Opiskellessani pianonsoittoa ei paljon käynyt mielessä mitä tämä työ oikeasti on. Pianisti on opettaja - todennäköisesti musiikkiopistossa, jossa opetus tapahtuu aina iltapäivisin, 15-21. Peruspalkka on surkea, liikkuu siinä 2200 e/kk brutto. Joo, on se parempi kuin monella muulla alalla, mutta verrattuna moniin keskieuroopan maiden opettajan palkkoihin, tuo on on naurettava summa. Ainoa lohtu tässä ammatissa on pitkissä ja monissa lomissa.
Omille lapsilleni en aio suositella soitonopettajan tai muusikon ammattia. Toki jos kovasti haluavat, en myöskään voi enkä aio estää. Mutta tosiasioista tullaan puhumaan.
Musiikista voi saada hyvän harrastuksen - ehkä musiikista jopa nauttii enemmän jollei se ole samalla oma työ.
Opiskeluaika sibiksessä toki oli antoisaa ja ikimuistettavaa, mutta ei siellä paljoa puhuta työelämän realiteeteistä. Minulla on onni saada tehdä työtä opettajana, mutta monella ystävälläni on tilanne huomattavasti paljon huonommin. Joka helkkarin esiintymisestä pitää kilpailla, ja jos hyvin käy, siitä saa jopa palkkaa.
En halua mustamaalata tilannetta nykysuomessa, mutta ihmettelen minne kaikki valmistuvat musiikinopiskelijat aiotaan sijoittaa. Sibis on ylimitoittanut koulutuksensa, kaikkine huippuyksikköineen joista valmistuu loistavia muusikoita - - - musiikkiopiston opettajiksi. No, jokuhan aina pääsee hyvään orkesteriin soittamaan, ja joku toinen Carnegie Halliin esiintymään ... mutta entä ne muut 75% ...?
Olisi ihana olla työssä 7-16, saada olla illat perheensä kanssa, ja harrastaa konserteissakäymistä yhdessä kavereiden kanssa ... Noh, mun valintani on jo tehty kauan sitten, ja todennäköisesti valitettavasti valitsisin näin uudestaan ;-) Näin vaan käy joillekkin ...
Nuori ihminen, jos vielä mietit, ja jos sinulla on vaihtoehtoja ... Musiikki voi olla hyvä HARRASTUS :-)
Omille lapsilleni en aio suositella soitonopettajan tai muusikon ammattia. Toki jos kovasti haluavat, en myöskään voi enkä aio estää. Mutta tosiasioista tullaan puhumaan.
Musiikista voi saada hyvän harrastuksen - ehkä musiikista jopa nauttii enemmän jollei se ole samalla oma työ.
Opiskeluaika sibiksessä toki oli antoisaa ja ikimuistettavaa, mutta ei siellä paljoa puhuta työelämän realiteeteistä. Minulla on onni saada tehdä työtä opettajana, mutta monella ystävälläni on tilanne huomattavasti paljon huonommin. Joka helkkarin esiintymisestä pitää kilpailla, ja jos hyvin käy, siitä saa jopa palkkaa.
En halua mustamaalata tilannetta nykysuomessa, mutta ihmettelen minne kaikki valmistuvat musiikinopiskelijat aiotaan sijoittaa. Sibis on ylimitoittanut koulutuksensa, kaikkine huippuyksikköineen joista valmistuu loistavia muusikoita - - - musiikkiopiston opettajiksi. No, jokuhan aina pääsee hyvään orkesteriin soittamaan, ja joku toinen Carnegie Halliin esiintymään ... mutta entä ne muut 75% ...?
Olisi ihana olla työssä 7-16, saada olla illat perheensä kanssa, ja harrastaa konserteissakäymistä yhdessä kavereiden kanssa ... Noh, mun valintani on jo tehty kauan sitten, ja todennäköisesti valitettavasti valitsisin näin uudestaan ;-) Näin vaan käy joillekkin ...
Nuori ihminen, jos vielä mietit, ja jos sinulla on vaihtoehtoja ... Musiikki voi olla hyvä HARRASTUS :-)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielipiteesi on varmasti aito, mutta mahdatkohan sittenkään tietää mistä puhut.
