ääh, tein sen taas. petin poikakaveriani. ja olin vielä selvinpäin. miksen osaa olla uskollinen, vaikka rakastan poikakaveriani niin paljon?! ottaa päähän............. mikä mussa on vikana. ollaan neljä vuotta seurusteltu ja kihloissakin ollaan, mutta tämä tyttö tuntuu pilaavan kaiken. en haluaisi satuttaa poikakaveriani... mutta silti teen niin...
enkä sit halua tähän viestiin mitään tyylin "huora"viestejä vaan kunnon vastauksia, miten tästä erosta pääsee eroon..
vaikka välitän toisesta ihmisestä, silti satutan. en haluaisi erota, mutta en satuttaakaan
...
enkä sit halua tähän viestiin mitään tyylin "huora"viestejä vaan kunnon vastauksia, miten tästä erosta pääsee eroon..
vaikka välitän toisesta ihmisestä, silti satutan. en haluaisi erota, mutta en satuttaakaan
...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onko sulla poikaystävä armeijassa nyt?
Luulis kyllä että oppii. Ehkä poikakaverisi antaa liian helposti anteeksi? Kokemuksesta tiedän, että jos oma moraali horjuu kuten mulla, voi olla vaikea pysyä kurssissa ilman pelkoa tarpeeksi pahoista seurauksista..
ei ole armeijassa, eikä se tiedä kun yhestä pettämis kerrasta... :(
Kannattaisi varmaan kertoa kaikki, niin voisit saada toimivan pelotteen niin pysyisit jatkossa oikeessa suunnassa. Sit voisit myös keskustella mahdollisista syistä poikakaverisi kanssa yhdessä=)
Ehdottomasti se tärkein kysymys on: MIKSI petät?
Onko poikakaverissasi jotain sellaista mikä ärsyttää, vai onko vain niin, että et saa tarpeeksi huomiota ja läheisyyttä häneltä?
(Kiusaus olisi kova, mutta tyydynpä seuraavaan kommenttiin: et sinä kuule ole valmis mihinkään suhteeseen! Toisaalta, onko meistä kukaan siihen täysin valmis?)
ottaa kunnon mies eikä tollasta hiirulaista joka nielee kaiken paskan pureksimatta.Jos teoista ei koidu koskaan mitään seuraamuksia / paskaa niin kylläkait kaikki tekis tuota ainakin jossain vaiheessa.Pelko on toimivan parisuhteen kantava voima :)
Mietipäs omaa lapsuuttasi, suhteitä vanhempiisi, sisaruksiin, tai jos elämässäsi on ollut jotain muuta sellaista, joka on sinua satuttanut. Se voi olla piilossakin,sitä ei välttämättä heti tajua. Mutta ajan mittaan se selkenee. Valitettavasti ne ovat aikalailla aikaa vieviä prosesseja. Tiedän itse sen. Tosin ongelmani ei ollut tuollainen, mutta sekin liittyi miehiin. Jotenkin jatkoin sitä tilannetta, mikä oli ollut kotonani sieltä lähtiessäni, siis se tilanne vanhempieni välillä. Mutta sinulla voi olla jotain muuta.
Kun tekstiäsi luki, sinä tavallaan sanoit sen itse : miksi tämä tyttö tuntuu pilaavan kaiken? satutat poikakaveria,jota rakastat, samalla satutat itseäsi.. miksi ? Kuka sinua on satuttanut ?
mun lapsuuteni ei ollut mikään kovin loistava. porukat tappeli, äiti on aina antanut kritiikkiä ulkonäöstä,painosta ym..
mutta miten ne liittyis pettämisee? ei ymmärrä.
välillä tuntuu että kaikki on ihan sekasin mun elämässä.kaikki.
Niin, itsetutkiskeluahan se vaatii.
