MIesystäväni sairastui 3 v.sitten paksusuolensyöpään,saatiin leikattua pois ja tuntui että elämä voittaa.Viime syksynä tuli kipuja ja löytyi kasvain suolenpinnalta ja pienen etäispesäke maksasta.Sytostaatteja puoli vuotta ja sädehoitoa.Lääkäri oli sanonut, että kivut lakkaa sädetyksen jälkeen mutta niin ei vaan käynyt.Vatsa reissaa ummetuksen ja veriripulin välillä ja kivut ei meinaa välillä taantua edes lääkkeillä.Kontrolliin aikaa vielä useita viikkoja ja pelko on kamala!!!Yritän olla hänen aikaan aivan normaali ja itkuni itken yksin ollessani.Nyt olen huomannut hänen omassakin asenteessaan masentumista vaikka hän on ollut tähän asti todella vahva ja uskonut parempaan.Kunto on hyvä kun vain kipuja ei olisi...Olen yrittänyt saada häntä soittamaan sairaalaan ja pyytämään että kontrollia saisi aikaisemmaksi mutta ei!Luulen, että hänen suurin pelkonsa on se että jos suolisto on mennyt kovin pahaan kuntoon niin kirurgi ehdottaa avanteen tekemistä?!Onko kellään kokemuksia vastaavanlaisesta paksusuolensyövästä ja saako asiaan helpotusta jos suolet leikataan pois ja avanne tehdään.Olen niin kamalan peloissani ja mentyksen pelko iskee kuin salama joka kerta kun hän sanoo että kivut on taas sietämättömät.PAHINTA ON ETTEN VOI AUTTAA MITENKÄÄN!!!!!!Pitääkö itse vaan olla kovana sairaalaan ja vaatia vai miksi he eivät tee mitään.Jos sädetys on tehonnut niin kasvaimet ovat saattaneet "kuolla" mutta sen seurauksena suolisto on niin pahasti tulehtunut, että mitä sitten?Joka päivä on elettävä pelossa enkä voi ajatella edes päivää ilman häntä...Syöpä on kamala tauti jota en toivo edes pahimmalle vihamiehelleni.Ollaan molemmat oltu tähän kesään asti positiivisia mutta nyt alkaa paukut loppua =(
Läheisen syöpä
23
11933
Vastaukset
- muuta
lääkäriin ENNEN määrättyä kontrrolliaikaa!!
- aijaa
Sitä mieltä minäkin olen, että nyt pitäisi soittaa lääkärille ja pyytää jouduttamaan kontrollia mutta itse ei halua!
On kuulemma kärsinyt kivuista jo niin kauan että muutama viikko ei tee mitään!
Yritän parhaani mukaan puhua, että mitä aiemmin päästään asioista selville niin sitä parempi. - minnimuusa
aijaa kirjoitti:
Sitä mieltä minäkin olen, että nyt pitäisi soittaa lääkärille ja pyytää jouduttamaan kontrollia mutta itse ei halua!
On kuulemma kärsinyt kivuista jo niin kauan että muutama viikko ei tee mitään!
Yritän parhaani mukaan puhua, että mitä aiemmin päästään asioista selville niin sitä parempi.voi kamalaa...otan osaa!!mikään ei oo pahempaa kuin voimakas pelon tunne..syöpää pahempaa sairautta ei oo...paljon voimia teille..ootta rukouksissani!!
