen muistanut 10v ja ripillepääsyn johdosta rahalla. Ei edes kiitoskorttia ole tullut.
Ja muistan miten kerran menin ystäväni luokse kylään: vein lapsille tuliaiset ja ison jäätelöpakkauksen. Rouva pisti jäätelöpaketin pakkaseen ja kysyi että monta pullaa syöt (siis minä syön), että hän ottaa sitten just sen verran pakkasesta sulamaan. !!! Ehkä siksi minä aikaajoittain olen raha-asioissa tiukoilla ja hän on hyvin toimeentuleva. Mutta oikeesti, kyllä minä tämän elämäntyylin silti valitsen. Pihit ihmiset ovat jotenkin säälittäviä.
En oleta hänen lähettävän ja antavan minulle lahjoja----mutta KIITOS-sana on ilmainen.
Enkä osta ystävyyttä.
Tämä samainen ystävän käytöksestä olen jorissut täällä ennenkin....olen ollut aikanaan hänen alibinia tietämättänikin...ja nyt kun itse vakiinnuin, niin hänestä on hyvin outoa ja hän sanoo sitä "kalkkintumiseksi", kun en lähdekään hänen kanssa "bilettämään" (hmmmm40 vuotiaat) kuten ennen. Miksi lähtisin, kun sinne ilmaantuu aina kolmas pyörä (hänen julkirakas, ei kuitenkaan oma mies).
Ja ne huolet ja niistä kertominen...tuttua että ystäväni kyllä jaksaa omia tarinoida, mutta kuuntelevaa osapuolta hänestä ei saa.
Jokin narsistinen häiriö - ilmeisesti.
ja tosiaan, eihän se hänen vika ole jos minä lähettelen lahjoja ja muistan merkkipäivinä...eihän me kaikki olla samanlaisia. Mutta itse en siedä pihejä ihmisiä-en millään sektorilla.
minulla on samanlainen tuttava,entinen hyvä ystäväni,hän on jo tajunnut etten ala enään siihen samaan rumbaan.annoin hänen pompotella itseäni mutta sitten kun hän alkoi kaiken muun lisäksi vaatia minua tuomaan sitä ja tätä kun hän ei itse jaksanut ja puhui vielä minusta paskaa ja perättömiä juttuja hyvälle ystävälleni ja meille tuli hirveä riita ja kuukausien selvittelyt ennen kuin hän uskoi etten ollut tehnyt tai sanonut mitään..tämä tuttavani yrittää vieläkin tälläistä samaa mutta en anna periksi,hän myöskin vuodattaa omat vaikeudet ja olettaa että lohdutan mutta olen jo saanut tarpeekseni,hän kun ei kuuntele minua ollenkaan ja sen mitä kuuntelee kertoo häikäilemättä eteenpäin kaikille ketä vähänkin kiinnostaa...
tsemppiä sinulle!