on kirja joka kannattaa joka naisen lukea-siellä on tietoa ja kuin lukisi omasta elämästä näitä vellihousu mies juttuja ja taitaapa siellä olla anopistakin muutama juttu.itse olen muutaman piruilun jälkeen lausunut anopille muutaman sanan,kuuntelin ruikutusta muutaman vuotta ja sitten räjähti.silloin anoppi vaipui itsesääliin ja ei puhunut meidän lapsellekkaan mitään,kun huomautin että itse lapsemme kasvatamme ja jos virheitä tehdään niin sille ei sitten voi mitään.eli itsesääli oli niin pahaa että lopetti puhumasta meidän lapselle ettei omien sanojensa mukaan vahingoita tätä...naurettavaa.nyt välimme ovat hillityn kylmät-mutta pääasia on että anoppi pysyy pois nurkista.
hormoonien sota...
tietoa
51137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minunkin ex-anoppi oli sellainen nainen, jonka seuraan en kaivannut enkä kaipaa.
Emme ottaneet koskaan yhteen, mutta jouduin sietämään kaikenlaista.
Olen sittemmin poistunut näyttämöltä.
Lapseni tapaavat edelleen mummoaan eli ent.anoppiani.
Jos he häneen hyvin suhtautuvat ja toisinpäin, ihanaa. He tarvitsevat mummoaan.
Avioerooni yksi suuri syy oli juuri se anoppi.
on kolmanen korvapuusti.
Kenen kirjoittama tuo kirja on, täytynee heti saada se käsiin !
Minulla oli ex anoppi laisensa ja poikansa samaa mallia.
Oma äitini on ollut hirveä murheenkryyni koko elämäni ajan. Hän neuvoo ja ohjaa, jos en tee kuten hänen mielestä pitäisi, hän tuiskii ja äyskii, sanoo hirveän loukkaavasti ja ilkeästi. Minä en ole viitsinyt juuri koskaan sanoa kovin pahasti takaisin, lähinnä toppuutellut ja antanut mennä toisesta korvasta ulos. Nyt huomaan että toisin olisi jo alusta saakka pitänyt suhtautua, sillä meno on vuosien saatossa vain mennyt hullummaksi. Äiti tavallaan on saanut luvan ohjailla jokaista liikettäni, myös lapsien sekä aivan kaikkea kodissamme mihin on päässyt livahtamaan käsiksi.
Olen ajatellut että koskahan hillitty ulkokuoreni pettää ja huudan sammakoita suustani pää punaisena.
Noooh, eipä tuota tarvinut sanoa kuin nätisti että "Älä aina tuppaa neuvomaan ja ohjailemaan meidän elämäämme, koska se lähinnä ärsyttää suunnattomasti. Kyllä sitä jo yli nelikymppisenä osaa tehdä omat päätöksensä ja varmasti pärjäilee".
Mitäpä mamma...lähti niin että ovet paukkui ja ikkunat helisi, HAH HAH !
Jokohan sitä ensi kerran vuosikymmeniin saisi olla lokoisasti kotonaan :)
sen on kirjoittanut pariskunta ja se on huumorilla kijoitettu.mukavaa luettavaa.käy kirjastossa kysymässä ja kirjakaupatkin kyllä sen tietää.
Tekijä(t): Pease, Allan
Teoksen nimi: Hormonien sota : miksi miehet eivät kuuntele eivätkä naiset osaa lukea karttaa / Allan & Barbara Pease ; suomentanut Veli-Pekka Ketola ; [kuvitus: John Hepworth]
Julkaistu: Helsinki : Tammi, 2001 (Karisto)
Ulkoasu: 325 s. : kuv. ; 21 cm
Alkuteos: Why men don’t listen and women can’t read maps
Huomautus: Irtopäällys
Lisäpainos: 2. p. 2002. - 3. p. 2003
Aineisto: -
ISBN: 951-31-2190-9 (sid.)
Asiasana: sukupuoliroolit (ysa)
roolimallit (ysa)
naiset (ysa)
miehet (ysa)
psykologia (ysa)
sukupuoli (ysa)
sukupuolierot (ysa)
http://fennica.linneanet.fi/webvoy.htm