- aijaa
minnimuusa kirjoitti:
voi kamalaa...otan osaa!!mikään ei oo pahempaa kuin voimakas pelon tunne..syöpää pahempaa sairautta ei oo...paljon voimia teille..ootta rukouksissani!!
lohdutuksista!Vaikka asiasta kuinka puhuisi niin ei se vaan ota helpottaakseen.Läheisen menettämisen tunne on elämässäni kamalinta.Ei ole mukavaa menettää ketään millään tavoin mutta tämä kiduttava odottaminen mitä seuraavaksi tapahtuu on TUSKAA!!!!Neuvoja ja asiaa kuulisi mielellään ihmisiltä joilla asia ajankohtainen.Kiitos teillekkin jotka puolestamme rukoilette =)
- vierellä
aijaa kirjoitti:
lohdutuksista!Vaikka asiasta kuinka puhuisi niin ei se vaan ota helpottaakseen.Läheisen menettämisen tunne on elämässäni kamalinta.Ei ole mukavaa menettää ketään millään tavoin mutta tämä kiduttava odottaminen mitä seuraavaksi tapahtuu on TUSKAA!!!!Neuvoja ja asiaa kuulisi mielellään ihmisiltä joilla asia ajankohtainen.Kiitos teillekkin jotka puolestamme rukoilette =)
Perässä tullaan, nyt näyttää hyvältä ja ollaan oltu tosi onnellisia, että saatiin vähän lisäaikaa. Mutta syöpä on syöpä ja sillehän ei voi kukaan mitään. Tosi hyviä lääkkeitä tuntuu olevan tänä päivänä. Ihan uskomattoman hyviä. Niin hyviä ettei voi todeksi uskoa. Leikkaamattomaksi todettu syöpäkin voi pienentyä, mutta kuinka kauan...
- onko läheisesi
aijaa kirjoitti:
lohdutuksista!Vaikka asiasta kuinka puhuisi niin ei se vaan ota helpottaakseen.Läheisen menettämisen tunne on elämässäni kamalinta.Ei ole mukavaa menettää ketään millään tavoin mutta tämä kiduttava odottaminen mitä seuraavaksi tapahtuu on TUSKAA!!!!Neuvoja ja asiaa kuulisi mielellään ihmisiltä joilla asia ajankohtainen.Kiitos teillekkin jotka puolestamme rukoilette =)
yhtään lämmennyt ajatukselle aikaistaa kontrollia?
Paljon voimia, teille molemmille! - aijaa
onko läheisesi kirjoitti:
yhtään lämmennyt ajatukselle aikaistaa kontrollia?
Paljon voimia, teille molemmille!on ja pysyy.Tällä hetkellä just tilanne taas ihan okei, kun vaan jaksaa syödä Tramalia ja buranaa ettei tule kipuja!Mutta tilanne voi muuttua hetkenä minä hyvänsä...Odottavan aika on pitkä kuten kaikki tiedämme mutta kai tämän taudin kanssa ei muutakaan voi?
Rukoilen joka päivä, että tilanne kontrollissa olisi ok, koska en tiedä mitä se tekee meille jos sieltä taas tulee huonoja uutisia!!!
En pysty enää olemaan rauhallinen ja kannustava kun näen että toinenkin menee aivan paniikkiin ja luovuttaa, mitä ei saisi IKINÄ tehdä.
No, päivä kerrallaan jospa tämä tästä.
- Miia
Miehelläni ei ole ollenkaan paksusuolta, mutta ei ole avannettakaan. Hänellä oli haavainen paksusuolentulehdus monia vuosia ja lopulta koko suoli leikattiin pois ja tehtiin ohutsuolesta ns. J-pussi. Vatsa vaan toimii tiuhempaan ja uloste on löysää, muuten elää normaalia elämää.
Kannattaisi nyt kuitenkin aikaistaa tarkastusta jos kivut jatkuvat. Jos jotain on tekeillä päästään tilanteeseen puuttumaan aikaisemmin. - Tuuli
Minä olen sitä mieltä, että voisit kertoa miehellesi peloistasi ja ajatuksistasi, kuitenkin niin, että et lisäisi hänen taakkaansa. Kun kerrot, että pelkäät ja itket yksinäsi, niin samalla kerrot siitä, että välität. Jos kukaan ei näytä pelkojaan, niin helposti tulee sellainen tunne, että sairas ihminen on samantekevä. Te molemmat surette samaa asiaa, sairastumista. Voisitte keskustella asiasta ja tukea toisianne. Miehelläsi on varmasti myös omat pelot ja ajatukset, jotka hän haluisi jakaa kanssasi.