Jos ihminen toimii selvästi ja jatkuvasti omaa etuaan vastaan, esimerkiksi juuri noin kuin kerroit, syyt ovat yleensä syvemmällä. Jostain syystä ehkä rankaiset itseäsi tai etsit hyväksyntää, jota et ole saanut. Esimerkiksi, että kelpaat miehille huolimatta ulkonäöstäsi, painostasi tai muusta, mistä sinua on kritisoitu. Vaikea sanoa, kannattaa varmaan välillä pohtia niitä asioita ja, jos siltä tuntuu, mennä keskustelemaan jonnekin. Onnellisuutensa eteen kannattaa tehdä jotain, se on viisautta :)
Itse olen tehnyt melkoisen työn, ei se minunkaan ongelma niin kumma silti ollut, mutta usein vaivasi, siis oma käytös, vaikutti nimenomaan parisuhteeseen, tiesin olevani jotenkin ongelmallinen siinä. No ongelmansa on jokaisella, itseään ei kannata hirveästi soimata, paremminkin vain yrittää ymmärtää ja parantaa tapojaan.
Sinua ihan selvästi vaivaa se asia ja miksi ei vaivaisi,jos kerran miesystävääsi rakastat. Se asiahan voi olla aika kohtalokaskin.
No ehkäpä juuri tuo kritiikki ulkonäkösi suhteen: pettäessäsi tunnet olosi halutuksi ja "hyväksi", todistat itsellesi ettei kritiikki ollutkaan aiheellista. Minullakin tekee mieli hurvitella ja olla haluttu, vaikea pitää itseään kurissa. Rakastan miestäni, mutta on vaikea "tyytyä" arkeen. itselläni on varmaan joku ruma ankanpoikanen syndrooma: en ollut kovin sievä lapsena, nyt olen erittäin hyvän näköinen monien mielestä (omasta mielestäni ehkä hieman keskivertoa kivemman näköinen). Ja kai sitä yrittää lapsuuden traumoja paikkailla...
Ainoa asiallinen vastaus ei ole kuin huorittelu.
Tuuppas tänne niin väännän niskat nurin.
Oma tilanteeni ei ole aivan samanlainen,kuin sinun,mutta myös itse petän...tosin yhden miehen kanssa, joka on myöskin vakavassa seurustelusuhteessa,kuten minäkin. Olen yrittänyt lopettaa tämän suhteen jo pari kertaa, mutta aina olen sortunut uudestaan jatkamaan. En ymmärrä mikä minua vaivaa. Ennen olin jyrkästi pettämistä vastaan, en voinut ajatellakkaan tekeväni sellaista...Mutta jokin veti minut pari kuukautta sitten väärälle tielle, en tiedä mikä.
Olen miettinyt syitä, mutta en vieläkään ole löytänyt syytä pettämiselleni.Minulla on ihana poikaystävä,jota rakastan suunnattomasti enkä halua häntä satuttaa...mutta silti teen niin. Tyhmänä ajattelen,että "mitä ei tiedä, niin se ei voi satuttaa"...Olemme seurustelleet 4 vuotta, mutta emme asu poikaystävän kanssa vielä yhdessä.
Olemme kuitenkin suunnitelleet tulevaisuutta...ja en halua pilata sitä, mutta teen sitä kuitenkin jatkuvasti...Kierrän tällä hetkellä vain ympyrää..
Soudan edestakaisin...Miten pääsen tästä irti, kuinka pystyn olemaan tarpeeksi vahva ja lopettamaan tämän hulluuden...?!
Rakastan niin paljon häntä..
Mutta tein sen naisen kanssa pelkästä kokeilunhalusta.Humalassa tosin.
Pelottaa..kaikki paska mitä oon saanu aikaan.
Auta Jeesus, että tuo paha meno kahden miehen kanssa oleminen loppuu. että pettäminen ja jatkuva huorintekeminen loppuu.
Tee siis parannus, laita välit poikki siihen ukkomieheen ja raksta poikaystävääsi. Monesti on vain pettymys tuollaisen suhteen takana ja toisen avioliiton rikominen.
13.Tyhmyys on [kuin] irstas nainen, levoton ja kevytmielinen, eikä hän mistään mitään tiedä.
14.Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla
15.kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujaan suoraan eteenpäin:
16."Ymmärrystä vailla oleva poiketkoon tänne." Älyä vailla olevalle hän sanoo:
17."Varastettu vesi on makeaa, ja salattu leipä maistuu hyvältä."