Valitettavasti minkää musiikkiopiston pianonsoitonopettajan peruspalkka ei ole lähellekään 220e brutto. Olisikin.
Ammattikorkeakoulun lehtorina pääsisi mainitsemasi summan yli, mutta esim konsan lehtorin peruspalkka (alkupalkka ilman mitään ylitunteja) jää tuosta niin paljon etten kehtaa edes sanoa.
Että sillee.
Olet aivan oikeassa ystäväiseni - mulla on aina sen verran ylityötunteja, että en osannut arvioida oikein "peruspalkkaa". Tämän lisäksi vuosilisäni ovat lisänneet summaa jonkin verran. Ilman ylityötunteja ei pärjää.
Kiitos asiallisesta oikaisustasi ;-)
Sekin, että orkesterisoittajan (tuttisoittaja) peruspalkka on pahimmillaan 1700 € luokkaa, laittaa kyllä miettimään alanvaihtoa. Totta kai on huonommin palkattujakin ammatteja, mutta orkesterimuusikot ovat pääsääntöisesti musiikin maistereita, keskimääräinen opiskeluaika on siinä kahdeksan vuoden hujakoilla, siinä ehtisi jo lakimieheksi tai kirurgiksi ;)
Itsellä on peruspalkka himpun verran päälle 2000, siihen mukaan tallennekorvaukset yms ikälisät - olen tyytyväinen saadessani tehdä mielekästä työtä jolla tulen toimeen.
...että työ on sama kuin harrastus.
Lasteni lapsuus meni siis hukkaan? Kun koko ajan vain soitettiin. Kotibändissä, koulussa, akatamiassa, radiossa. tv;ssä... Nauttivat nyt kk;palkkaa soittamisesta.
Olisiko pitänyt harrastaa esim. maanviljelyä. Onhan sekin elämäntapa/harrastus ja saa vielä palkkaakin. Eli tukiaisia.
Onneksi opin jotain minäkin; nuorimmasta ei enää koulutettu p***tärkeää nipottajaa. (viulistia;)
... että lapsesi kuuluvat siihen pieneen ryhmään joka on saanut töitä.
Hienoa, että lapsesi ovat soittaneet jopa Radiossa ja Televisiossa. Siellä korvaukset ovatkin sitä luokkaa, ettei muuta työtä tarvitse tehdä.
Altisti
Kyllähän se musiikki on hyvä harrastus. Oma poika aloitti viisivuotiaana viulun soiton. Oli lahjakas ja häntä on aina kannustettu. Koulussa kuitenkin pieksivät ja pian kaveri halusi siirtyä kitaraan. En vastustellut, koska kitarallakin pääsee pitkälle ajattelin. Onhan omassakin hyllyssä Yngwie Malmsteenin levyjä. Sitten meni jo paremmin koulussakin ja kavereita riitti. Bändi touhuissa kaljat tuli mukaan kuvioihin 13-vuotiaana. Tai silloin hän narahti ensimmäisen kerran, kun hain hänet putkasta. Nyt vedetään hieman jo huumeita ja tehdään pikku keikkaa siinä sivussa. Rikosrekisteri ei ole kuitenkaan vielä kovin pitkä. Mutta kaverihan on vielä aika nuori.
Kyllä hän tiluttaa skittaa mahtavasti. On musiikillisesti lahjakkaampi kuin isänsä. Mutta rehellisyyden nimissä, jos pääsisin ajassa taakse päin raahaisin pojan nyrkkeily- tai painisalille. Musiikkipiireissä kun käytetään tuota doupingia reilusti enemmän kuin urheilupiireissä. Lisäksi se mikä sopii isille ei välttämättä sovi pojalle.
Kyynisyytesi oli valitettavaa. Olen sikäli eri mieltä, että mikäli on mahdollista tehdä harrastuksestaan leipäpuu, siihen mahdollisuuteen pitää tarttua.
Ei ole ikävämpää kuin työ, jota saa/joutuu tekemään vain sen RAHAN takia. Con suono, onko sinulla tätä ongelmaa? Saatko työstäsi muutakin palkkiota kuin vain sen iänikuisen fiskaalisen? Mikäli saat, on mielestäni ongelmanasettelusi kyseenalainen.