Kun minä sairastuin syöpään, niin olin silloin vielä sinkku. Yksin oli pakko jaksaa. Olisin todella kaivannut jonkun vierelleni jakamaan pelkojani ja tukemaan vaikeina aikoina.Pari ystävää oli kyllä tukenani, mutta suurin osa läheisistäni suhtautui sairauteeni välinpitämättömästi. Minulle tuli sellainen tunne, että heille on sama olenko elävä vai kuollut. Jos minulla olisi ollut sellainen välittävä puoliso, kuten sinä tunnut olevan, niin uskon, että toipuminen olisi ollut nopeampaa.
Silloinkin kun ollaan sairaudesta voiton puolella, tulevat välillä masennus ja pelot kuvaan mukaan. Silloin kysytään henkisiä voimavaroja ja läheisten tuki on tällöin äärimmäisen tärkeää.Kirjoitit, ettet voi auttaa mitenkään. Mielestäni voit, puhumalla. Voimia ja jaksamista teille. - itsellä rintasyöpä
Ei tuollaista särkyä tarvitse kestää! Heti vaan sairaalaan tutkimuksiin.
Toivottavasti jaksat olla miehesi tukena, voimia se vaatii. Itseltä leikattiin rintasyöpä viime vuonna ja nyt tilanne näyttä hyvältä, mutta hetkessä tilanne voi muuttua. Tiedän, että sairastumiseni syöpään otti tosi koville miehelleni, vaikka jatkuvasti jaksoikin tukea minua masennusta vastaan.
Naapurin eläkeläisrouvalta leikattiin pasusuolensyöpä ja tehtiin avanne. Hän saa vielä sytostaattihoitoja ja voi erittäin hyvin.
Uskoa huomiseen. Toivoa ei saa menettää. Jaksamista.- aijaa
näköjään päivät milloin asiasta voi puhua hänen kanssaan!Edelleenkään ei halua aikaisemmin kontrolliin.Luulen, että syy tähän on pelko tähystyksestä, koska hänen suolistonsa on aivan riekaleina ja se sattuu hemmetisti tiedän sen.Ehkä hän myös osittain haluaa pitkittää diagnoosin kuulemista vaikka kipuja onkin koko ajan.Ja ne kivutkin vaan tulevat kun syö....eli suolistohan se siellä renkkaa,ei hyvä!
eilen illalla juuri hän huokaisi, että voi kun minä selviäisin tästä!
ette arvaa oliko vaikea olla =(
puhuin, että kyllä me tästä selvitään ja koetetaan vaan jaksaa eikä luovuteta.Sain nimittäin tietää läheiseni olevan raskaana ja me yritimme 8 vuotta lasta ennen tätä sairautta ja nythän nekin toiveet on heitetty.Tästä virisi keskustelu, kun hän sanoi ett erotaan nyt kun kaikki on vielä suht hyvin.Miten voi erota sairaasta ihmisestä jota ilman ei voi elää vaikka ajatus omasta lapsesta on mielessä ollut viimeiset 8 vuotta!!!!Pelkkä ajatuskin hänen menettämisestään saa minut kyyneliin.
Toivon ja rukoilen päivittäin, että asiat menisi hyvin ja saisimme lisää aikaa yhdessä.
Ilman näitä suolistokipuja hänen kuntonsa on hyvä ja on päässyt tolpilleen kaikista hoidoista.