18.Eikä toinen tiedä, että siellä on haamuja, ja että hänen kutsuttunsa ovat tuonelan* syvyydessä.
[Jumalan Kansan Raamattu: Sananl. 9:13-18]
Jeesuksessa on armo sinullekin erityisesti ikuista elämää varten. Mutta myös tämän elämän paremmaksi menestykseksi. Täytyy tietenkin uskoa Jeesukseen, että voi pelastua taivaaseen, helvetin sijaan, jonne joutuu, jos ei usko Jeesukseen. Tästä on gallerian sivullani.
Musta tuntuu, ettei sun tartte miettiä miksi teet mitä teet. Mitä sä sillä tiedolla tekisit? Jätä se rakastamasi mies niin näet mistä kaikki johtuu. Harva pettäjä on rohkea, elää vaan suhteessa vaikka pettää koko ajan. Jos rakastaa toista ja tekee noin, ei se ole rakkautta. Etkä oikeasti voi rakastaa toista jos et rakasta itseäsi, niinkuin tekemisistäsi voisi päätellä. Käytöksesi on itsetuhoista, haluat varulta pettää ettei rakkaasi ehdi ennen sinua. Itsetuntosi kohoaa käytöksestäsi, ruokit sillä kuitenkin epäluottamusta ja kyvyttömyyttä kypsään suhteeseen. Täydellinen luottamuspula ja munattomuus ilmenee käytöksestäsi. Jätä mies jos se ei riitä sulle.
Juuri tuon vuoksi olisikin hyvä miettiä, mitä tekee ja miksi.. nimittäin hänellä on suurin osa elämästä vielä elettävänä.
Mä petin kans mun poikaystävää. Se sai sen selville, ja sehän se vasta helvetti olikin. Mutta mä sain anteeksi, vaikka omasta mielestäni en olisi sitä ansainnut. Erosimme myöhemmin muista syistä ystävinä, ja vieläkin hän jaksaa siitä välillä heikkoina hetkinä muistuttaa. Hän on vieläkin minun paras ystäväni. Sinuna minä kertoisin poikaystävällesi. Hän ei varmasti siitä ilahdu, mutta minut pysäytti vasta se, kuinka helvetin paljon se sattui toiseen. Sun elämä on pelkkää valhetta muuten, ei sellasessa pysty elämään, se vie mielenterveyden. Minä sain anteeksi, en tiedä miksi, mutta sain kuitenkin.
Mulla pettämisen takana oli pelkästään hyväksynnän hakeminen.Niin naurettavaa, niin naiivia. Sen lopetti vasta toisen kipu. Oma kipu ei siihen riittänyt. Nykyään mä olen eri ihminen, enkä KOSKAAN pettäisi. En nykyään edes harrasta seksiä sinkkuna kenenkään kanssa, elän käytännöllisesti katsoen selibaatissa. Pettämisestä voi päästä irti, mieti miksi teet sitä, ja kuinka helvetin paljon se sattuu toiseen.
Mitäs jos kerrot kaikki toilailusi poikaystävällesi ja annat hänen päättää haluaako hän vielä sen jälkeen olla kanssasi vai etsiiko itselleen jonkun oman tasoisen.
Mulla on aina ollut ongelmana pettäminen. Siinä oli kyllä parin vuoden tauko, kunnes se taas alkoi...Ja vielä sellaisen ihmisen kanssa johon ei olisi koskaan, KOSKAAN, pitänyt sekaantua.
Mietin itse aikanaan MIKSI minä petän. Ja löysin siihen syyn. Haen hyväksymistä. Nuoruuteni on ollut vaikea, olen ollut kiusattu, ulkonäköä haukuttu yms. Ja näin haen itselleni todisteita ettei asiat ole näin. Vaikka olen kuinka päättänyt etten enää koskaan petä, silti teen sen aina :( Olen pilannut suhteeni, vaikka mies ei sitä koskaan tulekaan tietämään, että kenen kanssa häntä petin.
Nyt taas yritän lopettaa sen, ja toivottavasti saan siihen paljon voimia. Samoin sinulle, todella paljon voimia selvitä siitä kierteestä, mistä poispääsy on todella vaikeaa.