naimissa pari vuosikymmentä.Mies vannonut uskollisuuta ja kaikki jutut on aina ollut kavereista ja niiden töppäilyistä. Sitten paljastuukin murkkuikäinen lapsi ja salasuhde!!Vaimo masentuu ja saa viellä syyt päällensä siitä kun pilaa perheen onnellisuuden masnennuksellaan kun viitsii muistella asiaa joka tapahtunut kauan kauan sitten.Mies kuitenin pitänyt yhteyttä tähän toiseen "perheeseen" koko ajan eli vuosikaudet.kumpi on hullu.vaimo joka ei usko että pilaa avioliiton masentumalla vai mies joka on pitänyt suhdetta monta vuotta ja siittänyt lapsen..........
mitä tehdä?
luulin olevani rakastettu
41250
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toinen on herkkä, toinen taas pelkurimainen raukka, joka ei pystynyt tunnustamaan virhettään vuosien aikana. Kai nyt normaali ihminen ois sen verran tuntenut omantuntonsa soimaavan, että olisi joskus tunnustanut virheensä.
Mitä sitten ikinä päätätkin. Ei ole helppoa rakaisua tilanteeseen olemassa. Itselläni aika samanlainen kokemus, naimisissa kymmenisen vuotta, yhdessä 15v useampi yhteinen lapsi ja sitten miehellä suhde ja siitä vauva. Tiesin lapsesta jo heti melkein hedelmöittymisestä lähtien, joten ajatukseen on ollut aikaa sopeutua, mutta helppoa ei ole ollut.Kannattaa miettiä mikä sinulle on tärkeintä elämässä ja rakastatko vielä miestäsi kaiken jälkeen. Rakastaako hän sinua? Onko mitään minkä vuoksi kannattaisi yrittää? Haluavatko molemmat jatkaa...todella? Terapiastakin saattaisi olla apua jos molemmat lähtevät sinne omasta tahdosta, ketään ei voi pakottaa. Tiedän että asia on HIRVEÄN vaikea ja katsotte asiaa aivan eri kannalta. Sinua on loukattu asia on uusi, miehelläsi on ollu vuosia aikaa miettiä asiaa. Sinä olet sokissa, anna itsellesi aikaa miettiä mitä haluat, älä tee äkkinäisiä päätöksiä. Ohjeita on helppo antaa, itse kuitenkin joudut päätöksesi tekemään joten toivotan sinulle voimia koko sydämestäni.Omaan päätökseeni jatkaa mieheni kanssa vaikutti moni asia. Monet läheiset pitivät minua hulluna ja se ei juuri auttanut asiaa. Mutta yhteinen aika ja se että edelleen kaikesta huolimatta rakastan miestäni ja hän minua.Yhteiset lapset (kaikki alle 10v) tarvitsevat meitä. Kun vielä on toivoa.Keskustelkaa asiat selviksi ja jos jatkatte sopikaa yhtiest pelisäännöt tapaamisiin lapsen kanssa. Kahta perhettä ei kenelläkään voi olla, siis kahta vaimoa. Vielä kerran voimia sinulle!
kiitos sulle nim.vaimo.tiedän ettei mikään eikä kukaan voi neuvoa ja silti kysyn.Mutta aika näyttä mitä teen,vaikee asia,välillä tunnen entisen rakkauden ja välillä tulee viha....
ei voi kukaan sinun puolestasi antaa, tarkoitin. Neuvoja on hyviä ja huonoja niistä sinä valitset. Vihakin on sallittua ja se kannattaa purkaa, ettei jää turhia patoutumia. Joskus helpottaa kun käy vaikka lenkillä ja mättää jalka toisen eteen oikein raivolla, tai menee metsään huutamaan kiukkunsa ulos. Tai jos oikein suututtaa niin ryttää "syyllisen" tavaraa tai puseroa tms oikein kunnolla turpiin, vaikka sitten alkaa harrastamaan kuntonyrkkeilyä ja kuvittelee jonkun naaman siihen ilmaan ja antaa mennä. Hassuja ajatuksia kenties, mutta joskus helpottaa, eikä kuitenkaan kannata kohdistaa fyysistä raivoa aitoon ihmiseen. Kun tälläiset pukautumisharjoitukset on suoritettu sujuu keskustelukin helpommin.Ps. kokemusta on.