Yritän kaikkeni että hänen elämänsä olisi aivan normaalia mutta kieltämättä joskus ottaa koville olla vahva.Aina kun hän ilmoittaa, että taas tulee verta ja kipuja on niin kamala etova olo ja tuska valtaa minut....pelko! - viestiäsi oikein
aijaa kirjoitti:
näköjään päivät milloin asiasta voi puhua hänen kanssaan!Edelleenkään ei halua aikaisemmin kontrolliin.Luulen, että syy tähän on pelko tähystyksestä, koska hänen suolistonsa on aivan riekaleina ja se sattuu hemmetisti tiedän sen.Ehkä hän myös osittain haluaa pitkittää diagnoosin kuulemista vaikka kipuja onkin koko ajan.Ja ne kivutkin vaan tulevat kun syö....eli suolistohan se siellä renkkaa,ei hyvä!
eilen illalla juuri hän huokaisi, että voi kun minä selviäisin tästä!
ette arvaa oliko vaikea olla =(
puhuin, että kyllä me tästä selvitään ja koetetaan vaan jaksaa eikä luovuteta.Sain nimittäin tietää läheiseni olevan raskaana ja me yritimme 8 vuotta lasta ennen tätä sairautta ja nythän nekin toiveet on heitetty.Tästä virisi keskustelu, kun hän sanoi ett erotaan nyt kun kaikki on vielä suht hyvin.Miten voi erota sairaasta ihmisestä jota ilman ei voi elää vaikka ajatus omasta lapsesta on mielessä ollut viimeiset 8 vuotta!!!!Pelkkä ajatuskin hänen menettämisestään saa minut kyyneliin.
Toivon ja rukoilen päivittäin, että asiat menisi hyvin ja saisimme lisää aikaa yhdessä.
Ilman näitä suolistokipuja hänen kuntonsa on hyvä ja on päässyt tolpilleen kaikista hoidoista.
Yritän kaikkeni että hänen elämänsä olisi aivan normaalia mutta kieltämättä joskus ottaa koville olla vahva.Aina kun hän ilmoittaa, että taas tulee verta ja kipuja on niin kamala etova olo ja tuska valtaa minut....pelko!ekassa viestissä puhut miesystävästäsi, sitten kerrot että läheisesi on raskaana; siis miehesikö?
en tainnut ymmärtää viestiäsi oikein??? - aijaa
viestiäsi oikein kirjoitti:
ekassa viestissä puhut miesystävästäsi, sitten kerrot että läheisesi on raskaana; siis miehesikö?
en tainnut ymmärtää viestiäsi oikein???ymmärtänyt oikein ja luultavasti et ymmärtänyt mitään koko edellisestä viestistä.Jääköön se sinulle arvoitukseksi kuka on tehnyt mitäkin kun sitä oikein piti kysyä.Toivottavasti olet ihminen jolla on asiat kunnossa ja jonka ajatukset ei koskaan harhaile...ja tiedoksi vaan että miehet ei voi tulla raskaaksi!!!!
Kiitos piruilusta kaiken muun kivan keskellä. - tsemppi
aijaa kirjoitti:
näköjään päivät milloin asiasta voi puhua hänen kanssaan!Edelleenkään ei halua aikaisemmin kontrolliin.Luulen, että syy tähän on pelko tähystyksestä, koska hänen suolistonsa on aivan riekaleina ja se sattuu hemmetisti tiedän sen.Ehkä hän myös osittain haluaa pitkittää diagnoosin kuulemista vaikka kipuja onkin koko ajan.Ja ne kivutkin vaan tulevat kun syö....eli suolistohan se siellä renkkaa,ei hyvä!
eilen illalla juuri hän huokaisi, että voi kun minä selviäisin tästä!
ette arvaa oliko vaikea olla =(
puhuin, että kyllä me tästä selvitään ja koetetaan vaan jaksaa eikä luovuteta.Sain nimittäin tietää läheiseni olevan raskaana ja me yritimme 8 vuotta lasta ennen tätä sairautta ja nythän nekin toiveet on heitetty.Tästä virisi keskustelu, kun hän sanoi ett erotaan nyt kun kaikki on vielä suht hyvin.Miten voi erota sairaasta ihmisestä jota ilman ei voi elää vaikka ajatus omasta lapsesta on mielessä ollut viimeiset 8 vuotta!!!!Pelkkä ajatuskin hänen menettämisestään saa minut kyyneliin.
