Tuttavani pitää blogia. Ei siinä mitä, sehän on hyvä juttu:saa purkaa päätään ja sydäntään.
Neito on pitkin vuotta urputtanut, ujeltanut miehestään. Miten miehen takia hän on rahaton ja miten mies vain loisii ja miten hän(tämä neitokainen) on niin ahkera:käy töissä ja jatko-opiskelee töiden ohessa ja jos alkaa kirjoitukset näyttää liian keski-luokkaiselta, rempaistaankin kännit-vaikka sitten keskellä viikkoa...ettei vaan näytä liian kiltiltä...vaikka se mies niin kauhea onkin.
Eli, tässä on ollut vähän kysymysmerkkinä. Että mitä neitokainen elämältään haluaa kun ei tasainen keski-luokkainen elämäntyyli sovi mutta sitten ei sovi perusteellinen boheemisuuskaan ja kun mies juo ja syö perikatoon ja mätkii huonekalut palasiksi ja välillä neitokaisenkin mustelmille.
MUTTA, jos uskallatkaan sanoa että mites olis jos harkitsisit eroa, niin takaisin tulee kissankokoisin kirjaimin. EN EROA, ei se niin usasti mätki, eikä se niin kauhea ole ja meillä on rakkautta ! DA !
On kuin keskustelisi pähkähullun kanssa. Jos hän valittaa ja me menemme mukaan voivottelemaan ja valittamaan hänen tilannettaan niin yhtäkkiä ei olekaan mitään hätää, kaikki on kivaa jee jee.
Mutta taas menee viikko ja sama ralli jatkuu.
Neitokaisella on päätä mutta jokiin ruuvi löysääkin löysemmällä. Ei tiedä oikein kenen joukossa seisoisi.
Jonkinlainen minuus kadoksissa; haluaa olla punkkarin nahoissa oleva perusmerkonomi. Ihminen saa olla monisäkeinen en minä sillä...mutta tyyli millä hän teilaa avuntarjoajat on ODD, outo.
Saattaa olla oikeasti kipeä tuo nainen ja kipeältä tämä kirjoitukseni varmaan vaikutti...mutta minua alkaa sivusta ahdistaa tuttavani tempoilu ja selvien asioiden kieltäminen ja yllättävää mutta noillakin eväillä pystytään korottamaan oma ego muiden yläpuolelle: "minä olen näin ahkera", "minä käyn töissä, enkä lusmuile, minä teen töitä vaikka hampaat irvessä paskaduunissa" "periksi ei anneta" plääääääääh.
Rehellinen luuserikin on kiinnostavampi.
Neito on pitkin vuotta urputtanut, ujeltanut miehestään. Miten miehen takia hän on rahaton ja miten mies vain loisii ja miten hän(tämä neitokainen) on niin ahkera:käy töissä ja jatko-opiskelee töiden ohessa ja jos alkaa kirjoitukset näyttää liian keski-luokkaiselta, rempaistaankin kännit-vaikka sitten keskellä viikkoa...ettei vaan näytä liian kiltiltä...vaikka se mies niin kauhea onkin.
Eli, tässä on ollut vähän kysymysmerkkinä. Että mitä neitokainen elämältään haluaa kun ei tasainen keski-luokkainen elämäntyyli sovi mutta sitten ei sovi perusteellinen boheemisuuskaan ja kun mies juo ja syö perikatoon ja mätkii huonekalut palasiksi ja välillä neitokaisenkin mustelmille.
MUTTA, jos uskallatkaan sanoa että mites olis jos harkitsisit eroa, niin takaisin tulee kissankokoisin kirjaimin. EN EROA, ei se niin usasti mätki, eikä se niin kauhea ole ja meillä on rakkautta ! DA !
On kuin keskustelisi pähkähullun kanssa. Jos hän valittaa ja me menemme mukaan voivottelemaan ja valittamaan hänen tilannettaan niin yhtäkkiä ei olekaan mitään hätää, kaikki on kivaa jee jee.
Mutta taas menee viikko ja sama ralli jatkuu.
Neitokaisella on päätä mutta jokiin ruuvi löysääkin löysemmällä. Ei tiedä oikein kenen joukossa seisoisi.
Jonkinlainen minuus kadoksissa; haluaa olla punkkarin nahoissa oleva perusmerkonomi. Ihminen saa olla monisäkeinen en minä sillä...mutta tyyli millä hän teilaa avuntarjoajat on ODD, outo.
Saattaa olla oikeasti kipeä tuo nainen ja kipeältä tämä kirjoitukseni varmaan vaikutti...mutta minua alkaa sivusta ahdistaa tuttavani tempoilu ja selvien asioiden kieltäminen ja yllättävää mutta noillakin eväillä pystytään korottamaan oma ego muiden yläpuolelle: "minä olen näin ahkera", "minä käyn töissä, enkä lusmuile, minä teen töitä vaikka hampaat irvessä paskaduunissa" "periksi ei anneta" plääääääääh.
Rehellinen luuserikin on kiinnostavampi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Että anna sen perkele voivotella jos ei aikuinen ihminen tajua omaa parastaan. Kyllä sillä ajanmittaan alkaa yläpäässä kolkuttamaan että kannattaisko tehdä jotain.