Tätä kysytään varmaan usein,mutta itse olen tässä tilanteessa ensimmäistä kertaa.Eli,millaisia olette kun olette rakastuneita?Voiko se vaikuttaa rakkauden tunnustukseen ettei halua(uskalla) sanoa sitä ensimmäisenä?
Olen seurustellut nyt 5kuukautta ja odottelen tällä hetkellä kovastikkin aikooko mieheni sanoa jo vihdoin "rakastan sinua",koska mitä kauemmaksi tämä pitkittyy niin tunnen itseni niin epävarmaksi.
Mieheni käyttäytymisestä sen verran,että hän haluaa viettää mahdollisimman paljon öitä kanssani,ja hän tykkää kovasti läheisyydestäkin,eikä tosiaankaan ole tyypillinen seksin ruinaaja.
Hän tykkää ostaa ja tarjota minulle kaikkea ja sanon tämän siksi että olen saanut häneltä kuitenkin SYDÄNkoruja (aitoja) ja muitakin "sydänlahjoja",ruusuja..
Ei ole päivää,jolloin hän ei soittaisi.
Hän loukkaantui nyt jopa kun lähden vain pariksi päiväksi pienelle hupireissulle toiselle paikkakunnalle..olen aina "hänen tyttönsä" ja aina hän jaksaa huolehtia minusta ja tuo kotiin jos lähen juhlimaan.Kyllä hän joskus tuijottaa minua todella pitkään,että itseäni alkaa jo ahdistamaan.Sanoja kuitenkin tippuu todella harvoin,siis kehuja ja mitään "tykkäämisentunnustuksia",mutta tekoja kai senkin edestä.Kumpi näistä on siis tärkeämpää.Milloin se on rakastamista?Kun ei sitä sano ja minä sitä niin kovasti kaipaan ja odotan häneltä.Eikö tuo käytös ole miehelle kuitenkin jo aika paljon?
Olen seurustellut nyt 5kuukautta ja odottelen tällä hetkellä kovastikkin aikooko mieheni sanoa jo vihdoin "rakastan sinua",koska mitä kauemmaksi tämä pitkittyy niin tunnen itseni niin epävarmaksi.
Mieheni käyttäytymisestä sen verran,että hän haluaa viettää mahdollisimman paljon öitä kanssani,ja hän tykkää kovasti läheisyydestäkin,eikä tosiaankaan ole tyypillinen seksin ruinaaja.
Hän tykkää ostaa ja tarjota minulle kaikkea ja sanon tämän siksi että olen saanut häneltä kuitenkin SYDÄNkoruja (aitoja) ja muitakin "sydänlahjoja",ruusuja..
Ei ole päivää,jolloin hän ei soittaisi.
Hän loukkaantui nyt jopa kun lähden vain pariksi päiväksi pienelle hupireissulle toiselle paikkakunnalle..olen aina "hänen tyttönsä" ja aina hän jaksaa huolehtia minusta ja tuo kotiin jos lähen juhlimaan.Kyllä hän joskus tuijottaa minua todella pitkään,että itseäni alkaa jo ahdistamaan.Sanoja kuitenkin tippuu todella harvoin,siis kehuja ja mitään "tykkäämisentunnustuksia",mutta tekoja kai senkin edestä.Kumpi näistä on siis tärkeämpää.Milloin se on rakastamista?Kun ei sitä sano ja minä sitä niin kovasti kaipaan ja odotan häneltä.Eikö tuo käytös ole miehelle kuitenkin jo aika paljon?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä miehesi on niin fiksu, ettei kerro tunteistaan sinulle ennen kuin itse alat osoittamaan tunteitasi hänelle. Mies siis ostelee sinulle kaikenlaista "ihkua" ja huomioi sinua samalla, kun itse et tee yhtään mitään ja tyypillisenä prinsessana alat ruikuttamaan, kun mies ei ole vieläkään kertonut tunteistaan?
Milloin te naiset alatte huomioimaan miehiänne? Eletään jo sentään 2000-lukua, eikä tilanteeseen näyttäisi tulevan muutosta vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Olen alkanut epäillä, ettei naisilla ole yhtä suurta tarvetta huomioida miehiään. Toivottavasti olen väärässä.
Älä heti ala arvostelemaan minun käyttäytymistäni,koska en siitä mitään maininnut.Keskityin kertomaan nimenomaa miehestä,en itsestäni.Mutta voin nyt kertoa sitten jos se asiaa valaisisi.