Toivon ja rukoilen päivittäin, että asiat menisi hyvin ja saisimme lisää aikaa yhdessä.
Ilman näitä suolistokipuja hänen kuntonsa on hyvä ja on päässyt tolpilleen kaikista hoidoista.
Yritän kaikkeni että hänen elämänsä olisi aivan normaalia mutta kieltämättä joskus ottaa koville olla vahva.Aina kun hän ilmoittaa, että taas tulee verta ja kipuja on niin kamala etova olo ja tuska valtaa minut....pelko!hei,
onko mitään ruokia mitä hän voi syödä ilman kipua? Ne monet lääkkeet ja särkylääkkeetkin rasittavat suolistoa ennestään. Olisiko sellaisella spesialistilla kuin Paula Suhosella mitään neuvoa - hän on kirjoittanut mahtavan kirjan suolistosta yhdessä Satu Silvon kanssa. (JOs et tunne kirjaa, katso kirjakaupasta, siitä saisi ehkä Suhosen yhteystiedot). Luulisi että jotain apua voisi löytyä.
Kun on kipuja, väkisinkin mieli menee matalaksi. Itselläni on munasarjasyöpä ja hoidot menossa, alan aavistaa että kaikilla ei ole yhtä 'helppoa' kuin minulla. Mielialat vaihtelee kuin vuoristorataa välillä.
Onko jotain yhteistä mitä voisitte tehdä? Missä hetkeksi voi unohtaa? Hoitaa puutarhaa tai viherkasveja, kävellä, valokuvata, katsoa elokuvia, syventyä Viihdekirjallisuuteen tai dekkareihin? Itselleni oli henkireikä lukea uudelleen kaikki Angelikat - vielä muutama kirja lukematta - sen jälkeen aion jatkaa jollain muulla hyvällä viihteellä. Se on kuin vetäisi paperipussin päähän, kaukana kavala maailma.
Ehkä siitä sinulle voisi olla apua! Olet varmasti myös aivan nääntynyt rakkaasi vierellä nyt. Voitko käydä puhumassa 'kuntoutushoitajan' kanssa omista tunnelmistasi? Ehkä se antaisi sinulle voimia? Muitakin elämänhallinnan apuja voisi olla vaikeassa tilanteessasi, monet ovat saaneet eväitä Lauri Siiralalta.
voimahali ja rohkeutta, tulevaisuus on tuntematon meille jokaiselle mutta juuri tässä ja Nyt voi olla hyvä hetki.
tsemppi - aijaa
tsemppi kirjoitti:
hei,
onko mitään ruokia mitä hän voi syödä ilman kipua? Ne monet lääkkeet ja särkylääkkeetkin rasittavat suolistoa ennestään. Olisiko sellaisella spesialistilla kuin Paula Suhosella mitään neuvoa - hän on kirjoittanut mahtavan kirjan suolistosta yhdessä Satu Silvon kanssa. (JOs et tunne kirjaa, katso kirjakaupasta, siitä saisi ehkä Suhosen yhteystiedot). Luulisi että jotain apua voisi löytyä.
Kun on kipuja, väkisinkin mieli menee matalaksi. Itselläni on munasarjasyöpä ja hoidot menossa, alan aavistaa että kaikilla ei ole yhtä 'helppoa' kuin minulla. Mielialat vaihtelee kuin vuoristorataa välillä.
Onko jotain yhteistä mitä voisitte tehdä? Missä hetkeksi voi unohtaa? Hoitaa puutarhaa tai viherkasveja, kävellä, valokuvata, katsoa elokuvia, syventyä Viihdekirjallisuuteen tai dekkareihin? Itselleni oli henkireikä lukea uudelleen kaikki Angelikat - vielä muutama kirja lukematta - sen jälkeen aion jatkaa jollain muulla hyvällä viihteellä. Se on kuin vetäisi paperipussin päähän, kaukana kavala maailma.
Ehkä siitä sinulle voisi olla apua! Olet varmasti myös aivan nääntynyt rakkaasi vierellä nyt. Voitko käydä puhumassa 'kuntoutushoitajan' kanssa omista tunnelmistasi? Ehkä se antaisi sinulle voimia? Muitakin elämänhallinnan apuja voisi olla vaikeassa tilanteessasi, monet ovat saaneet eväitä Lauri Siiralalta.
voimahali ja rohkeutta, tulevaisuus on tuntematon meille jokaiselle mutta juuri tässä ja Nyt voi olla hyvä hetki.
tsemppisinulle Tsemppi.
Syönti on vähän siinä ja tässä kun ei oikein "kovia" ruokia pysty syömään ja pitää varoa kokoajan, että ei tulisi ummetusta joka taas johtaa siihen ripuliin ja kipuhin yms.
Kyllä hän syö mutta äärimmäisen varovaisesti arvaat kai kun kipuja pelkää niin menee ahmimiselta maku!
Sovittiin, että asiasta (syöpä) ei nyt taas senkummemmin puhuta koska eilinen oli niin tunnelatautunut ja olemme molemmat aika väsyneitä.Asia ei mielestä unohdu mutta koetamme just nyt jutella jostain muusta ja tehdä jotain muuta.....
Päivä kerrallaan on nyt vaan elettävä ja katsotaan sitten taas kunhan tulokset tulevat.
Haluan uskoa ja toivoa parempaan, olisi vain opittava olemaan murehtimatta tulevaa ja nauttia tästä hetkestä.
Aurinkoista päivää sinulle ja voimia taistelussa omaa sairauttasi vastaan!Itsehän olen terve vaikka tuntuu, että sairastan samalla kun mieheni ainakin sydämessäni.
Kaikkea hyvää ja jaksamista =)
- aijaa
tilanne se, että lääkärissä käyty,olivat erittäin töykeitä ja haluttomia mihinkään mutta itse sai puhuttua että tähystys ja muut rutiinit tulisi tehdä.Verikokeissa arvot nousseet ja nyt minä kyllä ainakin pelkään pahinta, eli onko kaikesta hoidosta huolimatta levinnyt jonnekkin?
Nyt sitten odotellaan lähetettä ja mieli viistää maata tosi pahasti....pelkään todella että pahin mahdollinen on tapahtunut ja mitään ei ole enää tehtävissä!!!Herään yöllä omaan itkuuni, en kestä katsoa toisen ahdinkoa vaikka haluankin häntä rohkaista ja lohduttaa kaikin tavoin.
Tiedän, että hänkin pelkää kuolemaa ja ei halua puhua asiasta mutta se että en voi auttaa häntä on ihan kamalaa!!!!!!
Kuka tietäisi mitä se CEA? arvo tarkoittaa kun noussut ja on nyt 120????
Elämä on yhtä helvettiä kun rakas ihminen vierellä kärsii.Mistä sitä voimaa saisi nyt lisää itselleen että jaksaisi toista tukea kunnolla?- Miia
Hain hakusanalla CEA ja löysin jotain tuolta paksu-ja peräsuolisuolensyövän kohdalta http://www.epshp.fi/yl_info/ohjeet/gastkir.htm. Jos käsitin oikein on paksu-ja peräsuolisyövän markkeri, joka ollessaan yli 5, vaatii tutkimuksia.
En ymmärrä miten voivat olla töykeitä ja haluttomia tutkimuksiin, jos on oireita ja markkerit koholla. Pitäisi jokin vastuu lääkäreilläkin olla.
Olen kyllä itsekin joutunut tahkoamaan lääkäreiden kanssa eräänkin kerran, että sinänsä tuttua.
Oletteko hakenut keskusteluapua paikalliselta syöpäyhdistykseltä?
Hienoa on se, että olet miehellesi suurena tukena. Yrittäkää jaksaa ja eihän vielä kannata toivoa menettää. - aiem.kirj.
onneksi asia etenee, todella ikävää että käyntiin suhtauduttiin noin, voisitte tehdä valituksen, tiedän, ei sitä jaksa alkaa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
Onko sinulla ketään kenen kanssa voisit jutella? Omat voimasi alkavat huveta.
Entä voisitko kuvitella juttelevasi jollekin ammattiauttajalle?
Älä unohda itseäsi, sillä mitä sitten jos et enää jaksa. Ymmärrän suuren huolesi läheisestäsi, mutta muistathan myös itseäsi.
Eipä nämä VOIMALÄHETTELYT varmasti mitään auta, mutta mielessäni olette!
Niin, on varmasti hyvin vaikea keskustella asiasta joka pelottaa ja aivan varmasti läheistäsi pelottaa kuten sinuakin, pelkäätte molemmat.
Voi kun sairaus ei olisi levinnyt, sitä toivon.
Ja teille molemmille paljon, paljon voimia! - aijaa
aiem.kirj. kirjoitti:
onneksi asia etenee, todella ikävää että käyntiin suhtauduttiin noin, voisitte tehdä valituksen, tiedän, ei sitä jaksa alkaa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
Onko sinulla ketään kenen kanssa voisit jutella? Omat voimasi alkavat huveta.
Entä voisitko kuvitella juttelevasi jollekin ammattiauttajalle?
Älä unohda itseäsi, sillä mitä sitten jos et enää jaksa. Ymmärrän suuren huolesi läheisestäsi, mutta muistathan myös itseäsi.
Eipä nämä VOIMALÄHETTELYT varmasti mitään auta, mutta mielessäni olette!
Niin, on varmasti hyvin vaikea keskustella asiasta joka pelottaa ja aivan varmasti läheistäsi pelottaa kuten sinuakin, pelkäätte molemmat.
Voi kun sairaus ei olisi levinnyt, sitä toivon.
Ja teille molemmille paljon, paljon voimia!tuli eilen illalla, kun yhdessä itkettiin ja sain kertoa että pelkään mutta en halua että hän luovuttaa.Tuntui toisaaltahyvältä, että hän itsekkin pystyi hiukan purkamaan tuntojaan vaikkakin hetken vain.
"Niin kauan kun jaloillani pysyn en anna periksi",oli vastaus luovuttamiseen!
Tuo CEA arvo mua huolestuttaa mutta elättelemme toivoa, että syöpä ei olisi levinnyt vaan nuo arvot jotenkin heittäs vaan siksi koska suolisto on aivan rikki sädetyksestä ja veriripulista!
Eikös se näin mene että ihminen jossain vaiheessa alkaa vaan kuvitella ja toivoa parasta ja haluaa heittää pahat asiat taakseen?
Meidän on nyt tutkimuksia odotelessa yritettävä unohtaa pahat asiat ja nautittava jokaisesta hyvästä päivästä vaikka korppikotkat kai kaartelee ympärillä....Minulla on muutama hyvä ystävä jonka kanssa voin puhua ja se auttaa kyllä aina hetkeksi.
Ammattiauttajat tarjoavat aina vaan sairaslomaa ja rauhoittavia.On nyt vaan elettävä normaalia elämää ja yritettävä rauhoittua vaikkakin kyynel on silmässä koko ajan ja kova kivi rinnassa.
On yritettävä jaksaa tuli mikä tuli... - "Periksi ei anneta"
hei, voitko lukea toisesta paikasta viestini Periksi ei anneta, ehkä siitä saa vähän tukea! Oikeastaan se oli 'vastaus' juuri tähänkin viestiisi.
voimahali, tv tsemppi - aijaa
aijaa kirjoitti:
tuli eilen illalla, kun yhdessä itkettiin ja sain kertoa että pelkään mutta en halua että hän luovuttaa.Tuntui toisaaltahyvältä, että hän itsekkin pystyi hiukan purkamaan tuntojaan vaikkakin hetken vain.
"Niin kauan kun jaloillani pysyn en anna periksi",oli vastaus luovuttamiseen!
Tuo CEA arvo mua huolestuttaa mutta elättelemme toivoa, että syöpä ei olisi levinnyt vaan nuo arvot jotenkin heittäs vaan siksi koska suolisto on aivan rikki sädetyksestä ja veriripulista!
Eikös se näin mene että ihminen jossain vaiheessa alkaa vaan kuvitella ja toivoa parasta ja haluaa heittää pahat asiat taakseen?
Meidän on nyt tutkimuksia odotelessa yritettävä unohtaa pahat asiat ja nautittava jokaisesta hyvästä päivästä vaikka korppikotkat kai kaartelee ympärillä....Minulla on muutama hyvä ystävä jonka kanssa voin puhua ja se auttaa kyllä aina hetkeksi.
Ammattiauttajat tarjoavat aina vaan sairaslomaa ja rauhoittavia.On nyt vaan elettävä normaalia elämää ja yritettävä rauhoittua vaikkakin kyynel on silmässä koko ajan ja kova kivi rinnassa.
On yritettävä jaksaa tuli mikä tuli...sieltä sitten paljastui....syöpä on levinnyt maksaan,virtsarakon taakse ja suolenpinnalle!
Mitään ei lääkäreiden mukaan ole enää tehtävissä, kaikki on kuulemma tehty mitä on pystytty....
- Rmn84
Hei!
isäni sairasti myös paksusuolen syöpää, etäpesäkkeet maksassa ja vatsaontelon imusolmukkeissa. kuoli heinäkuussa, koska oli väärä diagnoosi, ruumiinavauksessa selvisi todellinen syy..Joten hoitoa ei edes saanut, voin vain kuvitella kivut!!
Kuinka pian oireiden ilmestymisestä menitte lääkäriin ja kuinka pian toteamisesta kesti hoitojen aloittamiseen..
Paranemisia sinne ja hyviä vointeja..- Ilmeni
Unohdin salasanani joten siksi en ole kirjautunut...vaivoja oli vuosia ja joulun alla verta ulosteessa.jouluksi sairaalaan, uutena vuotena tähystys ja taudin määritys.Tammikuussa leikkaus!2 pahanlaatuista kasvainta paksusuolessa leikattiin pois.sai sytostaatteja.viime marraskuussa tauti todettiin levinneen maksaan.1/2 v.sytostaatteja joista ei ollut mitään apua.toukokuussa tilanne ennallaan.kesällä pieni sädehoitokuuri joka vei suolet aivan sekaisin.kesällä kovia kipuja ja sitten sairaalaan.oli levinnyt virtsarakon taakse ja suolen sisälle (taas) myös!sairaalassa kuoleman kielissä 3 vkoa,valtavaa veriripulia ja tuskia.nyt solunsalpaajia ja tilanne kutakuinkin hallinnassa, jos niin voi sanoa!!!
Otan todella osaa suruusi ja menetykseesi,tauti on salakavala sillä meillekkin sanottiin, että on voinut kasvaa jopa 5 vuotta.Lääkärissä juokemista milloin närästyksen,sappivaivojen tai mahahaavan takia ja kaikki olikin tätä!
Jaksamista sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊931438Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi1921425Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?761175- 901125
- 83989
- 81985
- 39952
Kelloniemeltä harvinaisen lapsellista käytöstä valtuustossa
Olipa harvinaisen ala-arvoinen esitys kelloniemeltä valtuustossa. Alkoi Nivalaa oikein matkimalla matkimaan siteeratessa66905Satonen Kelaan, on paras mies ?
Kukaan ei ole tehnyt enemmän Kelalle asiakkaita kuin Satonen kokoomuksineen, näin ollen täyttänee paikan edellytykset v81902Korjaamo Kiesifix
Hei. Kävin viime viikolla tuolla korjaamolla, siistiä oli mutta yksi asia jäi mieleen!Joitakin jätkiä istui ja katseli/6847