En todellakaan ole hänelle ruikuttanut kun ei kerro tunteista.Hän tietää että tykkään paljon läheisyydestämme,sanon useinkin että tykkään hänestä,ostan pienillä varoillani juttujakin hänelle.Nytkin syntymäpäiviä varten olen kehittelemässä lahjaa,ja minua harmittaa etten uskalla korttiin kirjoittaa edes mitään "rakkaus" juttuja koska en tiedä hänestä?
Osoitan kyllä jatkuvasti välittämistäni aivan pienissäkin asioissa(otan hänen kädestään kiinni vaikka ajaisi autoa) Ja hän jo leikkimielisesti "valittaa" kun erotessa ruinaan aina 5minuuttiakin lisää.Hän tietää että välitän,kumpikaan ei sano asiaa täysillä ääneen ja mä halusin tietää mikä hitto teille on rakkautta?enkä saanut mitään vastausta itse ongelmaan..
Minä ainakin olen aina ottanut mieheni huomioon.
Kun aloimme seurustelemaan, ostelin hänelle aina kaikkea pientä kivaa, kuten em. suklaasydämet ja -tikkarit.. Kirjoittelin hänelle järkyttävän määrän rakkauskirjeitä ja runoja.. Leivoin hänelle kakkuja ja leivonnaisia..
OStaa hänkin minulle arvokkaita koruja, mutta erittäin harvoin.
Minusta on ihanaa kun saan välillä ilahduttaa häntä, ja se tulee ihan luonnostaan. Luulen että hän taitaa tykätäkin.
Onhan se aika iso juttu tunnustaa rakkauttaan ensimmäistä kertaa, sitä haluaa olla täysin varma toisesta ennen kuin paljastaa itsensä niin auki. Ehkä miehesi odottaa, että sä sanot ne 3 sanaa ensin.
Olen täällä melkein kyynelissä, kun muistelen... Älä ole huolissasi, kyllä sanatkin aikanaan tulevat. Katse kertoo myös todella paljon, luota siihen. Rakkauden voi todella nähdä silmistä.
*vaipuu hymyillen muistoihin*
Kummat ovat sinusta tärkeämmät, sanat vai teot? Käännäpä asia toisinpäin: mies sanoisi sinulle joka päivä, jopa monta kertaa, rakastavansa sinua. Hän ei kuitenkaan huomioisi sinua muuten. Menisi omia menojaa aina halutessaan, ja olisi lähinnä tyytyväinen, kun sinä lähdet reissuun.
Hyvä mies sinulla on. Ehkä ujostelee vielä rakkauden tunnustustaan, mutta kyllähän hän on teoillaan tunteensa näyttänyt.
Kyllä teot on tärkeämmät. Kyllä ne sanatkin sieltä tulevat ja miehille nyt vain on vaikeampaa sanoin hempeily. Ainakin useimmille. Jos mies vain höpöttäisi rakkaudesta mutta käyttäytyisi toisin niin silloin olisi huolta, ei näin.
Kyllä itse naisena olen myös sitä mieltä että miehestä kyllä häviäisi heti hohto jos hän alkaisi jatkuvasti lässyttää nuita kolmea sanaa. Itse en ole kyseistä lausetta sanonut kuin muutaman kerran.
Parhaillaan olen 3 ja puol vuotta kestäneessä suhteessa ja en ole moniin kuukausiin toitottanut rakkauttani, eikä miehenikään, ja hyvin menee silti! Teoilla se rakkaus osoitetaan, sanoja ei tarvitse loppujen lopuksi ollenkaan.
Ja kumma kyllä nämä monta kertaa päivässä rakkauttaan tunnustavat pariskunnat on ainakin omassa tuttavapiirissä todella kovia riitelemään. Itseä alkaa väkisin naurattamaan, kun kaveri valittaa että "jotain on nyt pahasti vialla" kun toinen ei ole eilen eikä tänään sanonut minä rakastan sinua. Hohhoijaa :)
siis tuosta viestistä tuli niin hyvä mieli :) Täytyy jatkossa muistaa olla tyytyväinen kun on niin huomioiva poikaystävä vaikkei se aina niitä rakkauden tunnustuksia sanoisikaan.... olenpas ollut hölmö..
Miksi alkuihastumisen aikaan mitään rakkaudentunnustuksi ylipäätään pitäisi ladella?
Tiedätpähän ainakin sanojen takana olevan substanssia, kun ne viimein kuulet.
Tosiaa,tottakai nuo teot ovat loppujen lopuksi merkittävempiä,enkä kaipaisikaan mitään toitotuksia päivittäin mutta ensimmäistä kertaa se olisi häneltä kiva kuulla.Tuntuu välillä että pystyykö hän rakastumaan minuun ollenkaan niin tulisesti,jossei jo puolen vuoden kohdalla niin tunnen..ehkä pitää ajatella vähemmän (: